Ympyrä sulkeutuu – jälleen Frankfurtin lentokentällä

Ti 15.7.2014, Frankfurt (DE)

Eräs ympyrä sulkeutui jälleen kerran koneen laskeuduttua juuri noin kymmennen tunnin lennon jälkeen Frankfurtiin. Santo Domingosta lähdettiin aikaisin iltapäivällä, mutta Saksassa on jo uusi päivä. Ja aamuruuhka. Sisäisen kelloni viisarit osoittavat kaiketi kutakuinkin puolta yötä. Kai. Sikäli kun väsyneenä aamupirteitä saksalaisia työmatkailijoita katsellessani laskin oikein. Aikaeron tasailuun mennee muutama päivä.

Saksalaisin siivin kohti Eurooppaa.

Atlantin yllä, saksalaisin siivin kohti Eurooppaa.

Kolmisen viikkoa Kuubassa ja Dominikaanisessa tasavallassa alkaa olla siis paketissa. Kiinnostava matka, mutta toisaalta harvapa niistä ei sitä olisi. Tunnustettava on, että viime vuosina ajallisesti pidempiin reissuihin tottuneena tämän pituinen matka yhdistettynä mannertenvälisiin lentoihin tuntui jossain määrin rasittavalta. Pidempi olisi ajallisesti saanut olla tällainen reissu. Mutta kukapa sitä kesällä liian pitkään Suomesta haluaisi olla poissa, onhan ilmasto loppujen lopuksi tähän vuodenaikaan pohjolassa ihan maailman mittakaavassakin tarkasteltuna sangen mainio.

Talvella asiat ovat tunnetusti Helsingin leveysasteilla toisin. Silloin on syytäkin paeta. Ja pidemmäksi aikaa. Kenties ensi talvena Afrikkaan, kuka tietää.

Santo Domingon lennon laskeuduttua Saksaan koneessa kuulutettiin, että matkustajien matkustusasiakirjat tullaan tarkistamaan jo koneesta poistuttaessa. Kiinnostavaa, en ole moiseen ikinä ennen törmännyt. Ja toden totta, koneen ovella kaksi poliisia tarkasti kaikkien koneesta poistuvien passin.

Kentällä vaihtolentoa etsiessäni huomasin, että erästä (ilmeisesti dominikaania) kanssamatkustajaani tentattiin. Kyselijä oli nuorehko siviiliasuinen nainen. Kolmikymppinen miespuolinen kaveri oli pysäytetty terminaalin yleisen alueen rullaportaiden alapäähän ja nainen tenttasi miestä ammattimaiseen sävyyn miehen rahavaroista, luottokorteista ja matkan tarkoituksesta. Käteisvarat-kysymykseen ehdin kuulla naisen kommentin ”not more than that?”

Euroopan unionissa lienee puutteensa, mutta tulijoita näyttää riittävän. Varmaankin Dominikaanisessa tasavallassa monikin asuisi mieluummin vaikka Espanjassa, onhan kielikin yhteinen. Saksan rajavalvonta näyttää tiedostavan tämän ja ottavan asian vakavasti. Kiintoisaa on, etten ole moiseen aiemmin törmännyt. Jos olisin lentänyt Eurooppaan Etelä-Amerikasta tai Afrikasta tilanne olisi varmaan toinen ja olisin vastaavaa nähnyt aimminkin. Liikkuukohan Helsinki-Vantaallakin siviiliasuisia rajavirkailijoita. Kenties.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Santo Domingo, Dominikaaninen tasavalta

Ma 14.7.2014, Santo Domingo (DOM)

Muutaman päivän Dominikaanisen tasavallan pääkaupungin Santo Domingon katuja mittailtuani olen tullut siihen tulokseen, etten oikein saa paikasta paljoakaan irti. Katuja tässä miljoonakaupungissa mittailtavaksi riittää ja Karibianmerikin aaltoilee komeasti rantatien varrella, mutta mihinkään kovin ihmeellisiin elämyksiin tai kiintoisiin omaperäisyyksiin en ole täällä törmännyt. Dominikaanisesta tasavallasta löytyy epäilemättä hienoja paikkoja. Saarelle matkaa suunnittelevaa kehoittaisinkin pääkaupungin sijaan etsimään täältä mieluummin niitä. Ainakin tämän vierailuni perusteella. Päivä Santo Domingon ihmettelyyn riittää mainiosti, sanoisin.

Meri on kieltämättä hieno. Rantakatu, tai ainakin se suuri sellainen, on kuitenkin käytännössä leveä moottoriliikenneväylä jonka varressa on useita korkeita 90-lukulaiseen tyyliin rakennettuja kasinoita ja hotelleja. Kovin viihtyisää kävelykatua ravintoloineen en ainakaan tämän kadun varrelta löytänyt. Rannalla on myös aika lailla roskaa. Monenlaista muovipulloa, -pussia ja -pakkausta. Jos Kuubaan verrataan, niin yleisilme on merkittävästi sotkuisempi. Ei kovin viihtyisää ole moinen.

Kuumia koiria.

Kuumia koiria.

Rantaa.

Rantaa ja kaupunkia.

Tyrskyjä.

Tyrskyjä.

Kävellen ihmisiä liikkeellä oli ainakin päiväsaikaan sangen vähän. Taksikuskit tosin tarjosivat varsinkin päivisin toistuvasti kyytejään ja satunnaiset kengänkiillottajapojat roikkuvat välillä perässä tarjoten ensin kenkähuoltoa ja lopulta pyytäen vain rahaa. Iltapäivällä ja illalla ajoittaisena riesana – varsinkin Zona Colonialilla – olivat myös hierontapalveluita, ja kaiketi myös itseään, tarjoavat naiset. Jatkuvaa vaivaa mistään näistä ammattiryhmistä en kuitenkaan kokenut olevan. Ehkä aktiivisuus kertoo turistien puutteesta. Ei taida olla sesonki täälläkään. Onkohan varsinaisesti ikinä, en tiedä.

Kuubassa hämmästyin sitä, että englantia ymmärrettiin maassa aika hyvin ja puhuttiinkin monessa paikassa. Tuolloin kuvittelin, että ehkä espanjankielinenkin maailma on muuttunut siitä, millaisena sen joltain aiemmilta matkoiltani Manner-Espanjassa muistan. Siis vain ja ainoastaan espanjaa puhuvana. Dominikaanisessa tasavallassa luulo muutoksesta osoittautui vääräksi. Huolimatta maan monista pohjoisamerikkalaisista piirteistä useimmat ihmiset tuntuivat olevan englannin suhteen aika ummikoita. Joskus jopa tuntui, että ”yes” ja ”no” eivät ylittäneet kielimuuria. Kuuba oli siis ilmeisesti poikkeus, ei sääntö, siis mitä espanjankileisen maailman kielitaitoon tulee.

Perusnäkymä Santo Domingon uudemmista osista.

Perusnäkymä Santo Domingon uudemmista osista.

Pääkävelykatu vanhassa kaupungissa.

Pääkävelykatu vanhassa kaupungissa.

Mutta maassa maan tavalla, kaiketi. Muistan kuulleeni pidempään Latinalaisessa Amerikassa matkustaneilta, että perusespanjaa alkaa oppimaan luonnostaan kun on pakko. Ja ettei juuri tuo perusespanja ole kielistä vaikein. Tämän voin hyvin uskoa. Muutaman viikon jälkeen itsekin jo joitain lukusanoja suhteellisen sujuvasti käytin, vaikka kieltä en ole elämässäni kuin kuukauden yhdellä kesäyliopiston kurssilla lukenut.

Jo minut lentokentältä kaupunkiin tuonut taksikuski oli puhunut kaupungin turvallisista ja turvattomista alueista, sekä sivunnut maan turvallisuustilannetta yleisemminkin. Kovin turvattomaksi en oloani Santo Domingossa tuntenut. Toki erilainen jo aiemmin mainitsemani tyrkyttäminen saa ihmisen helposti varuilleen, mutta sitäkään en mitenkään ylenmäärin kohdannut. Pääsääntöisesti kaupunkia sai ihmetellä ihan rauhassa.

Vankila? Ei vaan hotellini ulkoseinää.

Vankila? Ei vaan hotellini ulkoseinää. Tarkoituksena lienee pitää kutsumattomat vieraat ulkona, ei niinkään hotellivieraita sisällä.

Jonkinlaisia turvallisuusongelmia maassa kuitenkin selvästi kuitenkin on. Esimerkiksi koulut ja monet virastot näkyivät olevan aidattu ja kiinteistöjen edustalla seisoskeli tyypillisesti vartija tai pari. Jotkut jopa pumppuhaulikoin aseistettuna – sama tyyli johon Haitilla, saman saaren länsipäässä, aikanani käydessäni kiinnitin huomiota. Hotellini oli myös sangen kiitettävästi linnoitettu. Rakennuksen kattoja ja seiniä kiersi kaikkialla piikkilanka ja ikkunoissa oli koristeelliset mutta vahvat takorautakalterit. Varkaita vastaan, oletan.

Karibia alkaa tältä erää olla paketissa. Tänään matka jatkuu kohti Eurooppaa ja kotia. Frankfurtin kautta ja Condorin kyydissä, kuinkas muuten.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Ensimietteitä Dominikaanisesta tasavallasta

La 12.7.2014, Santo Domingo (DOM)

Kuten taisin jossain yhteydessä aiemmin todetakin, jo lentokentällä saamani vaikutelmat Dominikaanisesta tasavallasta olivat Kuubaan verrattuna jossain määrin pohjoisamerikkalaisia, aina sisustuksesta ja tuloaulan autonvuokraustiskien rivistä lähtien. Kentällä näkyi myös olevan useita ketjuravintoloita. Amerikkalaista tämäkin.

Havannasta käsin majoituksen varaaminen Santo Domingosta ei ottanut onnistuakseen. Internetyhteys löytyi lopulta kyllä – kolmas hotelli, yhteensä viides tiski jolta kysyin – mutta kirjautumiskoodien mukana tuli puolikkaan A4:n kokoinen tiheällä printattu ohjelappu, joka ystävällisesti kertoi myös yhteyden puutteista. Yksi näistä oli näköjään se, ettei booking.com -sivuston varaustoiminto pelannut. Tätä ei tosin listassa mainittu. Vaan eipä se haitannut. Sain sentään valittua hotellin.

140723_Santo_Domingo_1

Zona Colonial, tyypillistä katunäkymää.

140723_Santo_Domingo_2

Nähtävyyksiä.

Tämän majoituksen sitten varasinkin heti Santo Domingon lentokentän ensimmäiseen kahvilaan istahdettuani. Kiireisimmät verkkoasiat hoidettuani ja hieman huilattuani päätin hieman haahuilla kentällä ja tutkia kuinka sieltä pääsee kaupunkiin. Törmäsin sangen pian kanadalaiseen turistiin ja taksikuskiin, joiden kanssa pääsimme tyydyttävään yhteistyösopimukseen, vaikka kanadalainen oli menossa tyystin toiseen suuntaan. Tästä huolimatta kuulemma molemmat saimme alennusta. Kallista lystiä silti. Kyyti maksoi osaltani 30 euroa (eurot kelpasivat). Matkaa keskustaan on toki kolmisenkymmentä kilometriä, mutta silti. Sen verran asiaa kuitenkin ehdin tutkia, että kenttätaksien hinnat täällä ovat tuota luokkaa. Bensa on kuulemma hyvin kallista, sanoi taksikuski.

Taksikuski ehti sanoa monta muutakin asiaa, olihan matka yli puolituntinen. Kuubaa pidetään turvallisena paikkana. Dominikaaninen tasavalta ei taida olla ihan sitä samaa, sillä kuskin kanssa erinäisistä pääkaupungin alueista jutellessani hän ensimmäisenä mainitsi onko alue ”safe”, vai eikö niinkään. Mitä se sitten tässä yhteydessä tarkoittaakaan. En kysynyt.

Poliisiauton ohittaessa meidät kaupunkiin johtavalla moottoritiellä kysyin poliiseista. Minkäslaisia ne täällä ovatkaan, hyviä vai huonoja? Vastaus oli tuhahdus ja lakoninen toteamus ”This is caribia – corrupt”. Uudehko auto ja siistit uniformut näkyi kuitenkin näillä lainvalvojilla olevan. Eivätkä ainakaan nämä yksilöt kovin pelottavilta näyttäneet.

Ehdin myös oppia – tällä kertaa meidät ohitti Maserati -, että joillain dominikaaneilla on merkittävän paljon rahaa ja maan ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on baseball. Monesti nämä asiat kuulemma kulkevat käsi kädessä. Kovapalkkaiset urheilijat ajavat hienoilla ja kalliilla autoilla. Loogista.

Taidetta Zona Colonialin kävelykadulla kaupattiin paljon.

Erilaista taidetta Zona Colonialin kävelykadulla kaupataan paljon.

Varaamani hotelli sijaitsee Santo Domingon Zona Colonial -nimellä tunnetulla alueella. Perille päästyämme ja hieman aluetta tutkiskeltuani ensimmäinen vaikutelma on jossain määrin laimea. Odotin nimen perusteella hienompaa löytöretkien aikaista kaupunginosaa, onhan kaupunki perustettu yli 500 vuotta sitten ja vieläpä itsensä Kolumbuksen nuoremman veljen toimesta. Alueen kadut näkyvät olevan monin paikoin remontissa ja ravintoloita sekä muita merkittävistä matkailijamääristä kerovia palveluita on yllättävän vähän. Kapeahkoja matalien rakennusten ympäröimiä hieman nuhjuisia ja jossain määrin mitäänsanomattomia katuja sen sijaan tässä kaupunginosassa näyttäisi riittävän mittailtavaksi.

Mutta katsotaan. Ehkä täältä vielä jotain kiinnostavaakin löytyy. Jossain vaiheessa pohdiskelin lähteväni kiertelemään maata vuokra-autolla, mutta päätin lopulta olla suotta riuhtomatta. Neljä päivää on kuitenkin verraten lyhyt aika. Ja hotellikin on sangen mukava kun sellaisen valitsin. Siispä kaupunkiloma.

Katunäkymää hotellin kattoterassilta.

Katunäkymää hotellin kattoterassilta. Zona Colonial, Santo Domingo.

140723_Santo_Domingo_5

Vielä yksi katunäkymä.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Havannan lentokentällä – suuntana Dominikaanit

To 10.7.2013, Havanna (CU)

Havannan katseleminen jäi tällä reissulla valitettavan vähiin matkan keskittyessä pääosin Kuuban muihin osiin. Pääosa ajasta meni Las Tunasin kaupungissa saaren itäosissa vapaaehtoistöitä tehden ja erilaisia kuubalaisia tilaisuuksia ja tapoja ihmetellen. Matkan järjestelyistä kiitos Suomi-Kuuba-seuralle.

Vaan ei se mitään haittaa. Havannaa tuli kuitenkin nähtyä sen verran, että kaupungista jäi jonkinlainen käsitys. Ja tuo käsitys oli positiivinen, tai vähintään kiinnostava. Koska en hoksannut varata Havannaan enempää reissuohjelman ulkopuolista aikaa, saan siten tekosyyn tulla kaupunkiin uudelleen kun tänne päin seuraavan kerran satun.

Havannan lentokentältä matka jatkuu seuraavaksi kohti Dominikaanisen tasavallan pääkapunkia Santo Domingoa, jonne lentää täältä hieman yli kaksi tuntia. Kuten Kuuba, myös tämä samalla saarella Haitin kanssa sijaitseva Karibian valtio on minulle uusi tuttavuus. Lento on suora ja lentoyhtiö kuubalainen.

Kuubasta poistuessa kannattaa muuten muistaa, että pois päästäkseen pitää matkaa 25 CUC:n lentokenttävero. Tämän unohtaminen ei kuitenkaan maailmaa kaada, sillä mikäli paikallien valuutan on sattunut tuhlaamaan viimeiseen penniin, löytyy lentokentältä sekä rahanvaihtopiste (sattumoisin ihan veronmaksukopin vieressä) sekä Visa-kortin huoliva pankkiautomaatti.

Matkatavarat jätetään ensin lentoyhtiön tiskille, jonka jälkeen vero maksetaan tuohon edellä mainittuun koppiin. Virkailija leimaa sitten matkatavaroiden jättämisen yhteydessä saadun boarding passin, joka toimii passintarkastuksessa merkkinä siitä, ettei kyseinen henkilö yritä livistää maasta veroa maksamatta.

Vähäisen Havannaraportoinnin korvikkeeksi muutama kuva kaupungista ohessa.

140715_Havanna-2

140715_Havanna-3

140712-kuuba-13

140715_Havanna-4

140715_Havanna-5

140715_Havanna-6

 

Facebooktwittergoogle_plusmail