Karttahankintoja – Afrikka ja Michelin

Ke 27.8.2014, Helsinki (FI)

Tein hankintoja ja ostin muutaman kartan. Afrikasta. Sivumennen sanottakoon että arvelisin kokemusteni perusteella Suomessa olevan vain yhden paikan josta näitä, tai muitakaan eksoottisempia tiekartoja, löytyy hyllystä. Akateeminen kirjakauppa Helsingissä. Pakko kehua, vaikka huono olenkin kehumaan. Hienoa että Suomessa on edes yksi maailmanluokan kirjakauppa.

Kokemukseni Michelinin tiekartoista Euroopassa käytettyinä ovat hyvin positiivisia. Omistin joskus mainitun yrityksen kustantaman Euroopan karttakirjan joka oli kerrassaan mainio, ja joka käytännössä kului loppuun. En muista kertaakaan eksyneeni kyseistä kirjaa seuraamalla, vaikka muistankin uskon loppuneen erinäisissä maanteiden risteyksissä, erinäisissä paikoissa ympäri Eurooppaa. Michelin oli kuitenkin aina lopulta oikeassa ja intuitio väärässä. Vaikuttavaa.

Kartat ikkunalaudalla.

Kartat ikkunalaudalla.

Mutta mitenhän lienee Afrikassa, mikäli sinne asti tulevana talvena selvitään. Jokunen vuosi sitten ajelin skootterilla Indonesiassa. Erityisesti Balin vieressä sijaitsevan Lombokin saaren tiekartat jäivät tuolloin mieleen. Minulla nimittäin oli niitä kaksi jotka olivat keskenään ristiriidassa, eikä todellisuus – tietenkään – vastannut kumapaakaan näistä kartoista. Googleenkaan ei voinut luottaa, sekin kun poikkesi mainituista painetuista kartoista. Eikä ollut oikein. Mutta loppujen lopuksi saarella on aina helppo ajella, rantahan tulee lopulta kuitenkin vastaan. Afrikassa asiat lienevät toisin. Manner kun on aika suuri.

Vaikka

2/3 Afrikkaa valtaa levitettynä useamman neliön lattiapinta-alaa.

Mainittakoon vielä tähän loppuun, ettei Afrikan paljon uutisoitu ebola-epidemia mahdu näille kahdelle ostamalleni kartalle. Kuten todettua, suuri manner. Jätin Länsi-Afrikan suosiolla ostamatta, sinne kun ei ole tarkoitus mennä. Monenmoisia poliittista ongelmaa on siellä. Ja se ebola.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Tänään kuunnellaan: David Bowie – Sufragette City

David Bowie on artisti, jonka tuotanto on toki ollut minulle tuttua varhaisnuoruudesta lähtien, kuuluuhan mies eittämättä populaarimusiikin peruskaanoniin. Suomen ensimmäistä paikallisradioasemaa Radio Cityä kuunnellen kun kasvoin, ei mainittu artisti kai voinut oudoksi jäädäkään. .

Varsinaisesti kuitenkin tosissani havahduin Bowieta diggailemaan vasta vanhemmalla iällä, ehkä viitisen vuotta takaperin. Jostain syystä – oli kaiketi tylsää – eksyin kuuntelemaan miehen kappaleita Youtubeen ja ehkä kolmenkymmen biisin jälkeen hoksasin: loistavaa kamaahan on ihan valtavasti, tyylikirjo todella laaja ja uusiutumiskyky kunnioitettava. Sittemmin olenkin Bowieta kuunnellut sangen paljon. Kun asiat ymmärsin.

"Famous Giant Kiwi". (Kuva: www.kiwi360.com)

”Famous Giant Kiwi.” (Kuva: www.kiwi360.com)

Mutta koska matkablogissa ollaan, on minun tietenkin mainittava tähän nimenomaiseen kappaleeseen liittyvä maantieteellinenkin aspekti, sellainen kun kuitenkin olemassa on. Jossain sattumalta kuultu musiikkikappale jättää monesti hyvin selvän muistijäljen siitä paikasta ja tilanteesta missä sen tuli kuulleeksi. Niin tämäkin. Sufragette City soi Uudessa-Seelannissa, ajaessamme pohjoissaarta ympäri pari vuotta takaperin. Kappaleen aikana ohitimme valtavan kiivihedelmämonumentin. Kuvaa en itse tullut tuosta ottaneeksi, mutta netistähän se tietenkin perin helposti löytyi. Kaikenlaista.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kohtaamisia Tallinnan satamassa – Pikavuoro Afrikkaan?

Ke 6.8.2014, Helsinki (FI)

Kohtasin taannoin Tallinan satamassa, siinä monelle suomalaiselle tutun D-terminaalin parkkipaikalla, tutun miehen ajoneuvoineen.Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, myös teippauksena Salon tilausmatkojen bussin perässä. Afrikkaan pitäisi lähteä. Tai joku ainakin näemmä on lähdössä.

Eräs linja-auto Tallinnassa.

Eräs linja-auto Tallinnassa.

Pikavuorokipparinakin tunnettu Jani Laine ajaa bussia. Kilometrit Suomessa ja lähialueilla käyvät kuitenkin, taas kerran, vähiin. Mies on kuulemma lähdössä jo elokuun lopussa kohti Aasiaa josta sitten suoraan Amerikkaan josta edelleen Afrikkaan. Suomessa on tarkoitus olla taas joskus ensi vuoden toukokuussa. Perin kunnioitettavaa.

Itse olen ollut tavalla tai toisella mukana viime talvea lukuunottamatta kaikilla näillä Pikavuoro-matkoiksi kutsutuilla reissuilla ja niitä on tainnut vyön alle kertyä jo kolme. Niinpä tämäkin Janin suunnittelema maantiematka Etelä-Afrikasta koko mantereen halki Eurooppaan ja edelleen Suomeen kiehtoo kovasti.

Eeppisyysmittarit ainakin noin karttaa tutkiskeltaessa alkavat nousta samoihin lukemiin kuin vuonna 2011, jolloin ensimmäinen ja ehkä se legendaarisin Pikavuoro-reissu suuntautui Helsingistä Bangkokiin. Silloinkin perille pääsy tuntui hyvin epätodennäköiseltä, olihan Keski-Aasiassa keskitalvi. Kahdeksan viikon jälkeen perillä kuitenkin oltiin. Ehkä sen Afrikankin sitten voi läpi ajaa.

Monta mutkaa matkaan vielä mahtuu ennen kuin liikkeelle päästään. Bussikin on vielä Malesiassa. Lähtö Etelä-Afrikasta on kuitenkin kuulemma jo kätelty ja lyöty lukkoon: bussi lähtee liikkeelle 1.12.2014 Kapkaupungista. Jonkinlaista reittikarttaakin on hahmoteltu. Hahmotelma löytyy täältä. Ja muita yksityiskohtia matkasta täältä.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail