Saapuminen Lusakaan ja Afrikan majoitusjuttuja – päivä 29

Ma 29.12.2014, Choma (ZM) – Lusaka (ZM)

Lusakassa korostui taas kerran se tosiasia, ettei Afrikassa näemmä juurikaan kannata varata majoituksia etukäteen, ainakaan internetin kautta. Näin on oikeastaan ollut koko matkan ajan. Näyttää siltä, että vain hyvin pieni osa erilaista majoittumispaikoista ilmoittaa tällä mantereella itsestään internetissä, ja nekin jotka niin tekevät, saattavat pyytää netissä merkittävästi korkeampaa hintaa kuin minkä kävelemällä paikan päälle tai soittamalla saisi.

Merkillistä. Matkustavaisten ihmisten – myös minun – normaalimetodi kun nykyaikana on juuri internetin hyödyntäminen tässäkin mielessä. Ehkei tämä tapa ole kuitenkaan saavuttanut vielä Afrikkaa suuremmassa mittakaavassa. Tämän toisaalta ymmärtääkin. Miksi tuhlata aikansa internet-markkinointiin, mikäli pääosa asiakkaista – jotka kuitenkin ovat lähtökohtaisesti muita afrikkalaisia – ei tätä välinettä aktiivisesti käytä.

Tietysti uuteen paikkaan saapuminen ilman tietoa siitä, minkälaisen katon päänsä päälle saa, vai saako minkäänlaista, on aina stressaavaa. Niin kävi nytkin. Karttasuunnaksi Lusakassa otettiin eräs reppumatkailijahostelli, jonka eteen bussi parkkeerattiin ja johon osa porukasta jäi. Hostellielämään leipääntynyt ryhmän osa rupesi kuumeisesti etsimään itselleen majoitusta sekä internetistä, että jalan lähistöltä. Lopulta vallan mainio ja kohtuuhintainen hotelli löytyikin vain muutaman sadan metrin päästä hyvin perinteisellä tavalla. Kävelimme ovesta sisälle ja pyysimme tarjousta. Nettivalikoima Lusakassa olikin poikkeuksellisen nuivaa ja kallista.

Yleisesti ottaen koko Afrikan reittimme varrella ja kaikissa vierailemissamme maissa erilaisia majoittumispaikkoja – lodgeja, guesthouseja, hotelleja – on ollut todella paljon. Pienissä kylissäkin niitä on ollut tyypillisesti useita, suuremmissa jopa kymmeniä. On täysi mysteeri kuka ihme näissä paikoissa oikein majoittuu. Uskoisin, että monessa paikassa pääosan ajasta asiakkaita ei ole lainkaan. Kapasiteettia on siis ollut vaikka millä mitalla, joten pientä etsimisen ja neuvottelun vaivaa lukuun ottamatta sänky tai huone on aina löytynyt loppujen lopuksi sangen vaivattomasti. Toisaalta majoitusliikkeiden hinnat ovat olleet tyypillisesti korkeammat kuin ehkä moni Afrikalta odotti. Noin 30 – 40 euron huonehintaan saa olla jo melko tyytyväinen. Vaikkapa Itä-Euroopassa tai Aasiassa moinen koppi on jo arvokas.

141230-1

Valmiina lähtöön hotellin takapihalla. Tämä hotelli oli edullinen.

141230-2

Säpinää eräässä suuremmassa kylässä päivämatkan varrella.

141230-3

Tietyö tiellä.

Kolmensadan kilometrin päivämatka sujui jälleen ilman kummempia sattumuksia. Päästessämme lähemmäs Lusakaa tie muuttui hieman huonommaksi kuin aiemmin, mutta säilyi yhä ajokelpoisena. Tietöihinkin törmäsimme noin 50 kilometriä ennen pääkaupunkia. Onneksi osuus ei kuitenkaan ollut pitkä eikä se siten ehtinyt käydä suuremmin hermoille. Myös poliisin tarkastuspisteiden kulttuuri jatkuu näemmä edelleen. Valoisaan aikaan poliisit vaikuttavat kuitenkin tässäkin maassa paljon vähemmän pelottavilta ja asiallisemmilta kuin ensimmäisenä iltana pimeällä kohtaamamme. Liekö ollut yövuoro hommissa tuolloin vai oliko virkavallasta syntynyt mielikuva pelkkää pimeyden ja uuden maan luomaa jännitystä. Vaikea sanoa. Ehkä hieman molempia.

Ensimmäinen vaikutelma Lusakasta oli hektinen ja ei niin siisti. Osuimme kaupunkiin sopivasti neljän ruuhkan aikaan ja ruuhkassa sitten saimme seistäkin. Kaupungin sisäiseen jonotteluun ja liikenteellisiin manöövereihin lienee mennyt tunti. Ajoneuvoja ja ihmisiä oli liikenteessä paljon, molempia ajotiellä. Kuski sai olla tarkkana. Ryömivän liikenteen seassa kulki jatkuvasti erilaisia, mitä ihmeellisempiä asioita kauppaavia myyntimiehiä. Sama ukko saattoi kaupata muutamaa tuulilasinpyyhkijää ja naisten rintaliivejä. Lasten nukkelelua, moottoriölypönikkää ja hyppynarua. Tai jotain vielä mystisempää yhdistelmää. Jostain se leipä on kai revittävä sambialaisenkin.

Ellei ihmeitä satu, nuhjuisessa ja perin Afrikkalaisessa Lusakassa tullaan viipymään kolme yötä. Matkaa kohti Malawia on tarkoitus jatkaa heti vuoden vaihtumisen jälkeen.

141230-4

Lusakan liikenteessä maanantaina.

141230-5

Lusakan hotellihuone. Tämän tingitty hinta oli noin 40 euroa/ yö. Puutteitakin löytyy. Esimerkiksi valot eivät toimi. No, tämä on Afrikka.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Livingstonesta kohti Sambian pääkaupunkia – päivä 28

Su 28.12.2014, Livingstone (ZM) – Choma (ZM)

Myöhäinen startti, lyhyt matka ja hyvä puolipilvinen ajosää. Siinä sunnuntai tiivistettynä. Bussin kyytiin saatiin taas uusia, sunnuntaina Sambiaan saapuneita matkustajia, joten liikkeelle päästiin vasta neljän aikaan iltapäivällä. Noin 180 kilometrin matka Livingstonesta kohti Sambian pääkaupunkia Lusakaa kuitenkin sujui hyvinkin joutuisasti. Tie nimittäin oli poikkeuksellisen hyvää ja muu liikenne vähäistä, maasto taasen sangen vehreää ja melkeinpä metsäistä.

Yö päätettiin viettää Choma-nimisessä pikkukaupungissa, johon päästiin perille sopivasti hämärän laskeutuessa. Mikäli koko matka Lusakaan on yhtä hyvää tietä kuin tänään nähty, huominen kolmensadan kilometrin ajopäivä ei tule ongelmia tuottamaan. Saapa nähdä tuottaako niitä sitten itse Lusaka. Itse en nimittäin muista lukeneeni kyseisestä kaupungista yhtään mairittelevaa tai kiittävää arviota. Likaista ja tylsäntympeää vain. Vaarallistakin. Saapa nähdä.

141228-1

Hyvää tietä Sambiassa, väliltä Livingstone – Choma.

141228-2

Erään kylän raitti päivämatkan varrelta.

Loppumatkan reititystä silmällä pitäen törmäsimme Livingstonen viimeisenä iltana mielenkiintoisiin kaveruksiin. Kanssamme samassa majapaikassa majoittuneet sveitsiläiset olivat matkalla kohti Etelä-Afrikkaa ja olivat tulleet moottoripyörineen vesiteitse Turkista Egyptiin vasta noin kaksi kuukautta sitten. Motoristien Sudanin ja Etiopian läpi kulkenut reitti oli kutakuinkin sama jota me – ja oikeastaan lähes kaikki muutkin Afrikan läpi pintateitse omalla ajoneuvollaan kulkevat – tulisimme käyttämään, mikäli siis Välimeren rannoille pyrkisimme. Viesti oli jossain määrin lohdullinen: heidän mielestään reitti on maaston ja teiden puolesta ajettavissa myös linja-autolla.

141228-3

Sveitsiläiset pyörät. Africa Twin on edelleen kova sanapari.

Haasteitakin matkaan tosin mahtuu. Kaikki lauttayhteydet Egyptistä Eurooppaan tai Turkkiin ovat hyvin epävarmoja ja vaihtelevia. On suuri kysymysmerkki, löytyykö sopivia yhteyksiä Egyptistä muutaman kuukauden kuluttua. Sveitsiläisten käyttämä laivareittikin oli kuulemma lakkautettu jo pian heidän merimatkansa jälkeen.

Lisäksi oman lisämausteensa tähän soppaan tuo byrokratia. Egyptin ja Sudanin rajoja on kuulemma turha pyrkiä ylittämään ilman paikallista ”fikseriä”, operaattoria joka hoitaa paperityöt. Kaikki kaavakkeet ovat arabiaksi ja niitä – kuten myös erinäisiä ajoneuvon tullaukseen liittyviä luukkuja, toimistoja ja virkamiehiä – on paljon. Hankalin ja epämiellyttävin paikka tässä mielessä on kuulemma ehdottomasti Egypti. Kaverusten mielipiteet osuivat hyvin yhteen aiemmin kuullun ja luetun kanssa. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta. Ainakin moottoripyörillä tuo reissu on ollut tehtävissä ja vieläpä kuluneen syksyn aikana. Tästä kohtaamamme motoristit toimivat elävinä todisteina. Lohdullinen ajatus. Saa nähdä mihin tässä vielä päädytään.

Sveitsiläisillä oli blogigin. Moottoripyöräilijöiden matkaa voi ihmetellä englannin kielellä osoitteessa www.findingrichard.com.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Victorian putoukset ja visiitti Zimbabween

La 27.12.2014, Livingstone (ZM)

Kallista, aika kallista. Yllättävässä määrin sitä Afrikan matkailu on nimittäin tähän asti ollut. Erityisesti tämä korostuu Sambian ja Zimbabwen rajalla sijaitsevissa, Sambesijoen ja Viktorian putousten erottamissa asutuskeskuksissa. Viisumi Sambiaan: 80 USD, viisumi Zimbabween: 30 USD, putouksien portista sisään Sambian puoleisella rannalla: 20 USD, putouksien portista sisään Zimbabwen puoleisella rannalla: 30 USD. Rahat on näemmä päätetty ottaa turisteilta pois joka käänteessä.

Victorian putouksiin voi siis tutustua molemmilta puolilta jokea. Mikäli matkalijalla on halua tuhlata rahojaan, siis vielä noiden yllä mainittujen ”pakollisen” menojen lisäksi erinäisissä extreme-henkisissä, mainittuihin putouksiin tai niiden ympäristöön liittyvissä aktiviteeteissa, onnistuu myös se täällä erittäin helposti. Kummallakin puolen rajaa mainostetaan helikopteri- ja lentokonelentoja, benji-hyppyjä, erillaisia vaijeriliukuja sekä riippuliidinlentoja, noin vain muutamia mainitakseni. Nämä kaikki lystit maksavatkin sitten kolmenumeroisen summan US-dollareita.

141227-2

Vettä, paljon vettä. Näkymä Victorian putouksille Zimbabwen puolelta.

141227-1

Yli sadan metrin tiputus. Liukasta.

Molemmin puolin tätä luonnonihmettä on kaupunki. Sambian puolella kaupungin nimi on Livingstone ja Zimbabwen puolella, sangen omaperäisesti, Victoria Falls. Jossain matkaoppaassa – todennäköisesti Lonely Planetissa – todettin Livingstonen olevan rajan toisella puolella sijaitsevaa paitsi zimbabwelaista sisartaan suurempi, myös aidompi Afrikkalainen kaupunki. Victoria Falls sen sijaan on kuulemma rakennettu vain turisimia silmällä pitäen, sijaitseehan se kaiken lisäksi käytännössä lähes kiinni putouksissa. Nyt molemmissa vierailleena voin täysin allekirjoittaa kyseisen väitteen.

Täällä Sambian puolella on, sanoisinko paikallishenkisempää, mutta puolensa on turistikaupungeissakin. Zimbabwen puolella oli toki tosin jossain määrin kalliimpaa, mutta hieman yllättäen homma näytti myös toimivan Livingstonea paremmin, ainakin mitä tulee erilaisiin palvelutilanteisiin. Mistä lienee henkilökunta haalittu. Esimerkkinä toimikoon pieni livingstonelaisen ravintolan sattumus muutaman illan takaa. Tarjoilijatyttöä nimittäin hämmensi suuresti tilaamamme viinipullo. Lopulta selvisi, ettei hän ikinä ennen ollut moista pulloa avannut ja tilanne ymmärrettävästi jännitti. Yhden päivän jättämien vaikutelmien perusteella uskoisin, että Victoria Fallsin puolella Zimbabwessa viinipulloja on nähty ja avattua aiemminkin, turismin – ja ehkä erityisesti sellaisen varakkaamman väen – kyllästämä paikka kun on kyseessä.

141227-4

Victoria Falls, Zimbabwe. Näkymä kaupungilta. Sää on ollut viime päivät sateinen ja harmaa.

141227-3

Patsaita ja matkamuistoja. Zimbabwen puolella erilaisia kauppiaita on hyvin paljon ja he myös lähestyvät aktiivisesti turisteja.

Kätevä ja jopa tuikitarpeellinen valuutta täällä näyttää olevan juuri tuo monesti aiemminkin mainitsemani Yhdysvaltain dollari. Monessa paikassa hinnat ilmoitetaan juuri ensisijaisesti dollareissa. Näin myös Sambiassa. Zimbabwessahan ei omaa rahaa enää oikeastaan olekaan, joten ensisijainen valuutta siellä on juuri USD. Euroa ei monessa paikassa tunneta, ja jos tunnetaankin, saattaa vaihtokurssi olla huono. Lyhyt vierailu Zimbabwen puolelle oli hyödyllinen tässäkin mielessä. Vähiin käynyttä dollarivarantoani oli nimittäin kätevä täydentää siellä, saihan Amerikan rahaa suoraan automaateista. Uskoakseni dollarit tulevat tarpeeseen vielä monella rajalla, viisumeita kun ei tähän asti ole muilla valuutoilla pystynyt maksamaan.

Putouksia on siis katseltu ihan urakalla ja Zimbabwekin tuli korkattua – sikäli mikäli vierailua rajan taakse Victoria Fallsiin voi sellaisena pitää. Varsinaisena aitona ja alkuperäisenä Zimbabwena kyseistä asutuskeskusta voi tuskin pitää. Mutta tyhjää parempi reissu kaiketi kuitenkin. Huomenna bussi on taas tarkoitus käynnistää ja jatkaa matkaa. Onhan tässä paikoillaan jo oltukin.

Suuria seteleitä.

Suuria seteleitä. Nämä eivät ole enää käytössä Zimbabwessa, vaan palvelevat nykyään lähinnä matkamuistoina.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kiertotietä Botswanasta Sambiaan – päivä 23

Ti 23.12.2014, Kasane (BW) – Livingstone (ZM)

Ensimmäiseksi on todettava, että vaikka julistin jo taannoin sen kuuluisan ”oikean” Afrikan alkaneeksi, taisin ennakoida hieman. Sanoisin, että Namibian koilliskulmassa yleistunnelma lienee tosiaan ollut afrikkalainen, tai ainakin sellainen millaiseksi sen olen kuvitellut, mutta liekö kuitenkaan henki ollut ihan täysin sitä samaa kuitenkaan. Sambiassa se on sitä, sekä pinta että pinnanalus. Afrikkaa. Enää siitä ei liene epäilystäkään.

Joulun aatonaatosta tulikin pitkä päivä vaikka niin ei pitänyt alun perin käydä. Päivän päätteeksi meidän tuli olla Sambian puolella Livingstonessa, olivathan useat matkalaiset varanneet sieltämajoituksen aaton vastaiseksi yöksi. Lopulta perillä oltiin vasta puoli kaksitoista illalla. Myönnettävä tosin on, että aamustarttikaan ei ollut kovin aikainen, Kasanesta nimittäin lähdettiin liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen.

Reittivaihtoehtoja Botswanan Kasanesta Sambiaan on käytännössä kolme. Lyhin ja teoriassa yksinkertaisin niistä on ylittää rajajoki Sambesi Kazungula lossilla. Tämä reitti lienee lyhyin, alle sata kilometriä. Toinen tapa ylittää raja on ajaa ensin Zimbabween, jossa kilometrejä kertyy noin sata, ja edelleen sieltä Sambian puolelle Livingstoneen siltaa pitkin. Kolmaskin reitti löytyy. On nimittäin mahdollista ajaa takaisin Namibiaan ja kiertää Sambiaan sitä kautta, jolloin ylimääräistä lenkkiä tulee noin pari sataa kilometriä. Tälläkin reitillä on silta. Käytännössä valittavana oli siis joko jonkin muun valtion (Namibian tai Zimbabwen) kautta kulkeminen sekä silta, taikka suora reitti sekä lossi.

Mietimme mitä tehdä. Haastattelimme myös paikallisia. Zimbabwen rajoilla kuulemma saatetaan kiristää rahaa ihan afrikkalaisiltakin, joten tämä vaihtoehto oli helppo hylätä jo kärkeen. Jäljelle jäivät jokilautta tai kiertäminen Namibian kautta. Jonkinasteisen – sanoisinko pikavuoromaisen – jahkailun seurauksena päätimme lopulta valita kiertämisen. Namibia kuitenkin tuntui tutulta ja turvalliseta vaihtoehdolta, ja lautta taasen hieman epämääräiseltä sellaiselta, bussia kun on ennenkin ollut vaikea ajaa erinäisiin lauttoihin ja ramppeihin sen suuren etu- ja takaylityksen takia. Erityisesti keula ottaa helposti kiinni. Kuinka kauan pariin sataan ylimääräiseen kilometriin nyt voisi muka mennä? Onhan noita ajettu, kilometrejä.

No, voihan siihen kauankin mennä. Tämä jouduttiin taas kerran toteamaan.

Namibiassa polttoaine on Sambiaa edullisempaa.

Namibiassa polttoaine on Sambiaa edullisempaa. Jonoja rajan huoltoasemalla.

Rajanylitys oli toisaalta perin hektinen, mutta toisaalta työläs ja aikaa vievä. Sambian puolella porukkaa rajalla oli paljon ja rajakopissa oli sangen tiivis tunnelma. Yhtä australialaista lukuunottamatta olimme rajatungoksen ainoat valkoihoiset. Kaikki viisuminhakijat kirjattiin ylös ruutuvihkoon, joka toi mieleen peruskoulun alaluokat. Aikaa paloi. Itse viisumeiden saamisessa ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia varsinaisia vaikeuksia, paitsi valuutta. Viisumit (yksi sisääntulo 50,- usd, kaksi sisääntuoloa 80,- usd) piti nimittäin maksaa Yhdysvaltain dollareilla. Mikään muu valuutta ei kelvannut.

Eurot kuitenkin vaihtuivat dollareiksi erinäisten raja-alueella pyörineiden joutomiesten – jotka muuten hyökkäsivät kimppuumme välittömästi bussista poistuttuamme – ystävällisellä avustuksella. Tämäkin on uusi ilmiö. Tällaisia, niin monesta maasta tuttuja piinaajia on tällä matkalla tullut vastaan hämmästyttävän vähän. Tämäkin muutos kertonee siitä, että olemme saapuneet erilaisen kulttuurin piiriin. Eikä yritteliäisyys olekaan ihme. Wikipedian mukaan Sambia on bruttokansantuotteita tarkasteltaessa lähes kymmenen kertaa köyhempi maa kuin vaikkapa Botswana. Merkillistä. Ei uskoisi.

Bussikin saatiin lopulta tullattua ja matka Sambian puolella jatkui auringon jo laskiessa. Päivän raskain osuus alkoi tästä. Tie rajalta (Sesheke) Kazungulaan oli nimittäin oli täynnä kuoppia ja perin surkeassa kunnossa. Noin 130 kilometrin pätkään paloi aikaa ainakin kolme tuntia. Pimeäkin oli. Tarkkaavaisuutta vaativat kuoppien ja reikien ohella myös tienvarsilla, ja osin myös tiellä, liikkuneet ihmisiä ja eläimet. Mistä lienevät kulkijat tulleet, asutusta kun tien varrella oli melko vähän. Toisaalta ehkä sitä olikin. Emme vain sitä pimeässä nähneet, sähköjä kun ei taida paikallisissa pikkukylissä olla. Välillä metsässä loimottivat nuotiot.

141224-2

Silta Sambesin yli.

141224-3

Tuskaista tietä ja pimeyttä Sambiasta.

Sambiassa poliisistoppien kulttuuri näyttää olevan samanlainen kuin Botswanassa ja Namibiassa. Niitä on täälläkin pääteiden risteyksien yhteydessä. Tiistai-iltaan niitä mahtui kaksi. Poliisit tosin vaikuttivat hyvinkin erilaisilta verrattuna aiempien maiden virkavaltaan, vaikuttaen enemmän kotikutoisilta sotilailta kuin poliiseilta. Jälkimmäisen pysäytyksen yhteydessä viranomaiset havaitsivat autosta puuttuvan ratti vasemmalla -tarran. Sellainen on kuulemma oltava. Tämä ei kuitenkaan haitannut, kunhan poliisien joululahjakassaan tehtiin muutaman euron lahjoitus. Afrikka.

Perille siis kuitenkin päästiin, vieläpä lähtövuorokauden puolella. Hyvä niin. Livingstonessa vietetään peräti viisi yötä ja se toimii siten tavallaan matkan välietappina. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail