Lauantai, peruspäivä (4. pvä)

La 30.4.11 Trans-Mongolian juna (Peking – Moskova) – päivä 4

Lauantaina junamatkustaminen alkoi sujua jo rutiinilla. Päivän ensimmäinen pysähdys oli Krasnoyarskissa noin neljältä Moskovan aikaa eli aamuseitsemältä paikallista aikaa. Itse käänsin kelloni jo pian Venäjälle saapumisen jälkeen suosiolla suoraan Moskovan aikaan, joten pysähdys olikin minulle melko aikainen. Käänsin suosiolla kylkeä ja jatkoin nukkumista joten Krasnoyarskin asemalaituri jäi tällä kertaa näkemättä ja kokematta.

Asutusta Siperian kumpuilevassa maastossa. Lauantaina edellisenä päivänä tulleesta lumesta ei näkynyt jälkeäkään. Lumisadealue ei liene ulottunut tänne asti.

Radan varrella kuvattua paikallista rakennuskantaa. Talot näkyvät tyypillisesti olevan puisia ja harjakattoisia. Moni niistä kaipaisi hieman ehostusta.

Kaikki lumi oli käytännössä hävinnyt yön aikana ja sää oli taas keväinen ja kirkas. Puolen päivän aikaan Malinskin kaupungissa tehdyllä pysähdyksellä näyttikin, että asemalaiturilla pyörineet paikalliset olivat pukeutuneet suorastaan kesävaatteisiin. Vaikka aurinko paistoikin tuuli oli omaan makuuuni hieman kylmä. Lienee tuullut pohjoisesta. Malinskin asemalaiturin kioskista tehtyjen eväsostosten jälkeen juna jatkoi matkaansa kohti Novosibirskiä, jonne saavuttiin alkuillasta paikallista aikaa, auringon vielä paistaessa. Samassa vaunussa matkustanut venäläinen kanssamatkustajamme jäi kyydistä pois täällä. Uusia matkustajia vaunuun ei ole tullut, joten kyytiläisiä koko vaunussa on taas vain neljä, joista siis me kaikki olemme olleet mukana Pekingistä lähtien. Naapurivaunun (joka on siis samanlainen kuin omamme) itävaltalainen matkustaja kertoi uskovansa, ettei hänen vaunussaan ole hänen lisäkseen lainkaan muita matkustajia. Matkustusajankohtana loppukevät lienee tällä reitillä mainio. Sesonkiaikaan, joka on uskoakseni kesällä, junat lienevät lähes täynnä.

Pysähdys Novosibirskin asemalla ja hiilivarastojen täyttö. Hiiltä tunnutaan ottavan lisää melko usein ja sen toimittaa tyypillisesti juuri tällainen ajoneuvoyhdistelmä.

Lähiötaloja Novosibirskin laitamilla. Kaupunki vaikutti suurelta ja lienee merkittävä paikka Siperiassa.

Illalla juna teki vielä pysähdyksen Balabinskin kaupunkiin. Maisemat ulkopuolella toki vaihtuivat, mutta muuten päivä oli siis oikeastaan melko tapahtumaköyhä. Vappua ei siis pahemmin tänä vuonna tullut juhlittua. Vaihtelua rutiineihin eivät enää tuoneet edes rajamuodollisuudet, sillä ennen Moskovaahan niitä ei tässä junassa enää ole. Loppumatka on pelkkää Venäjää. Toisaalta rajoja ei ole ikäväkään, sillä tuntien istuskelu vaunuosastossa odotellen milloin mitäkin kaavaketta tai tarkastusta oli yllättävänkin raskasta, varsinkin kun se tapahtui sekä Mongolian että Venäjän rajalla keskellä yötä.

Balabinsk by night. Useimmilla pysähdyspaikoilla tuntuu olevan asemalaiturilla sijaitsevia kioskeja, joista voi ostaa syötävää ja juotavaa. Sisälle asemarakennukseen ei tyypilliasesti ehdi (tai uskalla) parinkymmenen minuutin pysähdyksien aikana lähteä seikkailemaan. Juna nimittäin ei taida odottaa.

Venäläinen ravintolavaunu ja sen keittiö.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *