Kiinan viisumia hakemassa

Ke 30.3.11 Bangkok (TH)

Yön läpi ajanut linja-auto saapui Bangkokin Chatuchakin valtaisaan bussiterminaaliin ennen seitsemää aamulla. Ilokseni totesin, että vaikka sää oli pilvinen ja läpötila Bangkokin mittakaavan mukaan alhainen, niin enää ei satanut. Tätä onkin odotettu. Alkuperäinen, ainakin minulle ilmoitettu saapumisaika oli viideltä aamulla, mutta ottaen huomioon alkumatkan vaikeudet myöhässä oltiin loppujen lopuksi sangen vähän. Alkuillasta satoi nimittäin edelleen rankasti ja maisemat auton ulkopuolisessa pimeydessä sekä ajoin myös tiellä muistuttivat enemmän vesistöä kuin moottoritietä. Pysähtelyä ja jonotusta oli paljon, sillä välillä moottoritien toinen puoli oli kokonaan suljettu ja toisellakin arviolta ainakin parikymmentä senttiä vettä. Reitti meni onneksi lähes suoraan kohti pohjoista ja puolilta öin sade oli jo lakannut ja tiekin lähes kuiva. Ellei sade maan eteläosissa pian lakkaa, en kadehdi sieltä pois haluavia. Tilanne, jossa sieltä ei ainakaan teitä pitkin pääse mihinkään, on varmasti jo käsillä.

Kuva yöbussin ohjaamosta kuvattuna matkustamoa ja ohjaamoa erottaneen lasioven läpi. Kovin on koreaa. Huomaa erityisesti vaihdekepin ja hallintaviiksien koristeet.

Eilisen ja linja-automatkan jatkosuunnitelmmiani mietittyäni havahduin siihen tosiasiaan, että mikäli haluankin mennä maitse Kambodzan ja Vietnamin kautta takaisin Kiinaan (kuten viimeisin suunnitelma on alkanut mielessäni muotoutua) tarvitsen sinne viisumin. Netissä asiaa tutkittuani totesin, että se on tehtävä Bangkokissa ja välittömästi, sillä mikäli seuraavalle Pikavuoron etapille perjantaiaamuna haluan ehtiä on asialla kiire. Kambodzasta tai Vietnamista Kiinan viisumia on ilmeisesti vaikeaa tai jopa mahdotonta saada.

Siispä, tuumasta toimeksi. Vähän aikaa linja-autoasemalla ihmeteltyäni jätin tavarat asemalle säilytykseen ja hyppäsin taksiin. Matka lähetystölle kesti Bangkokin aamuliikenteessä lähes tunnin ja perille saavuttuani kello oli varttia yli yhdeksän (kyyti muuten maksoi noin kaksi ja puoli euroa, en edelleenkään ymmärrä millä Bangokin taksikuskit elävät). Lähetystö oli auennut tasan yhdeksältä. Sisään pääsi suurpiirteisen turvatarkastuksen jälkeen ja siellä odotti melkoinen hulina. Ihmisiä toisessa kerroksessa sijainneessa viisuminhakusalissa oli satoja. Välittömästi sisään päästyäni minua lähestyi siististi pukeutunut kolmikymppinen mies, joka rupesi välittömästi opastamaan ja neuvomaan kuinka prosessi hoituu. Hän antoi minulle kaavakkeen ja merkitsi siihen täytettävät kohdat sekä halusi nähdä valokuvan, jota olin hakemukseen ajatellut. Näytin mustavalkoisen passikuvan, joka ei olisi ilmeisesti kelvannut, sillä kaveri opasti minut lähetystön lähellä sijainneeseen valokuvaamoon. Täältä sainkin värikuvat nopeasti muutamalla eurolla.

Minua oli jo etukäteen varoitettu näistä kaavakkeentäyttökonsulteista, joten olin netistä ottanut selvää haluamani viisumityypin hinnan (2 850 bath) ja kirjoittanut sen ylös. Sama hinnasto oli itse asiassa teipattu myös lähetystön oveen. Niinpä valokuvaamosta palattuani rupesin neuvottelemaan avustajani kanssa viisumin hinnasta. Hän lupaili minulle pikaviisumia neljäntuhannen kohtuulliseen hintaan. Tässä vaiheessa näytin hänelle ylös kirjoittamaani hintaa ja kysyin kohteliaasti mitä lisäarvoa hänen palvelustensa käyttäminen minulle toisi, osaanhan toki täyttää kaavakkeet itsekin. Tähän hän ei osannut vastata ja poistuikin nopeasti etsimään uusia asiakkaita.

Saatuani kaiken edellämainitun tehtyä ja vihdoin otettua vuoronumeron kello oli jo yli kymmenen. Numeroita ennen omaani oli yli kaksi sataa. Aloin jo hieman ahdistua koska oveen oli merkitty toimiston sulkemisajaksi 11:30. Luukkuja oli kuitenkin monta ja jono lyheni yllättävän nopeasti. Kaikki sisäänpäästetyt asiakkaat myöskin palveltiin ja itse pääsin tiskille vähän ennen puolta päivää. Tyttö tiskin takana otti passin ja hakemuskaavakkeen ja kehoitti tulemaan hakemaan ja maksamaan viisumin kello 15. Mitään muita dokumentteja tai papereita ei ainakaan minulta kyselty. Sain jälleen kerran sen vaikutelman, että Euroopan Unionin passi on maailman mittakaavassa loppujen lopuksi kovaa valuuttaa ja pohjoismaiden passit vieläpä varmaankin siellä kärjessä.

Bangkokin eräs metroasema. Metro kulkee vain kahdella linjalla eikä sillä pääse siten suurkaupungin kaikkiin osiin mutta uusi se on ja siisti. Automaattiovilla varustetut lasiseinät erottavat kiskot laiturista.

Kolmen tunnin kuluttua palasinkin ja viisumi oli valmis, ilman mitään ongelmia. Koko homma oli hämmästyttävän helppoa ja nopeaa. Joku oli internetissä kirjoittanutkin, että koko Kiinan Bangkokin lähetystö on ensisijaisesti valtaisan tehokas rahantekokone ja siltä se totisesti vaikuttikin. Sivumennen sanoen viisumihinnastossa pisti silmään oma sarake Usan kansalaisille. He joutuvat maksamaan viisumista yli kaksinkertaisen hinnan verrattuna minkään muun maan asukkeihin ja täyttämään lisäksi kaavakkeet kahtena kappaleena. Täytyy melkein ihailla kiinalaisia, sillä vaikka pääosa Amerikan tuotannon työpaikoista on jo nykyään Kiinassa ja Usa on valtiona korviaan myöten veloissa Kiinalle, silti Yhdysvaltojen yksittäisiä kansalaisiakin vielä kyykytetään mikäli he sattuisivat Kiinaan haluamaan. No, oikeastihan viisumihintaan liittynee jokin poliittinen erimielisyys, mutta silti.

Kiinan pikaviisumi kahdella maahantulolla järjestyi alle neljässä tunnissa ja maksoi noin 70 euroa. Tällä pääsee tarvittaessa kahdesti Kiinaan ja molemmilla kerroilla siellä voisi viettää 30 päivää.

Tänään kuunnellaan, jälleen:

Johnny Cashia; God’s gonna cut you down

Koska se vaan on niin hyvää. Ja tosiaan, Johnny RIP.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Suunnitelmamuutoksia myrskyisessa Phuketissa

Ti 29.3.11 Phuket (TH)

Tana aamuna olin aikeissa lahtea pitkanmatkan linja-autolla etelaan, kohti Singaporea. Aamu valkeni erittain tuulisena ja rankkasateisena. Lipun varaaminen ja jarjestelyt (jotka talla kertaa tein englantilaisen kaverin pyorittamasta matkatoimistosta) sujuivat eilen jopa liiankin hyvin ja helposti, joten aavistelin, etta jotain voi menna viela pieleen.

Aamulla, ensimmaisen osuden minibussin saavuttua majapaikkaani sainkin kuulla kuskilta, ettei Etela-Thaimaaseen ajaminen onnistu tanaan. Huomenna kuulemma onnistuisi. Saatilaa katsellessani moinen lausunto tuntuu aika rohkealta, silla pahoin pelkaan, etta koko Phuket on kohta motissa. Siispa, takaisin matkatoimistoon pahkailemaan uutta peliliiketta. Siella selvisi, etta Etela-Thaimaa on tosiaankin jo jonkinlaista katastrofialuetta ja vaikka tasta johonkin hieman etelammaksi paasisikin, jossain todennakoisesti jaisi jumiin. Esimerkiksi Koh Samuin saarella olevat matkailijat ovat kuulemma motissa eivatka paase saarelta pois.

Lyhyen miettimisen jalkeen paatin varata lipun tanaan iltapaivalla lahtevasta yobussista Bangkokiin, silla sinne pitaisi viela taalta paasta. Epailen pahasti, etta huomenna vaihtoehdot Phuketista pois matkustamiseen ovat viela vahaisemmat kuin tanaan. Suuntana on siis pohjoinen. Taidanpa lahtea sitten kaymaan vaikka Kambodzassa, sinnehan muistaakseni ajaa Pattayalta ainakin yksi pikavuorobussi.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Sääjuttuja

Ma 28.3.11 Phuket (TH)

Viime ajat eteläisessä Thaimaassa ovat olleet sään suhteen niin poikkeuksellisia että ne ovat ilmeisesti ylittäneet uutiskynnyksen jopa joissain Suomen medioissa. Vettä onkin satanut omalla matkareitilläni ainakin viimeisen viikon. Päiviin on yleensä mahtunut muutamia tunteja sateetontakin aikaa, mutta pääosin vettä on tullut paljon. Täällä Phuketissa, kuten myös aiemmin Koh Samuilla sade on vieläpä ollut sangen rankkaa. Jotkut kaduista ovat täälläkin veden vallassa, mutta ilmeisesti taloihin vettä ei Patong Beachillä ole vettä pahemmin päässyt, kuten joillain alueilla taannoisen linja-automatkani varrella jossa rakennukset olivat suorastaan veden alla. Thaimaan pientaloarkkitehtuuri ei pahemmin suosi kellareita, vaan pikemminkin talot rakennetaan näkemäni mukaan monesti tolppien varaan selvästi irti maan pinnasta. Tulvimisesta lienee siis aiempaakin pitkällistäkin kokemusta kun se on vaikuttanut rakennusperintöönkin. Toinen syy irti maasta rakentamiseen tosin saattavat olla erilaiset eläimet.

Vettä kadulla Patong Beachin keskustassa sunnuntaina.

Autiota hiekkarantaa. Harmaat sadepilvet ovat viime päivinä roikkuneet ajoittain aika matalalla.

Sää on luonnollisesti yleinen keskusteluaihe, ja siitä onkin tullut keskusteltua monenkin paikallisen sekä Thaimaassa paljon aikaa viettäneiden tai asuvien länsimaisten kanssa. Konsensus tuntuu olevan, että sään ei pitäisi todellakaan olla tälllainen tähän aikaan vuodesta ja säätila on tänä keväänä jotenkin sekaisin. Pikemminkin nyt pitäisi olla vuoden lämpimin aika. Monesti keskusteluissa ovat tulleet esille myös viimeaikaiset luonnokatastrofit Japanissa ja hiljattainen maanjäristys Thaimaan pohjoisrajan tuntumassa. Laihaa lohtua myrskyisässä ilmastossa, osin tulvienkin keskellä asusteleville tarjonnee ajatus, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.

Sunnuntaina sää näytti aamupäivällä olevan jo parantumassa. Aurinkoisella säällä maisemat ovat vaikuttavia eikä Phuketin suosio lomakohteena ihmetytä.

Sääennusteita tutkittuani ja muutaman päivän sateenvarjo kädessä vaelleltuani päätin jatkaa matkaa ja tehdä tällä kertaa rivakan siirtymisen kohti etelää. Saapa nähdä, millainen kokemus on edessä oleva lähes vuorokauden bussimatka. Toisaalta tässähän ei oikeastaan ole mitään uutta. Tuttua puuhaa. Tai ainakin olisi jos linja-auto olisi suomalainen.

Tänään kuunnellan:

Bon Dylan; Subterranean homesick blues

Koska ”You don’t need a weather man to know which way the wind blows”

Facebooktwittergoogle_plusmail

Rankkasateinen matkapäivä

La 26.3.11 Koh Samui (TH) → Phuket (TH)

Olin varannut tällä kertaa yhdistetyn vene- ja bussimatkan Koh Samuilta Phuketiin eräästä pienestä matkatoimistokopista, joita tuntuu ainakin Thaimaan rantakohteissa olevan lukemattomia. Samaa väliä liikennöi myös esimerkiksi Lomprayah-lauttayhtiö, jonka palveluksia olin käyttänyt viimeisissä veneilyä vaatineissa siirtymisissäni. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla pienempää toimijaa. Matka oli myös yllättävän halpa, aikataulutettuna noin seitsemän tunnin kestoiseksi se maksoi 570 bathia eli nelisentoista euroa. Esimerkiksi tuon edellä mainitun lauttayhtiön lippu samalle välille olisi maksanut muutamia euroja enemmän, joten kovin hintava sekään ei olisi ollut.

Lauantai valkeni harmaana ja sateisena hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Aivan sataman vierestä yöksi ottamassani sinänsä ihan hyvässä huoneessa oli nimittäin viereiseen huoneeseen johtanut ovi. Vaikkakin se oli lukittu, ääntä se ei juurikaan eristänyt ja kuinka ollakaan, jossain vaiheessa iltaa viereiseen huoneeseen ilmaantui ilmeisesti Thaimaalainen lapsiperhe. He eivät ilmeisestikään olleet tulleet hotelliin nukkumaan, sillä lapsiperhe-elämän äänet hiljenivät vain muutamaksi tunniksi aamuyöllä alkaen uudestaan jo neljän jälkeen aamulla. Näin sitä ihminen oppii. Pitää jatkossa pyrkiä välttämään vastaavanlaisia väliovihuoneita.

Päivämatkan veneosuus lähti aamukahdeksalta Nathonin satamasta. Jos viimeiset merimatkat toivat mieleen Tallinnan katamaraanit muistutti tämänkertainen paatti enemmänkin Suomenlinnan lauttaa. Vaikka aamu oli tuulinen ja sateinen ja merenkäyntiä oli jonkin verran, perille mannermaalle Don Sakin satamaan päästiin kuitenkin hieman yli tunnin seilaamisen jälkeen. Satamarakennuksessa odoteltiin tämän jälkeen puolisen tuntia bussin saapumista, joka saapuikin ilman viiveitä ja liikkeelle päästiin kymmeneltä. Kuten venekin, myös bussi oli tällä kertaa hieman vanhempi ja kuluneempi kuin suuren laivayhtön vastaava, ollen kuitenkin ilmastoitu ja kuluvälineeksi ihan käypä. Matkaa taitettiin sateisessa säässä puolisen tuntia ongelmitta. Tämän jälkeen maisemat muuttuivat sangen vetisiksi, sillä tien vierusta alkoi muistuttaa maaseudun sijaan enemmän järveä. Pian vettä oli tielläkin ja välillä virtaus tien ylikin oli melkoinen. Bussin, kuten muunkin liikenteen vauhti hidastui parinkymmenen sentin syvyisessä vedessä lähes kävelyvauhdiksi. Surat Thanin välietappiin saavuttiinkin ilmeisesti paljon myöhässä.

Bussin ikkunasta kuvattua välillä Don Sak - Surathani. Monet tien varren taloista olivat metrinkin veden alla ja ihmisiä näki seisoskelemassa talojensa pihalla vyörärösyvyisessä vedessä.

Toinen kuva tulva-alueesta. Virtaus tien yli vaikutti ajoin melko voimakkaalta. Huomaa tietä rajaavat kilometripylväät. Bussikuski pysyi kaiketi tiellä pysymällä noiden välissä. Tiellä oli myös henkilöautoliikennettä, mutta se koostui pääosin Thaimaassa suosituista pickup-tyyppisistä maastoautoista.

Tässä vaiheessa matka oli järjetelyjen puolesta sujunut yllättävänkin hyvin. Olin kuitenkin odottanut (ja mielestäni kysynytkin tätä lippua ostaessani), että bussi ajaisi Phuketiin asti. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä välietapilla meidät, länsimaisista matkailijoista koostunut ryhmä, hätistettiinkin pois bussista ja pakettiautoihin, jonka kaikki istuimet ainakin omassani tulivatkin käyttöön. Bussissa olikin ollut mukavan väljää. En tiedä, oliko järjestely tyypillinen vai johtuiko se päivän poikkeuksellisesista sääoloista. Tauolla Phuketin hotelleja myös yritettiin kaupitella matkustajille perin ahkerasti.

Sade oli päivän aikana välillä lähes tauonnutkin, mutta Phuketin saarelle saavuttaessa satoi taas kaatamalla. Pilvet roikkuivat lähellä maanpintaa ja yleistunnelma oli sään puolesta melko synkeä. Pian mantereen saareen yhdistävän sillan ylittämisen jälkeen pysähdyttiin erääseen tien varren matkatoimistoon, jossa minibussin matkustajille vielä kerran koitettiin myydä hotellivarauksia. Useimmat eivät, kuten en itsekään, niitä kuitenkaan Huolineet.

Perillä Patong Beachillä Phuketissa oltiin seitsemän jälkeen illalla. Aikataulun mukaan matkan olisi pitänyt kestää kolmisen tuntia vähemmän mutta myönnettävä on, että tällä kertaa sääolot olivat melko vaativat. Tunti tuosta olisi tosin voitu säästää jättämällä hotellien puolipakkomyyntitauot väliin. Ilmeisesti matkanjärjestäjän tarkoituksena oli kuljettaa kaikki hotellin varanneet suoraa perille majoitukseen, joka lieneekin näille matkustajille sangen miellyttävä toimintamalli. Hotellia varaamattomien osa oli taasen jäädä pikkubussista pois epämääräisessä paikassa Patong Beachin keskustassa ja lähteä vaeltelemaan illan sateiseen pimeyteen. Mieluummin ehkä olisin kuitenkin päätynyt Phuket Townin linja-autoasemalle, johon Lomprayah-lauttayhtiön bussimatka olisi käsittääkseni päättynyt. Taidanpa siis jatkossa suosiolla pitäytyä suuremmissa matkanjärjestäjissä.

Tänään kuunnellaan, vaihteeksi, matkustusaiheisia valitusvirsiä:

Sielun veljet; Toiset on luotuja kulkemaan

Facebooktwittergoogle_plusmail