Mietteitä Kapkaupungista sekä Pöytävuori

Su 30.11.2014, Kapkaupunki (ZA)

Mielikuvani Kapkaupungista on muuttunut positiivisempaan suuntaan muutaman viime päivän aikana. Tähän ovat kaiketi vaikuttaneet majapaikan vaihtuminen paitsi paremmaksi, myös parempaan paikkaan, sekä viikonloppuna kaupungissa harrastettu paikallisturismi. Ei ensimmäinen majoituskaan erityisen huonolla alueella sijainnut, mutta tämä uusi on aivan keskustassa.

Ainakin Kapkaupungin keskustassa on sangen siistiä ja asiat tuntuvat toimivan hyvin. Yleisvaikutelma on hyvin länsimainen ja jollain tavalla mieleen tulee Australia. Toisaalta jo lentokentällä jotkut yksityiskohdat toivat mieleen Yhdysvallat. Yhtymäkohdat ainakaan Australiaan eivät liene täysin kuviteltuja, kuuluivathan molemmat aikanaan Brittiläiseen imperiumiin. Lisäksi ne molemmat sijaitsevat samoilla leveyspiireillä ja ovat kaiketi ilmastoltaan hyvin samanlaisia. Myös tieliikenne on täällä vasemmanpuoleista. Vaatii muuten taas totuttelemista ettei katua ylittäessä jää auton alle katsoessaan epähuomiossa väärään suuntaan.

Toisaalta länsimainen vaikutelma voi hämätä. Kapkaupungin ja Etelä-Afrikan slummialueiden todellisuus lienee hyvin erilainen. Näitä alueita en kuitenkaan ole ainakaan vielä nähnyt ja Kapkaupungin keskustan todellisuuden nähneenä niiden olemassaoloa on jopa hieman hankala kuvitella. Ehkä maailmankuva laajenee ainakin jossain määrin jahka pääsemme huomenna liikkeelle ja matka kohti pohjoista alkaa. Oletan, että liikkuminen maan maaseudulla olevan hyvin kiintoisaa ja mieltä avartavaa. Buuritkin ovat vielä näkemättä.

Toisaalta mitään turhia riskejä ei tietenkään ole tarkoitus ottaa. Täällä kaupungin keskustassa olo ei ole tuntunut mitenkään erityisen turvattomalta vaikka olemme pimeälläkin kaduilla liikkuneet. Erilaisiin rahanpyytäjiin ja keskustelunavaajiin törmää sekä päivällä että yöllä, keskustelunavaajiin usein vain ilta-aikaan. Suurempaa haittaa näistä tuttavuudentekijöistä tai kerjääjistä ei kuitenkaan ole ollut. Yleisesti ottaen ”ei” uskotaan kerrasta eikä perään jäädä roikkumaan. Tässä mielessä paljon rasittavammissakin paikoissa olen vieraillut.

141130-poytavuori-1

Lähes perillä. Tästä tultiin ylös.

141130-poytavuori-2

Matkalla ylös. Reitti oli ajoin sopivassa määrin vaativa.

141130-poytavuori-4

Tauko ylösmenomatkan varrelta.

141130-poytavuori-3

Kapkaupunki Pöytävuorelta nähtynä.

Paikallisturismista. Kuleneen viikonlopun aikana sitä on harrastettu, jopa ahkerasti. Eilen kiipesimme Pöytävuorelle, joka lienee yksi Kapkaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Tasapäiselle vuorelle pääsee sekä lihasvoimin, että köysiradalla. Lauantainen sää oli mitä mainioin, joten alkuperäinen suunnitelma kävellä ylös ja tulla konevoimin alas sai jäädä ja kuljimme lopulta jalan molempiin suuntiin. Matka ylös kesti vajaa kolme tuntia ja alaspäin tuleminen noin puolitoista. Reitit tosin poikkesivat toisistaan, joten aikamääreet eivät ole täysin yhteismitallisia. Kaiken kaikkiaan hieno päivä ja reissu. Voin suoistella, erityisesti sitä reittiä, jota vaativaksi ja turvattomaksikin kylteissä kutsutaan. Menimme siitä ylös ja tulimme sitä helpommaksi mainittua alas.

Eräs toinen kaupungin suosituista nähtävyyksistä on Robben Island -vankilasaari, jossa Nelson Mandela ja moni muukin poliittinen vanki tuomioitaan kärsi. Saari on nykyään museo jonne järjestetään useita matkoja päivittäin. Tänään käytiin siellä. Laivamatka suuntaansa kestää puolisen tuntia ja opastetut kierrokset ehkä pari. Koko settiin on siis syytä varata kolmesta neljään tuntia. Kokemuksena saari oli minulle ehkä jossain määrin pettymys. Ei mitään kovin erikoista.

Kierrosten seuraamista vaikeutti lisäksi oppaiden – vanhoja poliittisia vankeja muuten – puhuma paikallisenglanti. Monenlaista englannin aksenttia olen kuullut ja kuunnellut, mutta tämä täällä puhuttu on kyllä siitä haastavammasta päästä. Jopa siinä määrin, että suuri osa oppaiden puheista jäi tyystin ymmärtämättä. Sama ongelma on itse asiassa tullut esille jo aiemminkin erilaissa palvelutilanteissa. Keskustelu alkaa käydä kiusalliseksi, jos joutuu kysymään kolme kertaa uudelleen mitä toinen oikeastaan sanoikaan. Totuttelemista siis vaatisi tämä murre. Sinänsä pääkieli ainakin Kapkaupungissa on kuitenkin juuri tämä englanti. Ainakaan kirjoitettua afrikaansia tai heimokieliä ei juurikaan näe.

141130-robben-island-2

Robben Island, selli ja opas.

141130-robben-island-1

Vapaus siintää horisontissa. Kapkaupunki ja Pöytävuori nähtynä Robben Islandilta.

141130-waterfront

Kapkaupungin viihtyisää Waterfront-aluetta.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Etelä-Afrikka, ensitunnelmia

Pe 28.11.2014, Kapkaupunki (ZA)

Ensimmäiset vaikutelmat Etelä-Afrikasta ja Kapkaupngista eivät olleet pelkästään positiivisia. Itse asiassa ne olivat jollain tarkemmin määrittelemättömällä tavalla negatiivisia. En anna sen estää, vaan koitan eritellä niitä seuraavasti.

Vaikka kentältä kaupunkiin siirtyminen ei mikään suuren suuri projekti ollutkaan (välin pääsee bussilla), pitkä lento painoi ja parikymmenminuuttisen matkan taittaminen – ja ennen kaikkea linja-autoyhteyden sekä muiden asioiden selvittely – oli jossain määrin tervan juontia. Kaupungissa kadut olivat täynnänsä erivärisiä ja pääsääntöisesti köyhän näköisiä ihmisiä ja ennalta varattua majapaikkaa sai etsiä jonkin aikaa. Eksyin epähuomiossa minibussiasemalle. Huutelivat. Kaupungin infokarttatauluissa pohjoinen ei ollut ylhäällä. Olivat vinksallaan miten sattuu. Sääkin oli pilvinen. Tuuli, todennäköisesti vastaan. Väsytti ja ahdisti. Ärsytti.

141128-kapkaupunki-1

Kapkaupungin keskustaa ja istuskelijoita torstailta.

141128-kapkaupunki-2

Lisää torstain harmautta.

Kun majapaikka löytyi, se paljastui rähjäiseksi yli satavuotiaaksi, sinänsä epäilemättä rappioromanttiseksi rakennukseksi. Tämä ei ollut ongelma. Ongelma oli suoraan jakamani dormihuoneen alakerrassa ollut baari. Musiikki alkoi soida joskus alkuillasta ja se jatkui aamukahteen. Basson tunsi sängyn rakenteissa asti ja biisit tunnisti mainiosti korvatulppienkin läpi. Silti ei tanssittanut. Nukkuminen jäi siis taas vähiin.

Muutkin matkalaiset olivat huomanneet majoituksen puutteet ja tänään se vaihtui. Aurinkokin tuli esiin pilvien takaa ja asiat näyttävät luistavan paremmin. Paikalliset ihmiset vaikuttavatkin pääsääntöisesti kohteliailta, mitä nyt tiettyä flegmaattisuuttakin esiintyy. Eivätkä kaikki edes ole erivärisiä. Eivätkä köyhännäköisiä – vaikka moni on, yhä aurinkoisenakin päivänä. Rahanpyytäjiin törmää aika ajoin.

Jo lentokentällä huomioni kiinnitti palveluhenkilökunnan suuri määrä. Jokaisen tiskin takana väkeä tuntuu olevan liikaa. Sinänsä kunnioitettavaa. Uskoisin kyseessä olevan jonkinlainen tarkoituksellinen työllistämiskamppanja, enemmän porukkaa siellä tiskin takana tai sorvin ääressä ei nimittäin aina taida tarkoittaa parempaa työtehoa. Väkeä on vain niin paljon, että sitä on vaikea sijoittaa järkeviin tehtäviin, epäilen. Ja se taitaa tehdä työnsä aika halvalla.

Kulta vaihtuu käteiseksi ja kenkiä korjataan.

Kulta vaihtuu käteiseksi ja kenkiä korjataan.

Kaupungilla näkee myös kaikenlaista kaupustelijaa, joilta paikalliset myös ostavat erilaisia pikkutarpeita, kuten muutamia savukkeita kerrallaan tai juoman. Työvoimaa näkyy myös olevan tarpeeksi monenlaiseen markkinahenkisyyden näkökulmasta luovempaankin toimintaan. En nimittäin muista muualla nähneeni näin paljon erinäisiä kyltinkantajia. ”Ostetaan kultaa” näyttää olevan yksi päivän kantavista teemoista.

Tällaisia nopeita havaintoja sekä muutama kuva. Varsinainen matka starttaa liikeelle tulevana maanantaina. Viikonloppu ihmetellään siis vielä Kapkaupungin ihmeitä, enkä usko ajan kuitenkaan pitkäksi tulevan. On täällä kuitenkin nähtävää, josta toivoakseni vielä lisää myöhemmin.

141128-kapkaupunki-4

Aurinkoisempi perjantai.

141128-kapkaupunki-5

Afrikka-henkistä tavaraa on kaupan paljon.

141128-kapkaupunki-6

Modernimpaa rakennuskantaa ja vuori.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kapkaupunki! Tänään kuunnellaan: Die Antwoord – Fatty Boom Boom

To 27.11.2014, Kapkaupunki, lentokenttä (ZA)

Perillä. Lämpötila +21 C, puolipilvistä.Lentokoneen ikkunasta nähdyt maisemat, tai pikemminkin värimaailma, on perin maanläheinen. Vaaleita ruskean ja vihreän sävyjä. Ajoittaista puiden tummanvihreää.

Kapkaupunki. Lentokoneet saavat vähäksi aikaa jäädä.

Kapkaupunki ja kone. Lentokoneet saavat vähäksi aikaa jäädä.

Viimeisen vuorokauden saldona voin todeta, että Madridin lentokenttä on suuri ja siellä voi joutua liikkumaan terminaalista toiseen sekä bussilla että junalla. Espanjan kentillä on huonot (lue maksulliset) internetyhteydet. Dohan kentällä voi joutua kävelemään useita kilometrejä kun busseja tai junia ei ole. Nettiyhteydet kuitenkin ilmiaisia. Qatar Airlinesin koneissa ei tarvitse nähdä nälkää. Sapuskaa tarjoillaan tämän tästä. Tuon viereisen pikaruokapaikan työntekijät ovat juuri nyt häiritsevän äänekkäitä. Tanssiaskeliakin otetaan.

Etelä-Afrikkaan saapumisen kunniaksi kuunnellaanpa seuraavaksi maan nykymusiikkia. Kuulin tästä yhtyeestä sattumalta jokunen vuosi sitten kuunnellessani erästä yhdysvaltalaista podcastia. Eteläafrikkalainen – myöhemmin Die Antwoordiksi paljastunut – kolmihenkinen kummajaisjunttiporukka oli saanut nettijulkisuutta. Pohtivat ohjelmassa, olivatko tosissaan vai pilailivatko. Höh, kukas sitä nyt ei tosissaan olisi.

Mutta kuitenkin, hyvän maun rajoilla – ja usein sen tuolla puolen – liikkuvat Ninja, Yo-landi sekä DJ Hard Dick Etelä-Afrikasta, olkaa hyvä. Ei täällä vielä tuolta ole näyttänyt. Johtuneeko siitä, etten ole Lady Gaga -klooni.

Jostakin kumman syystä muistan selvästi, että kuuntelimme kyseistä yhtyettä pari vuotta sitten shanghailaisessa neljän tähden business-hotellissa pohdiskellessamme mihin sitä suuntaisi. Kaikkea sitä muistaa. Ehkä se oli se kontrasti.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kohti Etelä-Afrikkaa sekä viimeiset Kanaria-mietteet

Ke 26.11.2014, Madridin lentokenttä (ES)

No niin, Kanaria jäi tältä erää taakse ja selvisin jo siirtymisen ensimmäisestä etapista Teneriffalta Madridiin. Tästä pitäisi vielä lentää Quatariin josta sitten edelleen saman tien Kapkaupunkiin. Saapa nähdä millainen pitkänmatkan lentelykokemus on tällä kertaa edessä.

Mutta vielä sananen Kanarian saarista ja eritoten Teneriffasta. En tiedä liekö mies muuttunut vaiko saari. Kenties molemmat. Edelliseltä vierailultani noin vuosikymmenen takaa muistan toki suurehkot turistimäärät sieltäkin, muttei tilanne kaiketi ihan tällainen kuitenkaan ollut. Tuolloinkin tulin ajelleeksi aika kattavasti ympäri saarta – aivan kuten nytkin – mutta mieleeni eivät tuolta reissulta päällimmäisenä jääneet aivan näin suuret vuokra-automäärät. Erityisesti autoja oli paljon saaren sisäosissa, juuri siellä mihin muistelen ennen olleen mahdollista ihmismassoja paeta. Pahus. Pakopaikkaa ei enää ole.

141126_Grandadilla

Satunnaisnäkymä saaren pääkaupungista.

Satunnaisnäkymä saaren pääkaupungista.

Toki Teneriffan turistimääristä on varmaankin löydettävistä hyvin yksiselitteistä tilastotietoakin, mutta silti arvailen. Lentokulttuuri on nimittäin muuttunut 2000-luvun aikana. Nyt Teneriffalle, kuten muillekin Kanarian saarille, lentävät myös halpayhtiöt. Muistan lentojen löytämisen olleen joskus muinoin kiven alla. Reittilennot olivat hyvin kalliita ja epäkäteviä. Saarille suoraan lentävät koneet taas olivat pääosin matkanjärjestäjien vuokraamia ja pääosa niiden matkustajista oli matkalla pakettilomalle. Pelkkien lentojen metsästäminen oli hankalaa ja suhteellisen kallista.

Nyt kaikki on toisin. Esimerkiksi Teneriffalle ja takaisin taitaa päästä jopa alle parilla sadalla jos liikkeellä on ajoissa. Internet lienee pääsyy tämänkin asian muuttumiseen. Oli miten oli, omalta osaltani Teneriffa lienee taas sangen pitkäksi ajaksi nähty. Seuraavalla kerralla, mikäli sellainen sattuisi tulemaan, suunnannen suosiolla suorinta tietä pienemmille saarille kuten Gomeralle ja La Palmalle. El Hierrollekin menisin mieluusti uudelleen.

Lopuksi vielä yleisiä pikamietteitä erinäisistä paikoista:

Las Americas: saaren etelärannikolla. Perinteinen ja sangen tyylipuhdas turistihelvetti. Kaikki täällä palvelee turistiteollisuutta ja on käytännössä rakennettu vain ja ainoastaan sitä silmälläpitäen.

Los Cristianos: käytännössä samaa rakennettua Teneriffan etelärannikon aluetta kuin Las Americaskin, mutta on ilmeisesti historialtaan vanhempi. Kaikkia rakennuksia ei ole rakennettu vain hotellikäyttöön. Alueelta löytyykin ihan kaupunkimaista ympäristöä ja kävelykatuja.

Los Gigantes: Tunnelmaltaan paljolti Las Americasin toistoa. Tosin paikkana pienempi ja ehkä jossain määrin ”aidompi” ja nuhjuisempi. Kaduilla tosin käytännössä pelkästään lomalaisia.

Puerto de la Cruz: Saaren pohjoisreunalla. Myös paljon turisteja (ja jostain syystä erityisen paljon suomalaisia). Tätä kohdetta tuntuu suosivan varttuneempi väki. Toisaalta tässä kaupungissa on myös paikallisia jotka tekevät paikallisten juttuja. Siten tunnelma ei ole aivan niin epätodellinen kuin saaren etelärannikolla. Sään sanotaan olevan epävakaisempi kuin etelässä.

Sata Cruz de Tenerife: Saaren pääkaupunki ja aivan ”oikea” ja suurehko kaupunki. Käsitykseni mukaan turistimatkoja tänne ei edes tehdä. Enemmistö ihmisistä katuvilinässä paikallisia kaupunkilaisia. Ihan viihtyisä ja virkistävää vaihtelua. En tosin tiedä, mitä kaupungissa pidempään tekisi.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail