Viimeinen päivä – perillä Moskovassa (6. pvä)

Ma 2.5.11 Trans-Mongolian juna (Peking-Moskova) – päivä 6

Viimeinen matkapäivä oli aurinkoinen ja aika kului lähinnä odotellessa kello puoli kolmea, jolloin junan piti olla perillä Moskovassa. Maisemat maanantaina olivat paljolti samankaltaisia kuin edellisinäkin päivinä, ainoastaan Moskovan lähestyessä asutusta radan varressa tuntui olevan hieman enemmän kuin aiemmin. Kovin pitkälle Moskovasta kaupunkialue ei kuitenkaan tuntunut ulottuvan, vaan pääteasemalle saavuttiin loppujen lopuksi melko yllättäen, lyhyen esikaupunkialueen jälkeen. Vaikka juna oli jossain vaiheessa matkaa ollut myöhässä aikataulusta, viive oli kuitenkin kurottu kiinni jo edeltävinä päivinä ja perillä Jaroslavski-asemalla Moskovassa oltiin täsmällisesti lähes minuutilleen juuri silloin kun pitikin.

Asutusta radan varrella joitakin tunteja ennen Moskovaan saapumista.

Maanantaina kuvattua peltomaisemaa. Radan varrella näkyi hämmästyttävän vähän maatalousmaata. Ehkäpä Venäjän vilejelysmaat sijaitsevat pääosin maan eteläisemmissä osissa.

Olin varannut majoituksen Moskovasta yhdeksi yöksi, läheltä asemaa, jo etukäteen. Erityistä halua tavallaan ylimääräisen päivän viettämiseen Moskovassa minulla ei ollut, mutta koska en etukäteen tiennyt junan peseytymismahdollisuuksista päätin jo Kiinassa asiaa miettiessäni pelata varman päälle ja viettää yhden yön kaupungissa jo pelkästään päästäkseni suihkuun. Junan tullessa perille Moskovaan olisin kuitenkin ollut täysin valmis jatkamaan matkaa Helsinkiin jo samana iltana (juna ”Tolstoi” lähtee Moskovasta kohti Helsinkiä päivittäin kello 22:50.) Vaikka viimeisen lähes viikon peseytymismahdollisuudet olivat olleet vaatimattomat, olivat ne silti huimasti paremmat kuin olin odottanut.

Perillä Moskovassa. Kaupungissa on lukuisia rautatieasemia ja Jaroslavski-asema sijaitsee joitakin kilometrejä kaupungin keskustasta koilliseen. Aivan vieressä on asema nimeltä Leningradski, jolta junat Helsinkiin ja Pietariin lähtevät.

Siispä, vaikka jatkohaluja olisi jo samana päivänä ollut, lähdin silti etsimään hostellia, josta olin huoneen varannut. Enäähän sitä en olisi saanut peruttua maksamatta kuitenkin yöpymishintaa huoneesta. Lisäksi Helsingin junaliputkin oli jo varattu tiistaille. Pienen ihmettelyn jälkeen lähdin asemalta, ja noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen majapaikka löytyikin, jopa yllättävän helposti. Huone oli pieni ja saniteettitilat olivat yhteiset muiden huoneiden kanssa. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä hostellissa vaikutti olevan melko vähän muita majoittujia ja ilmapiiri oli sangen rauhallinen. Juuri sopiva paikka siis kuuden päivän junamatkasta toipumiseen. Sangen arvokasta Moskovassa omassa huoneessa yöpyminen näytti tosin olevan. Tästäkin, sinänsä vaatimattomasta huoneesta joutui maksamaan viitisenkymmentä euroa yöltä. Jaettuun dorm-huoneeseen olisi toki päässyt selvästi halvemmalla.

Yleisesti ottaen Trans-mongolian junamatka oli positiivinen kokemus, jota voin ainakin kahden hengen hytissä ja tähän aikaan vuodesta suositella kaikille. Kuuden junapäivän aikana ei mielestäni pahemmin päässyt pitkästymään, vaikkakin viimeiset päivät Venäjällä olivat kieltämättä toistensa kaltaisia. Minkälainen kokemus matka olisi ollut sesonkiaikaan ilman suihkua neljän hengen täydessä hytissä – sitä en tietenkään osaa sanoa. Varmasti hyvin erilainen. Matkan aikana tehdyt välipysähdykset olisivat epäilemättä myös muuttaneet matkan luonnetta. Nyt, lähes viikon pituisen matkan jälkeen, omaan makuuhyttiin alkoi olla jo niin hyvin kotiutunut ja kanssamatkustajiin niin tottunut että junasta poistui lähes haikeissa tunnelmissa. Tällaista tunnelmaa, oli se sitten hyvä tai huono asia, ei varmaan olisi päässyt syntymään mikäli matkalla olisi tehnyt muutaman välipysähdyksen.

Vielä yksi kuva lähes viikon kestäneen matkan aikana kodinomaiseksi paikaksi muodostuneesta makuuhytistä. Hytistä löytyi myös 220 V pistorasia, joten kaikenlaisten sähkölaitteiden käyttö ja akkujen lataus sujui sangen vaivattomasti.

Trans-Mongolian junan aikataulu vaunun seinällä. Tämä vaikutti pitävän paikkansa. Kaikki Venäjän pysähdykset ovat siis Moskovan aikaa riippumatta siitä, millä aikavyöhykkeellä todellisuudessa ollaan.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

2 vastausta artikkeliin ”Viimeinen päivä – perillä Moskovassa (6. pvä)

  1. Ilmasto-, sää- ja luonnonolojen osalta kovin kotoisilta näyttävät kuvat ennen Moskovaa ja Uralilla. Menikö junareitti missään vaiheessa ristiin Pikavuoron reitin kanssa? Chelyabinskin kohdalla mentiin aika lähellä ainakin.

    Miltä junamatkan ruoka-asiat käytännössä tuntuivat? Tyydyttikö tarjonta (ravintolavaunu + asemakioskit) vai tuliko tunne että olisi vihdoinkin kiva saada kunnon safkaa?

    Varmistus ”yhden hengen hytistä” pitäisi ilmeisesti saada ostamalla ja maksamalla kaksi paikkaa. Toisaalta, mikäpä olisi mukavampaa kuin rouvan kanssa reilata Vladivostokiin omassa deluxe-hytissä. Ehkä sitten eläkkeellä…

    Eilen juttelin naapurin kanssa, jonka työkaveri oli joskus vuokrannut mökin Irkutskista. Junalla matkaan, eikä mitään ongelmia paikan päällä. Kaikki pelitti kuin Euroopassa olisi ollut.
    Mikä jäi tunnelmaksesi yleisestä kohtelusta Venäjällä? Ilmeisesti ainakin junassa oli asiallista palvelua, ilman kyykyttämistä, tahallista asioiden mutkistamista tai suoranaista huijausta?

    Olen sen verran lukenut venäjää, että osan kirjaimet sekä muutaman sanan ja lauseen. Helpottaa huomattavasti kun osaa edes paikannimet lukea. Pienellä intensiivikurssilla oppisi varmasti ne elintärkeät fraasit, jolla asiat helpottuu huomattavasti. Ribá pazálushta varmaan toisi pöytään niitä maukkaita kaloja.
    Vastaa

    • Mietin ”ympyrän sulkeutumista” itsekin jo kiinassa, ja tulin siihen tulokseen että se tulisi tapahtumaan Moskovassa. Aivan tarkasti otettuna lenkki taisi sulkeutua kun tiistaina saavuin Punaiselle torille, siellähän nimittäin tammikuussakin kävimme. Chelyabiskissa käytiin tosiaan aika lähellä Pikavuoron reittiä. Ohitimme tuolloin kaupungin ulompaa kehätietä pitkin. Olisikohan etäisyyttä kaupunkiin ollut jotain 30 km.

      Hieman ehkä oli yksipuolista ruoka junamatkan aikana. Pelkästään eväisiin ja kioskimuonaan olisi varmaan ollut perille saavuttaessa jo täysin kypsä. Ravintolavaunu tarjosi sentään vähän vaihtelua välillä.

      Junan palvelusta ei ole valittamista, kiinalainen henkilökunta oli hyvin asiallista. Samaten venäläinen ravintolavaunuhenkilökunta, hyvin kohteliasta. Minkäänlaista perivenäläiseksi koettua kyykytystä ei esiintynyt. Itse asiassa suorastaan yllätyin Mongolia-Venäjä -rajalla venäläisviranomaisten asiallisesta käytöksestä. Työtään tuntuivat ihan tunnollisesti tekevän. Saattaa tosin myös olla, että myös ensimmäisessä luokassa matkustavia kohdellaan myös viranomaisten taholta kohteliaammin kuin esimerkiksi kolmannen luokan matkalaisia. Tätä en tietenkään itse pysty varmasti sanomaan.

      Kirjaimien osaaminen auttaa tosiaan jo paljon, mikäli Venäjällä matkustaa. Itse opin ne vain välttävästi. Muutamia, varsinkin ruokaan liittyviä fraaseja oppi jo näidenkin lyhyiden Venäjävierailujen aikana, joten varmaankaan millään muotoa mahdoton tehtävä perusjuttujen oppiminen ei ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *