Omalla autolla Amerikkaan – mitä maksaa?

Mitäpä sitä salailemaan. Latinalainen Amerikka on sekä minulle että matkakumppanilleni se käymättömistä korpimaista viimeinen, joten sinne pitäisi päästä. Ja koska tuo edellisessä postauksessa mainitsemani autokin tuli ostettua, pitäisi sekin saada mukaan. Milläs siellä muuten liikkuisi, Amerikassa.

Koska välissä on kuitenkin suurehko vesialue, tällainen lysti maksaa aika lailla. Mutta paljonko se maksaa, oli minulle jossain määrin arvoitus. Siispä ryhdyin toimeen ja päätin pyytää tarjouksia auton laivauksesta Euroopasta Atlantin yli Amerikan mantereelle, joko pohjoiseen tai etelään.

Grimaldi-varustamon ro-ro alus.

En ole suinkaan ainut, joka haaveilee oman kulkupelinsä kuskaamisesta mantereelta toiselle. Tällaisia palveluita tarjoavia laivayhtiöitä on olemassa, kuten on olemassa maantiematkailulle omistautunut omilla ajopeleillään maailmaa kiertävä overlander-alakulttuuri, joka näitä palveluita hyödyntää. Yleistä se ei toki kustannuksistaan johtuen ole, mutta ei ihan tavatontakaan.

Auton voi laivata valtamerien yli kahdella tavalla. Sen voi joko laittaa konttiin, jollaisen saa lähetettyä varmaan lähes mihin maailmankolkkaan tahansa. Toinen vaihtoehto on käyttää ro-ro-aluksia, joihin auto ajetaan sisään kuin autolautalle konsanaan. Termi ”ro-ro” tulee sanoista roll on – roll off. Tavara siis rullataan niihin sisään ja niistä ulos pyörillä. Tavallisiin rahtilaivoihin kontit nostetaan tyypillisesti nostureilla. Tässä ero. Joillain ro-ro-aluksilla voi jopa matkustaa ajoneuvonsa mukana, mikä kuulostaa erittäin kiintoisalta vaihtoehdolta.

Moottoripyöriä voi kuskata merien yli myös lentorahtina, mutta tätä vaihtoehtoa en kuitenkaan käsittele tässä sen tarkemmin. Onhan kuskattavani auto.

Perehdyin siis ensin ro-ro aluksiin. Netissä surffailtuani päädyin lopulta Seabridge -nimisen yriityksen sivuille. Tämä on saksalainen matkatoimisto, joka on erikoistunut muun muassa matkailuautojen laivaamiseen mantereelta toiselle. Lähestyin heitä sähköpostitse englanniksi, ja sain vinon pinon tarjouksia jo parissa työpäivässä. Kerrassaan erinomaista ja nopeaa palvelua.

Erityisesti ro-ro-aluksilla tehtävien laivausten hintoihin vaikuttavat kuljetettavan ajoneuvon mitat. Jokainen senttimetri vaikuttaa kustannuksiin. Painoakin minulta kysyttiin, mutten usko sen olevan niin määräävä tekijä kuin tilavuus on. Seuraavat hinnat sain 4,4 metriä pitkälle, 1,695 m leveälle, 1,86 m korkealle pakettiautolle. Pyysin tarjoukset maaliskuussa 2017.

 

Antwerpen (Belgia) – Halifax (Kanada)

Laiva lähtee viikoittain ja matka kestää 11 päivää. Laiva ei ota matkustajia, joten hinta on pelkälle autolle yhteen suuntaan. Euroiksi muutettuna kokonaishinnaksi tulee noin 1766 EUR.

 

Antwerpen- (Belgia) – Montevideo (Uruguay)

Laivoja lähtee Euroopasta 2 – 3 kuukaudessa ja matka kestää neljä viikkoa. Hinta on pelkälle ajoneuvolle yhteen suuntaan. Tässä vaihtoehdossa korostuvat Etelä-Amerikan satamamaksut. Euroiksi muutettuna kokonaishinnaksi tulee noin 2199 EUR.

 

 

 

 

 

 

Antwerpen- (Belgia) – Montevideo (Uruguay) AUTO + HYTTI 

Tämä tarjous on samalle laivalle kuin edellinenkin, eli vuoroja lähtee Euroopasta 2 – 3 kuukaudessa ja matka kestää sen neljä viikkoa. Kun matkustaa samalla laivalla kuin ajoneuvonsakin, ei tarvitse maksaa satamamaksuja.

Euroiksi muutettuna ajoneuvon ja kahden henkilön neliviikkoinen matka täysihoidolla halvimmassa hytissä maksaa 5360 EUR.

 

Sellaista. Eihän tuo halpaa ole, millään mittarilla. Joku voisi sanoa, että paljon järkevämpää on lentää perille ja ostaa auto sieltä. Näin tietysti voisi tehdä, muttei se ole sama asia. Jos pysyy kotona, säästää eniten rahaa. Mutta mitäs elämää se sellainen olisi.

Pakko tunnustaa, että hinnastaan huolimatta tuo viimeinen vaihtoehto kiehtoo minua kovasti. Neliviikkoinen matka rahtilaivalla on jotain, mikä on minulta vielä kokematta. Mutta ensi talveen on vielä aikaa, joten näitä on aikaa pohdiskella. Rajattomasti sitä ei kuitenkaan ole, sillä laivamatkat suositellaan varattavaksi kolme kuukautta ennakkoon. Ei ihme, sillä matkustajahyttejä näillä aluksilla on vain muutama.

Kannattaa seurata myös blogin Facebook-sivua osoitteessa facebook.com/havaintoja. Lisätietoja projektin etenemisestä myös siellä.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

9 vastausta artikkeliin ”Omalla autolla Amerikkaan – mitä maksaa?

  1. Vai tällaista suunnitteilla, erittäin mielenkiintoista. Joistakin sanamuodoista käsitin, että auton olisi tarkoitus tulla myös takaisin Eurooppaan. Mitäköhän reittiä? Jään seuraamaan…

    • Terve EsaT, pitkästä aikaa.

      Oikessa olet, jos Amerikkaan autolla pääsisi, pitäisi sieltä päästä jollain keinolla poiskin. Laivayhtiöt tarjosivat paluumatkojakin, jotka olivat hinnoiltaan hyvin lähellä postauksessa esittämiäni hintoja. En ole kuitenkaan kovin aktiivisesti jaksanut vielä pohtia paluuta, koska menokin on vielä aika lailla suunnitteluasteella. Pohjoiseenko vai etelään, kas siinä kysymys. Molemmissa olisi hyvät puolensa.

      Mutta kannattaa seurailla. Pyrin kirjoittelemaan tänne aina kun jotain kirjoiteltavaa on.

  2. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta suunnitelmalta.

    Olen seurannut nyt kuuden brittisotilaan reissua Ushuaiasta Alaskaan. Nimeltään se on ”British Trans-Americas Expedition 2017”. Heillä on tarkoitus olla ensimmäinen moottoripyörällä Darien Gapin kulkeva porukka.
    Lähtö oli maaliskuun lopulla Ushuaiasta. Kaikki meni hyvin Limaan asti. Siellä heille selvisi etteivät he saa lupaa kulkea Darien Gapin kautta turvallisuustilanteen takia.
    He lennättivät itsensä ja myös pyörät Panamaan ja matka jatkuu.
    Heillä on blogi ja myös facebookiin tulee tuoreimmat jutut.

    Mainitsit Latinalaisen Amerikan, joten siihen kuuluisi teillä nähtävästi Väli- ja Etelä-Amerikka.
    Tuttavani oli muutama vuosi sitten Pan-American Highwayta pitkin reissussa Alaskasta Ushuaiaan. Heidän porukkansa laivasivat moottoripyöränsä Panamasta Cartagenaan Kolumbiaan.

    Jäädään jatkoa odottelemaan.

    • Heipä hei Anneli,

      ja kiitos kommentista sekä kannustuksesta! Mukava huomata, että te vanhat seurailijat kuten EsaT ja sinä jaksatte kommentoida ja seurailla suunnitelmiani.

      Etelä- ja Väli-Amerikka ovat tosiaan se pääasiallinen kiinnostuksen kohde. Molemmat alueet ovat minulta vielä oikeastaan kokonaan tutkimatta, mitä nyt Guyanat ja Surinamin kävin vuosi sitten talvella katsomassa. Ja kun tuonne päin sattuu, kyllä se Pan American pitäisi sitten saman tien ajaa päästä päähän. Juuri Ushuaiasta Dead Horseen tai toisin päin.

      Darien Gap on tosiaan kiusallinen ongelma, joka aiheuttaa paljon lisäsäätöjä ja -kustannuksia. Olen asiaa jo jonkin verran tutkinut, ja hyvällä tuurilla auton voisi kuskata Kolumbiasta Panamaan tai toisinpäin noin tuhannella dollarilla, sikäli kun samaa konttia käyttämään löytää jonkun muun autonkuskaajan. Autolauttaahan tuossa ei tätä nykyä mene.

      Mutta täytyy tutkia ja kehitellä ajatuksia. Vähän olen karttojakin tutkinut. Pitää laittaa jossain vaiheessa tänne reittiajatuksia ja karttaviivoja. Pysykäähän siis kuulolla, eiköhän tästä vielä jossain vaiheessa jotain tule.

      • Isohko brittiläinen retkikunta kulki 1972 autoilla Darien Gapin läpi. Kulkuneuvoina Range Rovereita ja Land Rovereita. Taival kesti 99 päivää.
        Googlailemalla ” The Darien Breakthrough ” saa heidän kertomuksensa esille. Joitakin mielenkiintoisen näköisiä kuvia kieltämättä.

        • Annelin The Darien Breakthrough -kuvien maisemat taitavat olla melko haastavia etuvetoiselle Nissanille…

          Varmaan on paljonkin samanhenkisiä seikkailijoita jotka pohdiskelevat samaa ongelmaa. Voisiko esim. facebookin välityksellä yrittää saada yhteyttä muihin ja sitten jonkun huolintaliikkeen kanssa sopien tekisi yhteisiä konttivarauksia.

  3. Vastaan selvyyden vuoksi tänne alemmas.

    Luulen, että noita Annelin viittaamia kuvia olenkin nähnyt jossain aiemminkin. Ihan kuin muistaisin nuo Range Roverit.

    Ei taida tosiaan Nissanilla pästä tuosta läpi millään. Koko Gappi on kiusallinen ja kallis este kaikille Pan American -tien ajajille. Se ei taida olla juuri sataa kilometriä leveämpi, mutta aiheuttaa melkoista kiusaa ja hankaluutta. On vähän kumma, ettei Panaman ja Kolumbian välillä kulje edes minkäänlaista autolauttaa. Vähän aikaa kai kulki, mutta firma meni kai nurin tai yhteys ei ollut kannattava.

    Olet EsaT ihan oikeassa, että samanhenkisiä seikkailijoita on maailmassa paljonkin. Ne pitää vain löytää, ja netissähän monet heistäkin ovat. Hyvä tuuri tässä on se, että matkakumppanini Jasmin on aika hyvin verkottunut näissä overlander-piireissä. Hän kun tuli autoilleeksi vuoden Afrikassakin. Eli eiköhän tuohon ainakin kanavat löydy jos ja kun moiset laivaukset ovat ajankohtaisia.

    • Yle:n toimittaja Mika Mäkeläinen teki pari vuotta sitten nettiin juttusarjan Keski-Amerikasta. Nimenä on ”Panamericana – matkalla väkivallan ytimeen”. Mielenkiintoinen juttusarja. Hän kulki kolmen viikon ajan Panamasta Guatemalaan autolla.

      • Heh, kuvaava nimi juttusarjalla. Nuo Väliamerikan maat taitavat olla ainakin väkivaltatilastoissa maailman kärkeä. Tavallaan hirvittää, mutta sitten taas toisaalta Afrikka se vasta etukäteen hirvittikin. Sielläkin ennakkoluulot kaatuivat lopulta ja uskon niin käyvän myös Pan Americanalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *