Viimeinen junamatka Japanissa: Tokioon

La 16.2.2013, Tokio (JPN)

Tällä erää viimeinen luotijunamatka oli tähänastisista pisin ja kallein. Aikaa Kioto – Tokio -välin taittamiseen kului nimittäin kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia ja lippu maksoi yli sata euroa. Kuten aiemmatkin Shinkansen-matkat, tämäkin sujui ilman kommelluksia. Lipun sai jälleen aseman automaatista ja matkaan pääsi halutessaan vartissa, junavuoroja kun tuntuu olevan hyvin taajaan ja niissä ainakin omien kokemustemme perusteella on aina tilaa. Tiuha vuoroväli ja melko arvokkaat liput, siinä kai syy.

Taas yksi sellimäinen hostelhuone (noin 24 euroa/yö). Punkkia tänne on mahdutettu kahdeksan.

Luotijunan varustaminen näyttää muuten olevan täällä äärimmäisen tehokasta puuhaa. Junan saavuttua pääteasemalle matkustajat poistuvat vaunuista muutamassa minuutissa. Tämän jälkeen vaunuihin ryntää laiturilta pieni armeija siivoushenkilökuntaa, joka kääntää penkit uuteen menosuuntaan (itse juna ei käänny ja molemmissa päissä on ”veturi”), vaihtaa päätukien suojukset ja poistaa roskat sekä moppaa käytävät. Alle kymmenessä minuutissa homma on selvä. Uusilla matkustajilla on tämän jälkeen vajaa viisi minuuttia aikaa nousta junaan, jonka jälkeen juna lähtee liikkeelle, tyypillisesti aina aikataulussa. Koko hommaan menee vartti. Yhtään tehokkaammin prosessia ei varmaankaan edes voisi hoitaa.

Shinkansen-juna saapui sateiseen ja harmaaseen Tokioon kolmen jälkeen iltapäivällä. Pienen päärautatieaseman katakombeissa ja perjantai-iltapäivän ihmispaljoudessa pyörimisen jälkeen oikea metro Asakusan kaupunginosaan löytyi. Tokion metrosta ja sen valtaisista matkustajamääristä kerrotut kauhutarinat osoittautuivat tällä kertaa, ja ainakin tällä linjalla, aiheettomiksi. Vaunuissa oli suorastaan väljää. Soulissa ja Hong Kongissa metroon oli ajoittain huomattavasti vaikeampi ahtautua. Tosin luulen, että tämä mielipide saattaa vielä Tokiossa oleilun aikana muuttua.

Viikonlopun majapaikaksi valiutui siis lopulta Asakusassa sijaitseva hostelli, sivumennen sanoen Tokion suurimmaksi itseään mainostanut sellainen. Kaupunginosan metroasemalta maanpinnalle selvittyämme kävi ilmeiseksi, että opastus on Tokiossa järjestetty hyvin. Karttatauluja nimittäin näkyi olevan lähes kaikissa suurempien katujen risteyksissä. Vaikka taulut perin tarkkoja olivatkin, oli niissä yksi merkittävä puute. Pohjoinen nimittäin ei näissä kartoissa ollut ylhäällä, vaan se jollain merkillisellä logiikalla näytti olevan kartasta riippuen missä sattuu. Kummallista ja häiritsevää. Hyvälläkin suuntavaistolla varustettu henkilö (jollaisena itseänikin pidän) menee helposti sekaisin tulo- ja menosuunnistaan jos kartan logiikka jatkuvasti kääntyilee miten sattuu. No, tästä huolimatta majapaikka löytyi pienen kiertelyn jälkeen.

Tokion nähtävyyksiä sekä niitä ihmetteleviä turisteja Asakusan alueelta. Kuvassa näkyvä torni Tokyo Skytree on yli 600 metriä korkea ja maailman toiseksi korkein rakennelma.

Satunnaista katukuvaa Tokiosta.

Kälättäminen kielletty. Japanissa matkapuhelimeen puhuminen ei ole suositeltavaa julkisissa liikennevälineissä. Kuva Tokion metrosta. Moni muukin asia tuntuu olevan kielletty.

Tokio on kohdallani Japanin kaupungeista viimeinen. Täällä on tarkoitus viipyä aina varhaiseen keskiviikkoaamuun asti, jolloin maa vaihtuu taas, tällä kertaa lentäen. Tuolloin suuntana on Taiwanin Taipei, joka jäänee tämän reissun viimeiseksi kohteeksi. Sitä seuraava lento laskeutuukin jo Helsinki-Vantaalle.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

2 vastausta artikkeliin ”Viimeinen junamatka Japanissa: Tokioon

  1. Satuitko huomioimaan oliko Tokion metroissa mukana lastenvaunuja? Tai onko rullarappusia/hisseja hyvin saatavilla?
    Ainakin Seoulissa voi lastenvaunujen kanssa unohtaa metron kayton, hisseja ja rullarappusia todella huonosti asemilla, nostan hattua kaikille vanhuksille ja huonokuntoisille jotka niita loputtomia rappuja kiipeilee…

    • Hyvä kysymys. En ole metroa tällä silmällä katsellut, mutta hissejä ainakin muistan metrossa nähneeni. En tosin tiedä onko niitä jokaisella asemalla. Lastenvaunuja en muista nähneeni metrossa kertaakaan, vaikkakin niille ja rullatuoleille kyllä omat tilat vaunuista löytyy. Rautatieasemalla näin jonkun pyörätuolikaverin, jota henkilökunta näytti hyvin aktiivisesti palvelevan ja auttavan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *