Edelleen Nairobia ja Nairobista

La 31.1.2015, Nairobi (KE)

Ajan tappaminen Nairobissa jatkuu. Tällä kertaa sana ”viisumit” saa kunnian jäädä pois jutun otsikosta. Tämän tosiasian kunniaksi mainittakoon sana ”Nairobi” sen sijaan kahdesti, niin näiden kirjoitelmien otsikointipolitiikka pysyy edelleen tyylilleen uskollisesti sopivan yksitotisena. Onhan tämä tilannekin jossain määrin sitä.

Siirryin lauantain kunniaksi ruuhkaisasta keskustasta takaisin tuttuun ja turvalliseen Jungle Junctioniin. Täällä melkein kaikki muutkin matkalaiset jo ovat. Etiopian viisumeista sentään kuuluu edelleen hyviä uutisia. Lähetysseurannan mukaan passimme nimittäin olivat saapuneet jo tänään takaisin Nairobiin. Niitä ei tosin ehditty vielä DHL:n toimistosta noutaa. Huomenna sitten, olettaen että toimipiste on auki. Keniassa nimittäin näytään yhä noudattavan verraten perinteistä pyhäpäivien viettoa – sunnuntaisin kun hyvin moni paikka on kiinni.

Kuten olen tainnut jo lähes kyllästymiseen asti toistaa, Nairobin keskusta oli tosiaan hyvin ruuhkainen. Ihan moista ihmispaljoutta en muista äkkiseltään muilla mittailemillani jalkakäytävillä New Yorkin joitain ruuhkaisimpia risteyksiä lukuunottamatta kokeneeni. Perjantaina satuin eksymään kaupungille suuren moskeijan kulmille juuri muslimien – näkyy heitä olevan kuitenkin aika lailla täälläkin – perjantairukouksen jälkimainingeissa. Tungos lähikortteleissa oli suorastaan ahdistava. Välillä liikkumaan ei päässyt mihinkään suuntaan. Aikamoista.

150131-nairobi-1

Perushulinaa. Busseja ja pikkubusseja on todella paljon. Paikallinen julkinen liikenne jäi tälä kertaa testaamatta.

150131-Nairobi-2

Taksissa, matkalla pois jossain määrin uuvuttavasta keskustasta.

Huolimatta suuresta väkimäärästä ja näemmä vähäisestä valkoihoisten määrästä kaupungin keskustassa, Nairobissa sai kuljeskella verraten rauhassa. Muutama jutustelija minua kuitenkin parin päivän aikana lähestyi. Selkeimpää englantia ja sivistyneimmän vaikutelman antaeen kaverin kanssa ajauduin juttelemaan pidempään. Sain kuulla jutun. Arvelin sen kunniaksi menettäväni rahaa.

Kyseinen, jo aikuiseen ikään ehtinyt mieshenkilö sanoi olevansa eläinlääketieteen yliopisto-opiskelija Zimbabwesta. Hän oli osallistunut maassa opiskelijaprotesteihin, jotka maan yksinvaltainen johtaja Mukabe oli väkivalloin tukahduttanut. Lukuisia opiskelijoita kuoli. Tarinan kertoja oli kuitenkin päässyt pakenemaan maasta neljän kaverinsa kanssa. Kaksi heistä oli loukkaantunut jo mellakoissa ja kolme muuta ystävystä olivat lopulta haudanneet heidät Tansaniassa. Monien vaiheiden jälkeen jäljelle jääneet olivat selvinneet Nairobiin, jossa yrittivät haalia kokoon rahaa päästäksen Ruandaan. Siellä heille olisi luvassa apua jonkin kristillisen järjestön toimesta.

Sellainen oli se juttu. Totesimme, että on perin onnekasta syntyä Eurooppaan, erityisesti sinne pohjoisosiin. Monelaista ihmistä on Afrikassa, monenlaisine ongelmineen. Oli tämä nimenomainen ongelmatilanne totta tai ei, tarjosin herralle kolajuoman ja annoin muutaman euron arvosta shillinkejä. Ja toivotin hyvää matkaa. Jossain määrin väsyneen ja stressaantuneen oloinen opiskelija poistui luvaten ilmoittaa sähköpostitse pääsivätkö kaverukset perille Ruandaan jossa kaikki olisi paremmin. Toivottavasti pääsevät. Ja toivottavasti on.

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Viisumiasiat edistyvät Nairobissa

To 29.1.2015, Nairobi (KE)

Hyviä uutisia. Passimme pääsivät onnellisesti Tukholmaan, ne kiikutettiin siellä paikalliseen Etiopian lähetystöön, ja nyt niissä kaikissa kuulemma on Etiopian turistiviisumit. Paketti lähti jo tulemaan takaisin kohti Afrikkaakin. Hyvältä näyttää. Toivoakseni DHL toimii ripeästi ja saamme passimme takaisin viimeistään maanantaiaamuna. Sitten vuorossa ovat Sudanin viisumit, jotka saamme täältä Nairobista. Tähän pitäisi mennä maksimissaan kolme päivää.

Alkaa siis näyttää siltä, että viimeistään viikon kuluttua olemme taas liikkeellä kohti pohjoista ja Etiopian rajaa. Rajalle päästäksemme joutunemme ajamaan kolme päivää. Ensimmäisen päivän pitäisi olla verraten helppo ja tien hyvää. Kaksi viimeistä sen sijaan kulkivat ainakin ennen nimellä ”road to hell”, joten kiinnostavia päiviä lienee luvassa. Paperiasioista meidän ei kuitenkaan tarvinne enää huolehtia, jahka vain saamme anottua Sudanin viisumit. Egyptin viisumin saamme tiettävästi maan rajalta ja muutenkin tuon rajanylityksen pitäisi sujua kitkattomasti, olemmehan jo sopineet alustavasti asiasta paikallisen fikserin kanssa, miehen, jonka pitäisi meidät ja bussin Egyptiin auttaa.

150129-1-Nairobi

Nairobia.

150129-2-Nairobi

Hotelli, hotellin kattoterassi ja valomainos.

150129-3-Nairobi

Hieman vähemmän hektinen näkymä Nairobista. Keksutassa ei mielellään valokuvaa. Joku kun rupeaa pian kritisoimaan, mitä Afrikassa on sattunut usein

Nairobi. Jos Dar es Salaamissa oli varsinkin pimeän tullen suorastaan autiota, niin Nairobissa sitä ei ole. Porukkaa kaupungin keskustassa on suorastaan järjetön määrä. Jalkakäytävillä on ajoittain hankala kävellä suurien ihmismassojen vuoksi. Valkoihoisia katukuvasssa ei juurikaan näy. Liikenne on myös aika hurjaa. Autoja keskustassa pyörii todella paljon ja meininki on sangen hektistä. Pikkubusseja saattaa olla kadun varressa parkissa peräkkäin useita ja autojen sisäänheittäjät huutelevat äänekkäästi ohikulkijoille houkutellen näitä omaan kulkupeliinsä. Hälinä ja kuhina on kova.

Nairobi näkyy myös muistuttavan tähän asti nähdyistä Afrikan kaupungeista eniten muuallakin näkemiäni suurkaupunkeja. Keskustan kaavoitus ja tiet ovat paljolti sitä, mitä suurkaupungilta odottaisi. Johtuisikohan tämä brittiläisestä perinteestä, mene ja tiedä. Muslimeja täällä ainakin lienee paljon vähemmän kuin vaikkapa Dar es Salaamissa. Tämäkin vaikuttanee kaupungin yleiseen, jossain määrin Tansanian kaupunkeja länsimaisempaan henkeen.

Vuonna 2013 Nairobissa tehtiin vakava terrori-isku. Turvallisuuskysymykset ovatkin näemmä yhä pinnalla. Jokaisen liikkeen, jopa supermarkettien, edessä on useita vartijoita ja nämä tutkivat sisääntulijat kädessä pidettävillä metallinpaljastimilla. Suurissa toimisto- ja liiketilakomplekseissa näemmä jopa autojen alustat tarkistetaan varrellisella peilillä. Tosin aina eivät ainakaan kauppojen vartijat metallinpaljastushommiaan kovin vakavasti ota, ainakaan tarkastettavan ollessa valkonaama. Kunhan vain vähän laitettaan näön vuoksi kehon eri puolilla kuljettelevat.

Nairobin ilmasto on muuten sivumennen sanoen aika mainio. Illat ja yöt ovat suorastaan viileitä, päivät taasen lämpimiä, ehkä +25 asteisia. Kovin kosteaa täällä ei ole, joten lämpötilakaan ei kovin piinaavalta tunnu. Tämä johtunee siitä, että olemme yli puolentoista kilometrin korkeudessa ja sisämaassa. Kiintoisaa. Päiväntasaajalle on sangen lyhyt matka. En olisi uskonut, että näillä leveystasteilla kelit ovat näin maltillisen miellyttävät.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Nairobi, Jungle Junction ja viisumit

Ke 27.1.2015, Nairobi (KE)

Kiinnostava majapaikka tämä Jungle Junction. Tosin heti on todettava, että varsinaista Nairobia emme ole vielä tässä parin päivän aikana nähneet. Aika kun on mennyt täällä kaupungin laidalla länsimaisten auto- ja moottoripyörämatkailijoiden suosimassa paikassa hengaillen. Muutkin tuntuvat ottavan oleskelunsa täällä rentoutumisen merkeissä ja kalustoaan korjaillen ja huoltaen. Ymmärtäähän sen. Pintateitse matkailu Afrikassa kun lienee usein kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Hyvä että tällainen keidas täältä löytyy. En ihmettele lainkaan paikan suosiota. Aikuista ja maailmaa nähnyttä porukkaa on täällä.

Monenlaista kalustoa täältä löytyykin ja näemmä monet ovat jättäneet kulkupelinsä tänne säilytykseen lähdettyään itse kotiin huilimaan. Moottoripyöriä on paljon. Niin on myös monenlaisia jeeppejä ja jopa muutama matkailukäyttöön rakennettu maastokuorma-auto. Halpoja pelejä eivät moiset ole, ja sekin kertonee jonkin verran siitä minkälaista porukkaa tänne kokoontuu asustelemaan. Muutama bussikin täällä on. Kolme ruotsalaista pinkkiä linja-autoa näkyvät olevan korjattavana Ajokin vieressä pihan perällä. Tuulilaseja vaihtavat. Kovin ovat vaatimattomassa kunnossa ovat nämä Rosa Bussarna -yrityksen ajopelit verrattuna Ajokkiin. Ei ole ihmekään että niitä vähän ehostavat.

150127-1

”Jungle life”. Kuva Jungle Junctionin ilmoitustaululta.

150127-jungle-junction

Maailmanluokan hönötystä.

150127-2

Kalustoa.

Viisumiasiatkin alkavat selvitä. Nairobissa kävi pian ilmi, että Etiopian viisumia ei kuulemma täältä myönnetä kuin Keniassa asuville. Turha edes yrittää. Ongelma on sama kaikille länsimaisille. Passit pitää lähettää kotimaan lähetystöön jos viisumin mielii saada. Suomalaiset käyttävät yleensä Tukholman lähetystöä, joka on käsittääkseni Pohjoismaiden ainoa Etiopian edustusto. Siispä täytimme kaavakkeet, pistimme passit pakettiin ja paketti kiikutettiin Nairobin DHL:n toimistoon eilen. Onneksemme erään matkalaisen sukulainen asuu Tukholmassa ja lupasi passit lähetystöön viedä. Hätätilanteessa homma kuulemma olisi onnistunut ilman apuakin. DHL voi ilmeisesti toimittaa passit suoraan lähetystöön ja noutaakin ne sieltä. Tämä tosin toki on menetelmänä hieman epävarmempi.

Nyt siis odotellaan. Toivoaksemme passit palaavat viisumeilla varustettuina Ruotsista tämän viikon aikana. Sen jälkeen vuorossa ovat Sudanin viisumit, jotka saa kuulemma Nairobista muutamassa päivässä. Täällä tapaamamme suomalainen moottoripyöräilijä sai omansa juuri tänään. Homma vaatii paljon paperitöitä, mutta muuten prosessi on ilmeisesti aika rutiininomainen. Nairobista meitä jatkaa yhdeksän.

150127-4

Pihatietä. Kuten näkyy, emme ole Nairobin keskustassa. Huomaa myös irtovuohet.

150127-3

Ajokki ja pinkit ruotalaisbussit.

Näyttää siis hyvältä. Joudumme tosin olemaan paikoillamme puolisentoista viikkoa, mutta ehkä se ei loppujen lopuksi haittaa. Tämän jälkeen papereiden pitäisi olla kunnossa koko loppumatkalle. Egyptin viisuminkin suomalainen saa tiettävästi rajalta, joten viisumirumba on toivoakseni tämän jälkeen selvä. Pikku hiljaa tästä pitänee lähteä valumaan Nairobin keskustaa kohden, niin rento tunnelma kuin täällä ovaerlander-paikassa onkin. Onhan se itse kaupunkikin nähtävä. Ehkä jo huomenna. Osa porukasta on myös harkinnut vierailua meren rannalla Mombasassa. Sinne menee täältä tiettävästi suhteellisen kohtuuhintainen yöjuna. Aikaa on. Katsotaan mitä keksitään.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Maa vaihtuu, matka etenee: Tansaniasta Keniaan – päivä 55

La 24.1.2015, Arusha (TZ) – Nairobi (KE)

Jo pian Arushasta lähdettyämme maisemat muuttuivat jo ennen rajaa jopa hämmästyttävän paljon. Ympäristö muuttui perin vihreäksi ja tiekin oli paljon parempaa kuin kaupunkiin ajaessamme. Sinänsä merkillistä, kuvittelisi rajatien olevan vilkas. Rahtiliikennettä oli silti yllättävän vähän. Myös asukkaat tienvarrella muuttuivat paljolti perinneasuisiksi masaiksi pääsääntöisesti länsimaisesti pukeutuneiden arushalaisten sijaan.

Tansania virkavaltakin muisti meitä vielä kiitoksena siitä, että olimme maasta poistumassa. Juuri ennen rajaa meidät nimittäin pysäytettiin, poliisi paukkasi autoon sisälle, katsoi ympärilleen – eritoten kuskia – ja totesi, että turvavyötä tulee käyttää. Vyöt olivat meillä auki. Tokihan niitä kaikissa pikkubusseissa ja lava-autojen lavoillakin Afrikassa käytetään, niinhän. Selitykset poliisi keskeytti toteamalla tylysti: ”tule tuonne ulos, kirjoitan sinulle sakon ja pääset jatkamaan Nairobiin”. Jälleen 15 euroa. Poliiseja oli tällä pisteellä monta ja pääosa ajoneuvoista näemmä pysäytettiin. Hyvä bisnes oli kavereilla käynnissä. Jätimme Tansanian hieman happamissa tunnelmissa. Monikaan matkalainen ei taida aivan heti ikävöidä maahan takaisin.

150124-1

Pohjoisen Tansanian vehreitä ja vuorisia maastoja.

150124-2

Paikallisväestöä.

Rajanylitys Tansaniasta Keniaan sujui loppujen lopuksi aika helposti. Aikaa se vei jälleen kerran, kolmisen tuntia. Itse prosessi, ja myös raja-asemat, muistuttivat jossain määrin edellistä rajanylitystämme Tansaniaan. Viisumi saatiin kaavakkeen täyttämisen jälkeen rajalta. Hinta oli 50 yhdysvaltain dollaria ja niiden myöntäminen tuntui sujuvan rajaviranomaisilta rutiinilla. Jonkin aikaa joudimme tosin odottelemaan papereiden valmistumista. Keltaista rokotuskorttia piti jälleen näyttää, mutta tällä kertaa pelkkä vilautus riitti. Korttia ei katsottu sen tarkemmin.

Tälläkään kertaa autoa tai matkatavaroita ei tutkittu. Itse asiassa tämän rajan, kuten monet aiemmistakin, olisi pystynyt varmaan mainiosti ajamaan läpi sen kummemmin papereita tai passeja leimaamatta. Sen verran epäjärjestelmällisiä kummatkin tulliasemat olivat. Tansanian tullialueella jouduimme jopa hieman harhailemaan, olimmehan ajaa tyystin läpi koko tullista vahingossa ja suoraan Kenian puolelle. Suunnistamista vaikeuttivat raja-alueella tehtävät tietyöt ja tilapäisjärjestelyt. Ja kannattihan ne paperit leimata. Kenian puolella nimittäin kaikkien passit tarkastettiin ensimmäisellä poliisistopilla parinkymmenen kilometrin päässä rajalta.

Keniaan päästyämme yleistunnelma muuttui aavistuksen. Ympäristö vaikutti ehkä hieman siistimmältä kuin Tansaniassa sekä ehkä jossain määrin vauraammaltakin. Perinneasuisia ihmisiä tosin näkyi edelleen paljon täälläkin, aivan kuten rajan pinnassa Tansaniassa. Vaurauden vaikutelma vain korostui kun ajoimme jo auringon laskiessa Nairobin ohitusteitä. Näkyy olevan suuri kaupunki tämä. Kaupunkia kohti kulkevalla moottoritiellä oli lauantai-iltana paljon muitakin kulkijoita ja tien reunoja koristivat aika ajoin erilaiset kauppakeskukset, hotellit ja muut suuret liikeyritykset. Aivan tällaista vaikutelmaa en Afrikan muista kaupungeista tällä matkalla muista saaneeni.

150124-3

Ensimaisemia Keniasta. Alkuun harhailimme hieman opastamattomilla tietöiden kiertoreitillä.

150124-4

30 kilometriä Nairobista, ensimmäiset ruuhkat.

Suuri tuntui kaupunki olevankin. Varaamamme erilaisten maantiematkailijoiden suosima majapaikka sijaitsi nimittäin kaupungin laidalla. Tästä huolimatta matkaan ensimmäisistä liikennevaloista Nairobin laitamilla perille meni puolisentoista tuntia, vaikka emme siis joutuneet kantakaupunkiin ajamaankaan.

Majapaikka osoittautui Nairobin keskustasta katsottuna sangen syrjäiseksi, mutta maineensa veroiseksi. Toden totta, täällä erilaiset Afrikassa matkustavat autoilijat ja moottoripyöräilijät kokoontuvat. Saatuamme bussin parkkiin törmäsimme nimittäin pian suomalaiseen moottoripyöräilijään, jolla oli sama suunta kun meillä. Kaveri oli juuri hakenut viisumia Etiopiaan ja Sudaniin. Saimme arvokkaita neuvoja. Eiköhän tästä vielä eteenpäin päästä. Jos ei muuta, ainakin nyt tiedämme, ettemme ole ongelmiemme kanssa yksin.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail