Kuluva aika sekä laiva nimeltä Estonia

Su 28.9.2014, Tallinna (EE)

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika. Siitä huolimatta muistan missä olin tuolloin. Istuin kohti Haminaa ajavan maastokuorma-auton lavalla. Oli kirkkaan kuulas syyspäivä ja puut jo keltaisia. Kaunis syyssää ei kuitenkaan ollut asia, joka meidän lavalla matkustaneiden metsäleiriltä väsyneinä palaavien upseerioppilaiden huomion kiinnitti metsästä takaisin  rakennetulle alueelle päästyämme. Lipputangot. Niissä oli jotain kummaa. Jokaisen lippu oli puolitangossa. Koko kaupungissa.

Kasarmille päästyämme selvisi pian miksi koko kaupunki suruliputti. Itämerellä oli nimittäin uponnut keskellä yötä autolautta nimeltä Estonia, vieden mukanaan pääosan matkustajistaan, lähes tuhat ihmistä. Tästä tragediasta on tänään kulunut tasan 20 vuotta. Hämmästyttävää miten se aika kuluu.

Kynttilöitä ja nimiä.

Kynttilöitä ja nimiä.

Nimiä on paljon.

Nimiä on paljon.

Estonian uppoamista muistetaan yhä Virossa vuosittain. Tämä ei olekaan ihme kun ottaa huomioon onnettomuuden mittasuhteet. Laivan upotessa menehtyi 852 ihmistä. Se on todella paljon kun ottaa huomioon kuinka pieniä maita Viro ja Ruotsi – joiden kansalaisia uhrit pääosin olivat – loppujen lopuksi ovat. Vertailun vuoksi syyskuun 11. päivän iskut New Yorkissa vaativat noin 2700 ihmisen hengen. Se on vain kolme kertaa enemmän kuin laivaturmassa, sikäli kun sanaa ”vain” tässä yhteydessä voi korrektisti käyttää.

Tallinnan keskustassa, aivan vanhan kaupungin muurien kupeessa olevalle katkennut linja -nimellä tunnetulle muistomerkille ilmestyy jokaisena vuosipäivänä viljalti kynttilöitä. Niin tänäkin vuonna. Satuin kulkemaan paikan ohi eilen illalla. Epäonnisen tapahtuman kaksikymmenvuotispäivän juhlallisuuksiin kuului seesteistä ja leijuvaa ambient-henkistä musiikkia soittanut yhtye sekä muistomerkin viereisen nurmikentän peittänyt valotaideteos. Ohessa muutamia (valitettavan rakeisia) kuvia.

Eteeristä tunnelmaa Tallinnan yössä.

Eteeristä tunnelmaa Tallinnan yössä.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

6 vastausta artikkeliin ”Kuluva aika sekä laiva nimeltä Estonia

    • No jos totta puhutaan, niin itsekin puoliksi vahingossa paikalle satuin. Mutta ihan hyvällä maulla oli mielestäni tuo toteutettu ja käsittääkseni musiikki- ja valoshow jatkui tuntikausia. Ehkä joku varsinainen seremoniakin oli, mutta sitä en itse tullut nähneeksi.

    • Juu, melkoinen tapahtuma tosiaan. Oli lähes pelottavaa nähdä koko kaupungin suruliputtavan tietämättä mistä se johtuu. Luonnollisesti taisimme kuvitella, että joku kuuluisa hahmo oli kuollut. Mutta kuka ihme, kenen takia koko Suomi vetäisi liput puoleen tankoon. Ei sellaisia hahmoja tainnut tuolloinkaan enää Suomessa olla. Olihan Kekkonenkin jo aikaa sitten menehtynyt.

  1. Minä olin aikaisin aamulla bussissa matkalla Helsinkiin. Kuski laittoi radion kovemmalle kun uutiset alkoivat. Iltapäivällä ilmestyi uudet painokset iltapäivälehtiä.

    • Niin kai se on, jotkut tapahtumat muistaa. Lähihistorian toinen suuri maailmaa mullistanut tapaus syyskuun yhdestoista lienee toinen tällainen. Muistan hyvin miten kuulin siitäkin. Olin sattumoisin kuuntelemassa alkuillasta luentoa Kaupaakorkeakoulussa Helsingissä. Tauolla joku samalla luennolla ollut kysyi järkyttyneen oloisena kännykkä kädessä olivatko muut kuulleey ’että New Yorkissa tapahtuu hirveyksiä’. Tilaosuuden päätyttyä muostan miettineeni kuumeisesti missä on lähin auki oleva tv jota pääsisin katsomaan. Sellainen löytyi lopulta Asematunnelin Anttilan elektroniikkaosastolta. Liimauduin liikkeessä ruudun (tai ruutujen, olivathan laitteet kaikki auki) ääreen puoleksi tunniksi. Seuraavat pari viikkoa menivätkin sangen intensiivisesti uutisia seuraten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *