Tervetuloa Siperiaan (3. pvä)

Pe 29.4.11 Trans-Mongolian juna (Peking – Moskova) – päivä 3

Perjantai Venän Siperiassa valkeni harmaana. Päivän ensimmäinen pysähdys oli Ulan-Ude -nimisessä kaupungissa kuuden jälkeen aamulla. Aikakäsitykset alkoivat mennä sekaisin heti Venäjälle saavuttaessa, sillä kaikki Venäjän junien aikataulut ilmoitetaan Moskovan ajassa riippumatta siitä, missä päin Venäjää ollaan ja mikä paikallinen aika siellä on. Niinpä aikataulun mukainen saapumisaika Ulan-Udeen olikin kello 2:38 aamuyöstä, vaikka todellisuudessa paikallinen aika ilmeisesti oli ilmeisesti neljä tuntia edellä eli junan saapuessa kaupunkiin kello oli 6:38 aamulla. Tämä nimittäin täsmäsi siihen, mitä ikkunasta näkyi. Oli selvästi aamu. Siperiassa myös ainakin toistaiseksi ohitettujen asemien kaikki kellot näyttävät Moskovan aikaa. Luulisi tämän aiheuttavan sekaannuksia, mutta kaikki paikalliset tosin tietänevät asian laidan.

Aamu Siperiassa. Juna oli tässä vaiheessa ohittanut Ulan-Uden ja puksutti kohti Baikaljärven rantamaisemia ja Irkutskin kaupunkia.

Junan kolistellessa eteen päin alkoi sää pian muuttumaan kylmemmäksi ja lumisateiseksi. Puolen päivän tietämissä ulkona vallitsikin jo täysi talvi ja märkää lunta näytti pyryttävän koko ajan lisää. Tämäkin vielä. Luulin jo nähneeni Venäjän tämän kevään lumet tammi- ja helmikuussa, mutta näköjään Siperiassa lunta voi tulla vielä huhtikuun lopussakin. Sää oli kehnonlainen ohittaessamme Baikal -järven, mikä oli sääli. Maisemat olisivat varmaankin olleet huomattavasti komeammat mikäli sää olisi ollut kirkas.

Pysäkki jossain keskellä ei-mitään. Sää oli muuttunut tässä vaiheessa aamupäivää melkoisen talviseksi ja tällä pysäkillä seistiin pitkään. Kyseessä oli ilmeisesti ylimääräinen (ehkä säästä johtuva) pysähdys, sillä iltapäivällä juna oli lähes tunnin myöhässä aikataulustaan. Tyypillisesti pikkukyliin ei nimittäin matkalla ole pysähdelty.

Baikaljärven talvisia maisemia huhtikuun lopussa. Rata kulki jonkin matkaa aivan järven rannalla. Järvessä näkyi vielä kelluvan jäälauttoja, joten täysin sula se ei vielä ollut.

Venäläinen samaan vaunuun Ulan Batorissa noussut kanssamatkustajamme oli jo eilen hehkuttanut Baikaljärven eteläpäässä sijaitsevan Sljudjankan kaupungin savukalaa kovasti. Ennen Irkutskia sijaitsevassa kaupungissa juna tekisi kuulemma parin minuutin pysähdyksen ja kalamyyjät tulisivat junan oville tuotteitaan myymään. Ja kuinka ollakaan, hän tiesi mistä puhui. Vaikka aikatauluun pysähdystä ei oltu merkittykään, juna teki sen silti. Koska kalaa oli niin kovasti kehuttu, kaikki vaununi matkustajat päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen ja ostaa kauppiailta kalan tai pari. Kalamyyjiä tulvi kaikkien vaunujen kohdalle useita, joten venäläismatkustajan esimerkkiä noudattaen muutkin saivat ostettua kalansa sangen helposti. Kalapitoinen lounas syötiin monikansallisessa seurassa sormin ja oli erinomaista. En olisi nimittäin uskonut kalan ulkonäön perusteella. Kyseinen kala elää kuulemma ainoastaan Baikaljärvessä, ja muualta (ainakaan radan varresta) sitä ei yhtä tuoreena saa.

Fish! Vasemmalla savukalaa myynnissä Baikalin rannalla tehdyn lyhyen pysähdyksen aikana hintaan 50 ruplaa kappale. Oikealla tilanne junassa pari tuntia ostotapahtuman jälkeen monikansallisten kalakekkereiden jäljiltä. Selvennykseksi sanottakoon, ettemme suinkaan tuota koko laatikkoa ostaneet vaan yksittäisiä kaloja.

Irkutsk ohitettiin iltapäivällä, jolloin lumisade oli jo selvästi vähentynyt ja Ziman kaupunki alkuillasta jolloin lunta ei enää satanut lainkaan. Sään ja näkyväisyyden ollessa pääosan päivää kehno päätin kokeilla hyttini suihkua ensimmäistä kertaa. Olin kokeillut suihkusta tulevan veden lämpötilaa jo Kiinassa ja tuolloin se tuntui kylmältä. Positiivinen yllätys olikin, kun tänään hanasta kuitenkin tuli lämmintä vettä. Ilmeisesti tämä johtui siitä, että vaunuja ruvettiin lämmittämään Venäjällä ja lämmitysjärjestelmä lämmittää samalla myös junan käyttövettä. Vaikka vesi tuli suihkusuuttimesta melko huonolla paineella peseytyminen kuitenkin onnistui ja virkisti melkoisesti, enemmän kuin kuvittelinkaan. Taidanpa käyttää suihkumahdollisuutta toistekin. Kuusi päivää ilman suihkua olisikin ollut melkoisen pitkä rupeama.

Aurinko laskee Siperiassa. Junan ikkunan läpi otettu kuva.

Junan tekniikkaa. Vasemmalla jokaisen vaunun päässä sijaitseva vedenkeitin, joka toimii ilmeisesti hiilellä. Kuumaa vettä on kiitettävästi saatavissa. Oikealla esitetty helvetinkone on ilmeisesti vaunun hiilikäyttöinen keskuslämmityskattila. Tähän laitteeseen konduktöörit aika ajoin lapiovat lisää hiiliä.

Facebooktwittergoogle_plusmail

6 vastausta artikkeliin ”Tervetuloa Siperiaan (3. pvä)

    • Kiitoksia paljon. Mukavaa kuulla että kirjoitelmiani on luettu ja niistä on jopa pidetty.

      Sinänsä jännää, että koko blogin pitämisen aloitin bussimatkan aikana puoliksi vahingossa. Ja eihän sitä voinut sitten keskään jättää. Matkakin venähti jonkun verran pidemmäksi kuin alun perin ajattelin.

  1. Hienoja kuvia. Laita lisää jos kamerasta löytyy.

    En tiedä mikä siinä on, mutta Siperia alkaa jo pelkästään sanana olla jotakin niin kiehtovaa, että tekisi mieli lähteä matkalle. Ennenhän Siperia oli vain toisinajattelijoiden karkoituspaikka, nykyään eksoottinen luonnonystävän paratiisi. (Todellisuus saattaa kyllä olla jotakin muuta.) Pikavuoro Siperian läpi bussilla kuullostaisi jo ihan superilta… tai jeepillä… (tai junalla, jos haluaa mukavasti matkustaa).

    Pääsitkö tutustumaan paikallisiin alkuasukkaisiin? Muihinkin kuin noihin kalakauppiaisiin.
    Pikavuoron aikaan löysin tämän: http://www.somerikko.net/matkat/oimjakon.html
    Varsin mielenkiintoista, mutta ehkä kesällä!

    • Alkaa tulla tutut paikat mullekin… Irkutskista pohjoiseen olen muutaman kerran mennyt junalla ja siitä eurooppaan päin.
      Onko noissa hyteissä nykyään vessa joka hytissä? WAU
      tsaikkaahan ja kuumaa vettä saa aina keittimestä ja kannattaa sen vaunuemännan kanssa hiukan hieroa ”tuttavuutta” se auttaa paljon noissa pysähdyksissä, jos ei osaa kieltä kunnolla. Stoppien aikana kannattaa todella hyödyntää ruokien myyjien tuotteet, parempaa kuin junan omassa raflassa ainakin 10 v sitten? Ja jos hyvä säkä sattuu niin vaunussa on pikku bileet aina ja ruokaa tarjolla eri hyteissä ja ainahan voit itse semmosen järjestää, vai onkos tää jo kuollutta kultturia?
      Muista sitten Ekaterburgin stopilla viimeistään ostaa shamppanjaa ja etsi paikallinen, joka tietää milloin siirrytää Euroopan puolelle ja maljat nostakaa!
      Kade olen sulle…

      • Kahdella hytillä oli aina yhteinen kylpyhuone, jossa ei ollut vessaa mutta pesuallas ja jonkinlainen suihku. On tosin syytä muistaa, että luokka oli paras mahdollinen (deluxe), eli ymmärtääkseni ykkösluokkaakin parempi. Junassa nimittäin mielestäni oli vielä erikseen ykkösluokka, jossa sänkyjä oli 4/hytti, kun deluxe-luokassa niitä oli kaksi ja extrana tosiaan vielä tuo pesuhuone.

        Juna oli kokonaisuudessaan melko hiljainen, eikä bileitä pahemmin näkynyt. Matkustajia koko junassa oli aika vähän. Lienee kiinni vuodenajasta, nyt ei selvästikään ollut sesonkiaika. Ja koska juna oli kiinalainen, matkustajat olivat myös paljolti aasialaisia. Uskoisin, että venäläisessä junassa tunnelma olisi ehkä hieman erilainen ja enemmän kuvaamasi kaltainen.

  2. Yksi hyvä reissu voisi olla Vladivostokiin menevä varsinainen Trans-Siperian juna ja siitä jatko laivalla Japaniin. Tällainen yhteys on nimittäin olemassa. Suuri on kyllä Venäjän maa, se kävi selväksi tuon junamatkan aikana.

    Alkuasukkaiden kanssa en tehnyt paljon tuttavuutta ellei samassa vaunussa matkustanutta venäläistä kaveria oteta lukuun. Hänkään ei oikein puhunut englantia, mutta silti juttuun tultiin. Hänhän se meille kalatkin neuvoi ja hänen hytissään ne sitten syötiinkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *