Sähköä ja sähköttömyyttä

Ma 26.5.2014, Etelä-Libanon (LB)

Paitsi vesi, myös sähkö on Libanonissa kortilla ja sitä säännöstellään. Maan eteläosan kylissä julkinen sähköverkko toimii kuulemma vain tiettynä aikana päivästä. Muina aikoina virtaa ei pistorasioista tule.

Jopa maan pääkaupungissa Beirutissa ongelmat ovat vastaavanlaisia. Keväämmällä kaupungissa vieraillessani neljän tähden hotellin sähkötkin katkesivat yhden illan aikana noin kymmeneksi sekunniksi ehkä viitisen kertaa. Ehkäpä rakennuksen varavoimakone vaati käynnistyäkseen tuon ajan, sillä juurikin diesel-käyttöisiin generaattoreihin vauraarampi väki täällä tuntuu luottavan, kun valtakunnan verkkoon ei luottaa voi. Muistan myös kuulleeni, että Beirutissa saa ostaa itselleen ympärivuorokautisen sähköliittymän mutta ylimääräiset tunnit ovat tällöin suhteettoman kalliita.

Sähköasennukset tuovat mieleen Aasian.

Sähköasennuksia Tyroksessa. Tyyli on tuttu Kaakkois-Aasiasta.

 

Koko kuvio tuntuu nykymaailmassa perin oudolta. Luulisi, että maailmasta löytyy lukuisia ylikansallisia yrityksiä jotka miellään Libanoninkin sähköistäisivät, siis ihan kunnolla. Tätä paikallisille ihmeteltyäni ilmeni, että tällaista on joskus yritettykin. Kyseisen henkilön mukaan sopimuksen kuitenkin kaatoi maan riitaisa hallitus. Teoria kuului olevan, että valtaapitäville on edullista jos kansalla on konkreettisia ja yksinkertaisia asioita joista valittaa. Kuten ajoittainen sähköttömyys. Pysyvätpähän poissa politiikasta kyselemästä vaikeita.

Ei ole helppoa, edelleenkään.

Nämä sähköongelmat eivät tietenkään koske alueen kansainvälisiä toimijoita kuten vaikkapa Yhdistyneitä kansakuntia. Sähkö omaan käyttöön tuotetaan kussakin paikassa juuri noilla jo aiemmin mainitsemillani voimakoneilla. Diesel palaa, kuten palavat myös valot. Ihan vuorokauden ympäri.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kivikasoja ja Libanonin lähihistoriaa

Su 18.5. 2014, Etelä-Libanon (LB)

Libanonilla on pitkä historia ja alueella ovat vaikuttaneet aikojen saatossa kansat jos toisetkin aina muinaisista foinikialaista Aleksanteri suuren kautta kaikkien tuntemiin muinaisiin roomalaisiin asti. Ei siis olekaan ihme, että maasta löytyy monenlaista muinaista rakennelmaa ja rauniota.

Tyroksen kaupunki Välimeren rannalla kuuluu paikkoihin, josta näitä sanottuja rakennelmia löytyy. Roomalaiset rakensivat aikoinaan kaupunkiin kilpa-ajo arenaan, jonka ansiosta paikka kuuluu peräti UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Tämän hippodromin rauniot ovat vieläkin osin pystyssä.

Pääsin hiljan harrastamaan pitkästä aikaa turismia, joten tietenkin tunnollisen matkailjan tapaan kaivoin esiin kameran. Ohessa muutamia kuvia kyseiseltä areenalta sekä areenan kyljessä sijainneelta muinaiselta hautausmaalta. Nämä rauniot sijaitsevat siis Tyroksen pikkukaupungin laitamilla.

140518_tyre-1

Hautoja ja taustalla häämöttävä nykyisyys.

 

140518_tyre-2

Kuuluisa kaari.

 

140518_tyre-3

Kisakatsomo.

 

140518_tyre-0

Lisää muinaisia hautoja.

 

Libanon ei ole moderneina aikoinakaan välttynyt ulkopuolisilta vaikutteilta. Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana ne eivät tosin useinkaan ole olleet kovin positiivisia. Kaikki lähti menemään Libanonissa päin mäntyä kun kristityt joutuivat maassa vähemmistöasemaan ja siten luopumaan myös enemmistöstään parlamentissa. Näin ainakin jos erästä jututtamaani paikallista (kristittyä) kauppamiestä on uskominen. Tuli sisällissota ja valtaisa määrä palestiinalaisia pakolaisia, joita mikään muu alueen maa halua ei halua.

Viimeisin koettelemus ovat olleet Syyrian sisällissotaa paenneet ihmiset, jotka yrittävät elättää itsensä Libanonissa miten parhaaksi taitavat. Syyrialaista työvoimaa saakin kuulemma lähes ilmaiseksi ja monet paikalliset jäävät ilman töitä. Kauppa ei käy kun vähätkin rahat säästetään pahan päivän varalle sen sijaan että ne laitettaisiin kiertoon.

Kaiken lisäksi islaminuskoiset shiia- ja sunniryhmittymät nahistelevat maassa keskenään. Tämä lieneekin Syyrian sodan ohessa suuri syy siihen, että Israel on viime aikoina saanut olla sangen rauhassa, eikä siten ole katsonut tarpeelliseksi tehdä iskuja Libanonin eteläosiin. En lainkaan ihmettelisi, vaikka Libanonin eteläinen naapuri parhaansa mukaan tätäkin soppaa kulissien takana hämmentäisi. Niin minä ainakin Israelin asemassa tekisin.

Ei ole helppoa.

140518_tyre-4 Valkeus tunnelin päässä on kaukana.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Libanonin ja Albanian automiehet

Ke 7.5.2014, Etelä-Libanon (LB)

Etelä-Libanon ja Albania. Näistä paikoista löytyy jotain yhteistä, nimittäin saksalaisen insinööritaidon eturivituote nimeltä Mercedes Benz. Kyseinen automerkki tuntui olevan kovassa kurssissa sekä Albaniassa, jossa niitä viime syksynä bongailin, että eteläisessä Libanonissa, jossa bongailen niitä yhä.

Hyväkuntoinen yksilö eteläisessä Albaniassa.

Hyväkuntoinen yksilö eteläisessä Albaniassa.

 

Kummassakaan maassa eivät Mersun 70-luvun mallitkaan ole harvinaisia ja niitäkin liikenteessä näkyy taajaan, tosin monesti sangen huonokuntoisina ja paikkailtuina. Jostain yksilöstä saattavat puuttua lamput, toisen ovi tai lokasuoja taas on aikojen saatossa vaihdettu eriväriseen. Silti ne vaan näyttävät paikallisten kuljetustarpeen täyttävän, huolimatta molempien mainittujen maiden mäkisestä maastosta ja osittain huonohkokuntoisista teistä.

Mersu-miehiä siis. Johtotähtimerkin suosimiseen liittynee myös statuskysymyksiä. Tuskin suhteettoman suuri osa varsinkin vanhemmasta autokannasta muuten edustaisi tätä yhtä saksalaista brändiä. En tosin ole tullut jutelleeksi asiasta paikalliset kanssa täällä, enkä myöskään Albaniassa. Arvelisin näin kuitenkin olevan, onhan Mercedes Benz ainakin monen mielikuvissa yhä tietynlainen laadun symboli, Suomessakin.

Huonompikuntoisia yksilöitä eteläisessä Albaniassa.

Huonompikuntoisia yksilöitä eteläisessä Albaniassa.

 

Libanonin liikennekulttuurista en ole henkilökohtaista kokemusta ratin takaa saanut ja sitä tuskin tällä matkalla tuen saamaankaan. Maanteiden liikennetilanteet on täytynyt havainnoida matkustajan paikalta. Kokonaisuudessaan tieliikenne Libanonissa vaikuttaa jossain määrin kaoottiselta, mutta sitä ei kuitenkaan voi verrata joidenkin Aasian maiden hulinaan ja vaikkapa Kiinaan. Paljon hurjempaakin menoa olen nähnyt. Kaksipyöräisiä kulkineita täällä on ainakin selvästi vähemmän kuin idässä.

Niin, ja liikennevalot. Ainakaan Beirutissa niitä ei tunnuttu kovin tunnollisesti noudatettavan. Jalankulkijana kannatti olla tarkkana vaikka vihreä valo tolpassa paloikin. Autoilijat eivät nimittäin ainakaan jalankulkuvaloista tuntuneet merkittävissä määrin välittävän. Tässä mielessä beirutilainen autoilukulttuuri ehkä taas poikkeaa aasialaisesta holtittomampaan suuntaan. Olisikohan sitten arabivaikutetta tai -tyyliä tämä.

Tämän jutun kuvitukseksi en valitettavasti pysty yhtään paikallista Mersun kuvaa liittämään. Valokuvaaminen ei nimittäin ole täällä oikein suositeltavaa, eikä minulla siten niitä juurikaan liikenteestä ole. Vaan onpa muutama sentään. Volvo, se on täällä työmiehen uskollinen työjuhta. Niitä ei näe paljon, mutta useimmat näkemäni ovat olleet juurikin kuvien osoittamassa käytössä.

140402_volvo-1

Urakoitsijan auto, Libanon.

 

140402_volvo-2

Erikoiskuljetus, Libanon.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail