Kantovehkeistä ja matkavarusteista yleisesti

Pikavuoron lähdön lähestyessä herättelen blogiani jälleen henkiin sivuamalla aihetta, jota luulen kuulleeni kysyttävän viimeisessä Thaimaa-Australia -Pikavuoron infotilaisuudessakin. Mitä ottaa pidemmälle matkalle mukaan ja ennen kaikkea mihin se pakata ja missä sitä kantaa? Tätä aihetta ajattelin käsitellä lyhyesti jo viime keväänä, mutta matka- ja blogitusväsymyksen vuoksi artikkeli jäi tuolloin kirjoittamatta. Tässäpä siis muutamia mietelmiä aiheesta.

Rinkka vai matkalaukku – vai jotain muuta

Kullekin matkalle sopiva kantolaite riippuu paljolti reissun tyypistä. Jos tiedossa on useiden päivien vaelluspätkiä, joilla koko omaisuus on tarkoitus kantaa mukana ei vaihtoehtoja juuri liene. Mukaan on pakattava rinkka jota on mukava kantaa. Jos taasen matkailu on turistyyppistä (lentokentältä pariksi viikoksi hotelliin ja takaisin lentokentälle) lienee kova matkalaukku hyvä valinta. Siellä tavarat ainakin säilyvät lentorahdin ajan ehjinä ja järjestyksessä.

Itse en ole kuitenkaan useimmiten valinnut kumpaakaan edellämainituista vaan olen useilla matkoillani suosinut rauhanturvapiireissä iippokassi-yleisnimellä tunnettua (ja hyvin suosittua) kantovälinettä. Termi iippo on rt-slangia ja viittaa israelilaisiin, jonka armeijan varusesineisiin tällainen laukku ilmeisesti kuuluu, tai on ainakin joskus historian saatossa kuulunut. Keikkakassin nimellä kyseisen tyypin laukkuja tunnutaan myös Suomessa myytävän ja niitä myy ainakin Varusteleka-niminen liike Hagor-merkkisenä.

Näillä on menty ja tultaneen jatkossakin menemään. Keikkakassin tilavuus lienee noin 60 litraa (tämäntyyppisiä laukkuja myydään myös selvästi suurempina malleina.) Oma kassini taitaa olla jo kahdeksan vuotta vanha - ja yhä käytössä.

Kyseessä on putkikassimainen laukku, jota voidaan kantaa paitsi normaalin kassin tapaan myös repunomaisesti selässä. Kassin pohja on tyypillisesti jotain muovi- tai kumityyppistä materiaalia joten se voidaan laskea  märkäänkin maahan ilman pelkoa sisällä olevien tavaroiden kastumisesta. Kassin sisusta koostuu yhdestä suuresta päätilasta ja sen kaikilla neljällä ulkosivulla on pienemmät taskut.

Minkäänlaista kiinteää runkoa tai varsinaista kantolaitetta ei kassissa ole, joten pidemmän kantorupeaman jälkeen ylävartalo rupeaa puutumaan. Toisaalta tämän vuoksi itse kassi on kevyt ja menee hyvin pieneen tilaan tyhjänä. Vaellusmielessä puutteellisista kanto-ominaisuuksista huolimatta pelkkä mahdollisuus kantaa matkatavaroitaan selässä siten, että molemmat kädet jäävät vapaaksi helpottaa monesti elämää paljon. Liikkuminenkin on yleensä repputyyppisen kantamuksen kanssa helpompaa – ottaapa satunnainen matkailija reppunsa kanssa helpohkosti jopa juoksuaskelia mikäli esimerkiksi kulttuurien välinen yhteentörmäys näyttäisi konkretisoituvan jollain epätoivottavalla tavalla. Matkalaukun kanssa tämä ei yhtä helposti onnistu.

Toinen kuva niin sanotusta iippokassistani. Huomaa teippimerkinnät kantohihnoissa laukun päässä. Nämä helpottavat huomattavasti kassin bongausta lentokentän matkatavarahinalta.

Ainakin mustana keikkakassi on myös ulkonäöltään miellyttävän neutraali. Esimerkiksi lentokenttien matkatavarahihnalla kassi ei herätä poikkeavaa huomiota kuten esimerkiksi rinkat saattavat joskus tehdä, varsinkin jos pääosa muiden matkustavaisten tavaroista on matkalaukuissa. Tällöin rinkkaan ilmestyy helposti security checked -tarra, eli sen on penkonut läpi joku enemmän tai vähemmän rehellinen virkailija.

Päiväreppu

Varsinaisen pääkassin ohella olen tottunut pitämään mukana päiväreppua, joka kulkee käytännössä aina mukana, myös käsimatkatavarana lennoilla. Näihin kahteen kassiin kaikkien matkatavaroiden pitäisi mahtua. Jos ei mahdu, niin mukana on todennäköisesti jotain tarpeetonta. Repuissa olisi hyvä olla myös hieman ylimääräistä tilaa esimerkiksi eväille ja vesipulloille, mutta tämä vaatimus on jo ehkä hieman optimistinen. Useinmiten olen kuitenkin selvinnyt ilman erillisiä muovikasseja, silläkin uhalla että keikkakassini on uhannut viiden vesilitran ja muiden lisäeväiden ansiosta revetä liitoksistaan.

Maxpedition Condor II -reppu. Juomapullotasku ei kuulu perusreppuun vaan se on ostettava erikseen.

Oma päiväreppuostokseni jokunen vuosi takaperin oli pitkällisen harkinnan tulos, päätin nimittäin kerrankin hankkia hyvän. Ankaran nettisurffailun jälkeen päädyin Maxpedition Condor II -merkkiseen reppuun, jota oli useammassakin paikassa kehuttu laajalti ja vuolaasti. Esimerkiksi valmistajan sivuilta löytyi kymmeniä ylistäviä kommentteja. Vaikka lähdekritiikkiä on toki syytä aina harrastaa, tuskinpa ovat kuitenkaan itse jaksaneet noita kaikkia keksiä. Näin pohdin ja tilasin repun suomalaisesta verkkokaupasta. En ole katunut, reppu on erittäin lujaa tekoa ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Sanoisin, että tuote on suhteellisen arvokkaan hintansa väärti.

Mitä sitten pakata?

Mitä sitten pakata mukaan ja mitä hankkia periltä? Oma neuvoni on pakata mukaan kaikki se, mitä tiedät tarvitsevasi – ainakin ellet tunne paikkaa mihin olet menossa ja tiedä täysin varmasti mistä kyseisen tuotteen sieltä saa. Toki lähes kaikkea tässä globalisoituneessa maailmassamme saa nykyään lähes kaikkialta, mutta vähänkään erikoisemman (tai joskus myös suomalaisittain hyvinkin tutun) tuotteen etsiminen uudesta ympäristöstä ja ilman yhteistä kieltä ympäristön kanssa voi aiheutta yllättävänkin paljon päänvaivaa.

Mutta sitten taas toisaalta, päällä olevien vaatteiden (eritoten jos ne on hyvin valittu) lisäksi muutamalla varaparilla sukia ja alusvaatteita sekä ylimääräisellä t-paidalla ja hammasharjalla selviää oikeastaan sangen pitkään. Olettaen tietenkin, että passi ja lompakko on mukana.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail