Saapuminen Lusakaan ja Afrikan majoitusjuttuja – päivä 29

Ma 29.12.2014, Choma (ZM) – Lusaka (ZM)

Lusakassa korostui taas kerran se tosiasia, ettei Afrikassa näemmä juurikaan kannata varata majoituksia etukäteen, ainakaan internetin kautta. Näin on oikeastaan ollut koko matkan ajan. Näyttää siltä, että vain hyvin pieni osa erilaista majoittumispaikoista ilmoittaa tällä mantereella itsestään internetissä, ja nekin jotka niin tekevät, saattavat pyytää netissä merkittävästi korkeampaa hintaa kuin minkä kävelemällä paikan päälle tai soittamalla saisi.

Merkillistä. Matkustavaisten ihmisten – myös minun – normaalimetodi kun nykyaikana on juuri internetin hyödyntäminen tässäkin mielessä. Ehkei tämä tapa ole kuitenkaan saavuttanut vielä Afrikkaa suuremmassa mittakaavassa. Tämän toisaalta ymmärtääkin. Miksi tuhlata aikansa internet-markkinointiin, mikäli pääosa asiakkaista – jotka kuitenkin ovat lähtökohtaisesti muita afrikkalaisia – ei tätä välinettä aktiivisesti käytä.

Tietysti uuteen paikkaan saapuminen ilman tietoa siitä, minkälaisen katon päänsä päälle saa, vai saako minkäänlaista, on aina stressaavaa. Niin kävi nytkin. Karttasuunnaksi Lusakassa otettiin eräs reppumatkailijahostelli, jonka eteen bussi parkkeerattiin ja johon osa porukasta jäi. Hostellielämään leipääntynyt ryhmän osa rupesi kuumeisesti etsimään itselleen majoitusta sekä internetistä, että jalan lähistöltä. Lopulta vallan mainio ja kohtuuhintainen hotelli löytyikin vain muutaman sadan metrin päästä hyvin perinteisellä tavalla. Kävelimme ovesta sisälle ja pyysimme tarjousta. Nettivalikoima Lusakassa olikin poikkeuksellisen nuivaa ja kallista.

Yleisesti ottaen koko Afrikan reittimme varrella ja kaikissa vierailemissamme maissa erilaisia majoittumispaikkoja – lodgeja, guesthouseja, hotelleja – on ollut todella paljon. Pienissä kylissäkin niitä on ollut tyypillisesti useita, suuremmissa jopa kymmeniä. On täysi mysteeri kuka ihme näissä paikoissa oikein majoittuu. Uskoisin, että monessa paikassa pääosan ajasta asiakkaita ei ole lainkaan. Kapasiteettia on siis ollut vaikka millä mitalla, joten pientä etsimisen ja neuvottelun vaivaa lukuun ottamatta sänky tai huone on aina löytynyt loppujen lopuksi sangen vaivattomasti. Toisaalta majoitusliikkeiden hinnat ovat olleet tyypillisesti korkeammat kuin ehkä moni Afrikalta odotti. Noin 30 – 40 euron huonehintaan saa olla jo melko tyytyväinen. Vaikkapa Itä-Euroopassa tai Aasiassa moinen koppi on jo arvokas.

141230-1

Valmiina lähtöön hotellin takapihalla. Tämä hotelli oli edullinen.

141230-2

Säpinää eräässä suuremmassa kylässä päivämatkan varrella.

141230-3

Tietyö tiellä.

Kolmensadan kilometrin päivämatka sujui jälleen ilman kummempia sattumuksia. Päästessämme lähemmäs Lusakaa tie muuttui hieman huonommaksi kuin aiemmin, mutta säilyi yhä ajokelpoisena. Tietöihinkin törmäsimme noin 50 kilometriä ennen pääkaupunkia. Onneksi osuus ei kuitenkaan ollut pitkä eikä se siten ehtinyt käydä suuremmin hermoille. Myös poliisin tarkastuspisteiden kulttuuri jatkuu näemmä edelleen. Valoisaan aikaan poliisit vaikuttavat kuitenkin tässäkin maassa paljon vähemmän pelottavilta ja asiallisemmilta kuin ensimmäisenä iltana pimeällä kohtaamamme. Liekö ollut yövuoro hommissa tuolloin vai oliko virkavallasta syntynyt mielikuva pelkkää pimeyden ja uuden maan luomaa jännitystä. Vaikea sanoa. Ehkä hieman molempia.

Ensimmäinen vaikutelma Lusakasta oli hektinen ja ei niin siisti. Osuimme kaupunkiin sopivasti neljän ruuhkan aikaan ja ruuhkassa sitten saimme seistäkin. Kaupungin sisäiseen jonotteluun ja liikenteellisiin manöövereihin lienee mennyt tunti. Ajoneuvoja ja ihmisiä oli liikenteessä paljon, molempia ajotiellä. Kuski sai olla tarkkana. Ryömivän liikenteen seassa kulki jatkuvasti erilaisia, mitä ihmeellisempiä asioita kauppaavia myyntimiehiä. Sama ukko saattoi kaupata muutamaa tuulilasinpyyhkijää ja naisten rintaliivejä. Lasten nukkelelua, moottoriölypönikkää ja hyppynarua. Tai jotain vielä mystisempää yhdistelmää. Jostain se leipä on kai revittävä sambialaisenkin.

Ellei ihmeitä satu, nuhjuisessa ja perin Afrikkalaisessa Lusakassa tullaan viipymään kolme yötä. Matkaa kohti Malawia on tarkoitus jatkaa heti vuoden vaihtumisen jälkeen.

141230-4

Lusakan liikenteessä maanantaina.

141230-5

Lusakan hotellihuone. Tämän tingitty hinta oli noin 40 euroa/ yö. Puutteitakin löytyy. Esimerkiksi valot eivät toimi. No, tämä on Afrikka.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

4 vastausta artikkeliin ”Saapuminen Lusakaan ja Afrikan majoitusjuttuja – päivä 29

  1. Kalliilta kuullostaa majoitushinnat.

    ”Tietysti uuteen paikkaan saapuminen ilman tietoa siitä, minkälaisen katon päänsä päälle saa, vai saako minkäänlaista, on aina stressaavaa.”

    Yllä olevan lauseen hengen olen havainnut hyvin monessa matkailublogissa ja jossakin määrin ihmetellytkin asiaa. Reissaaminen on nykyään suunnitellumpaa ja mukavuudenhaluisempaa. Kun nuorempana itse reppureissailin niin käytännössä koskaan ei ollut etukäteismajoitusta. Silloin ei tosin ollut internettiä, kännyköitä tai Lonely Planetiakaan ja mahdollinen varaus olisi pitänyt tehdä puhelimitse – puhelinkopista. (Nuorisolle tiedoksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Puhelinkioski)

    Meininki oli se, että kaupunkin saavuttaessa majoitusmahdollisuuksia selvitettiin joko kaupungin matkailuinfosta, puhelinluettelosta, muilta reppureissaajilta kyselemällä, randomisti kaupungilla kävelemällä tai jos liikkeellä oltiin autolla niin ajelemalla ympäriinsä. Löytynyt majoitus yleensä tarkastettiin ensin ennen hyväksymistä. Jos paikka ei ollut kelvollinen tai oli täynnä, etsintää jatkettiin. Pahimmillaan majoitusta ei löytynyt ja yö jouduttiin viettämään milloin missäkin. Naisille tämä ei tietysti ole kovin suositeltavaa.

    Mitä etelämpänä oltiin, sitä tärkeämpää majoituspaikan etukäteistarkastus oli. Toisaalta vaihtoehtoja ja tarjontaa oli enemmän ja sopivan paikan löytyminen helpompaa. Tämän vuoksi on virkistävää kuulla että ”vanhat hyvät ajat” ovat Afrikassa tätä päivää. Koko pikavuoron porukalle majoituksen löytyminen samasta paikasta on tietysti haastavampaa ilman etukäteisvarausta.

    • Samasta asiasta juttelimme bussiporukassakin hieman tuossa taannoin. Jotkut pitkän linjan pikavuorolaiset ovat suorastaan sitä mieltä, että tämä matkailu on mennyt liian helpoksi eikä ole enää ”oikeaa matkailua”. Ennen tehtiin juuri kuvaamallasi tavalla, itsekin olen nin toiminut. Toisaalta myös olen en käy internetiäkään syyttämään. Hyvä vaan että se on tätä majoituksenhankintapuuhaa helpottanut. En valita.

      Muistan muuten itsekin 90-luvun matkani, joissa monella joutui välillä nukkumaan missä sattuu. Lienen nukkunut jossain puskassa tai aseman edessä ainakin viidessä Eurooppalaisessa kaupungissa, Thessalonikissa (jostain kummallisesta syystä) jopa muistaakseni pariinkin kertaan, eri reissuilla. Enää ei jaksaisi. Taitaisin mieluummin maksaa vaikka sen satasen hotellista.

      • Ei jaksaisi enää ei. Eikä tuollaista hobo-reissaamista perheen kesken oikein voi tehdä. Tulee vielä sossutäti ja huostaanottaa nuorison.

        Se tosiaan harmittaa, että oma mukavuudenhalu menee niin pitkälle, että mielummin maksaa kuin kärsii. Pitäisi varmaan lähteä lapinvaellukselle selviämään omillaan.

        • Heh, haastavaa tuo varmaankin perheen kanssa olisi. Ehkä jonkinlainen karavaani taikka matkailuvaunu. Eikös Briteissä ja Irlannissa ole ihan oma alakulttuurinsa ja pitkät perinteet kokonaisten sukujen hobo-elämälle. Tosin ei taitaisi sekään Suomessa vedellä.

          Joskus sitä maksaa, joskus kärsii yhä, olen huomannut. Kyllä se taloudellinen kipuraja tulee jossain vastaan itsellänikin. Lusakassa oli jo lähellä kun nettitietoon tukeutui. Mutta onneksi tuokin selvisi parhain päin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *