Frankfurt flughafen – kohti Karibiaa

Pe 27.6.2014, Frankfurt (DE)

Izmir vai Accra? Kenties Lagos? Maailmassa on paljon paikkoja ja niihin näemmä pääsee ainakin Frankfurtista. Lentoja tältä muistaakseni Euroopan vilkkaimmalta kentältä lähtee kuin liukuhihnalta konsanaan. Kymmeniä tunnissa. Mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

2014-06-27-594

Frankfurt, Lufthansan pesäpaikka.

Tällä kertaa matka ei kuitenkaan suuntaudu Nigeriaan tai Ghanaan vaan muutamaksi viikoksi Karibialle, Kuubaan sekä Dominikaaniseen tasavaltaan. Eksoottista kai tavallaan sekin. Frankfurtin hektistä matkasirkusta ehtii seurata mainiosti jos lentojen välistä vaihtoaikaa on seitsemättä tuntia kuten nyt. Vähempikin riittäisi vaan minkäs teet. Ja onhan tämä tällainen hönöttäminen käynyt tutuksi jo perin monessa muussakin maailmankolkassa, kolmen ja puolen euron lentokenttävesipulloja juoden ja ilmaisia nettiyhteyksiä etsien.

Maailmaan mahtuu paljon paikkoja.

Maailmaan mahtuu paljon paikkoja.

Saksasta Havannaan lentää kymmenen tuntia. Lentoyhtiö on uusi tuttavuus nimeltään Condor. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen halpalentoyhtiö joten saapa nähdä minkälaisia haasteita itse matka tuo tullessaan. Erinäisiä maksullisia palveluita vesilaseista lähtien, ehkä. Kohtahan tuo selviää.

Kuuban nettiyhteydet ovat vielä hämärän peitossa. Mikäli sellaisia löytyy, uskaltanen luvata jonkinmoisia raportteja aiheesta. Siis itse saaresta. Ja ehkä niistä yhteyksistäkin.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Lähi-itä tältä erää taputeltu

Libanonin keikka jäi jokunen päivä sitten taakse ja seuraavana ohjelmassa lienee kesäkuu hieman pohjoisemmilla leveysasteilla. Pitkästymään en luultavasti kuitenkaan ehdi, sillä jo kesäkuun lopussa ohjelmassa on Kuuba. Ellei mitään perin yllättävää satu.

Mielenkiinnolla odotan mitä tämä kommunistisen ideologian viimeinen trooppinen linnake parin viikon aikana satunnaiselle matkailijalle tarjoaa. Elämyksiä, epäilemättä. Sittenpähän tuo selviää kun itse käy katsomassa.

140525-kyyti

Kyyti pohjoiseen.

 

Mitä sitten Lähi-idästä ja Libanonista jäi käteen, joku voisi kysyä. Monta uskonto- ja heimokuntaa omine aatteineen ja ideologioineen pienellä alueella. Tämä ei näytä olevan paras resepti rauhaisaan eloon, mikä ei yllätys ollutkaan. Toisaalta Libanonin eteläosan verraten rauhallinen yleistilanne oli ehkä jossain määrin yllättävä. Vaan onhan siihenkin syynsä. Suurimmat aatteen miehet kun rähinöivät tällä hetkellä Syyriassa sen sijaan että tekisivät sitä Israelin vastaisella rajalla Libanonin eteläosissa.

Toinen opettavainen kokemus oli seurailla sivusta YK:n toimintaa kriisialueella. Kovin hidasta ja byrokraattista se näyttäisi olevan, soppa johon oman mausteensa tuovat perin erilaisista lähtökohdista ja kulttuureista tulevat toimijat. Vaan eipä tämäkään suuren suuri yllätys ollut. Homma näytti toimivan paljolti siten, kun sen olin kuvitellutkin toimivan. Omaan rauhalliseen tahtiinsa. Aika hoitaa yllättävän monet ongelmat.

Baretti jäi. Ja mitali.

Matkamuistoksi jäi baretti. Ja tietenkin mitali.

 

Jos yllättäviä seikkoja haetaan, niin löytyypä viimeisen viikon ajalta pieni sellainenkin. Mitä ilmeisemmin puoli vuotta on nimittäin mahdollsita – kaikista ennakko-odotuksista huolimatta – viettää hukkaamatta työnantajan jakamaa, paljolti tarpeetonta materiaalia ja palauttaa se vieläpä takaisin työnantajalle menestyksekkäästi. Vaikka sitä olisi paljon. Ja vaikka sitä purettaisiin, pakattaisiin ja maanisesti siirreltäisiin paikasta ja maasta toiseen aina aika-ajoin, ikään kuin haasteen lisäämiseksi. Tulipa tämäkin todistetuksi. Vaikka ei olisi uskonut.

140525-roinaa

Roinaa. Kuvassa vain noin puolet siitä.

 

Roinat pakattu.

Roinat pakattu.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail