Ensivaikutelmia, Kiina

La 29.1.11, Yining (CHN)

Ensivaikutelma Kiinasta on kieltämättä positiivinen. Hieman ikävä sanoa, mutta Kazakstanin jälkeen tuntuu siltä kun olisi saapunut takaisin sivistyksen pariin. Kiinan valtio on ilmeisesti viime vuosina laittanut paljon rahaa luoteisosan  kehittämiseen ja se näkyy uusina rakennuksina ja teinä sekä yleisesti hyväkuntoisena infrastruktuurina.

Kiinalaista maatietä lähellä rajaa. Oppaamme mukaan pääosa Kiinan teistä on yhtä hyvässä kunnossa. Tämäkin tieosuus on ilmeisesti vain noin vuoden vanha.

Hotellissamme on ilmainen langaton verkko, joka sinänsä tuntuu jo suurelta ylellisyydeltä Kazakstanin ja Venäjän välillä haasteellisten tietoliikenneyhteyksien jälkeen. Ilmeisesti tämä on Kiinassa yleistä ja useimmissa hotelleissa on vastaava palvelu. Jonkin verran internetiä täällä käyttäneenä en ole havainnut sen toimivuudessa mitään ongelmia vaikka ilmeisesti joidenkin sivustojen käyttö onkin estetty. Suomalaiset puhelinliittymät vaikuttavat toimivan täälläkin. Puhelimet ovat muutenkin löytäneet verkon lähes koko matkan ajan, vain joillakin Kazakstanin ja Etelä-Venäjän alueilla oli pieniä kenttäongelmia jotka eivät kestäneet yleensä muutamaa kilometriä pidempään.

Jo Venältä alkanut kielellinen kulttuurishokki jatkunee myös Kiinassa, vaikkakin osa teksteistä ja opasteista esimerkiksi hotellissa on myös englanniksi. Tämä on itse asiassa edistystä Venäjään ja Kazakstaniin, jossa kaikki tekstit olivat käytännössä vain kyrilisin kirjaimin ja minkäänlaista yhteistä kieltä paikallisten kanssa ei elekielen lisäksi useinkaan löytynyt. Ihmisten kielitaidosta en Kiinassa ole saanut vielä laajempaa kokemusta mutta vaikuttaa siltä, että halu ainakin yrittää puhua englantia on paikallisilla kova vaikka montaa sanaa sitä ei osattaisikaan.

Katunäkymä Yiningistä. Useimmissa liikennevaloissa on kuvassakin näkyvä kätevä, valon vaihtumiseen sekunteja laskeva laskuri.

Länsimaisen näköinen matkailija saa kävellä kadulla rauhassa eivätkä paikalliset kiinnitä yksinäiseenkään suomalaiseen erityistä huomiota vaikka saatamme hyvin olla ainoat ulkomaalaiset koko kaupungissa. Itse asiassa toistaiseksi koko matkan on saanut olla sangen rauhassa. Kazakstanissakaan minkäänlaista häiritsevää ei-toivottua huomiota ei joutunut kestämään vaikka varmasti erotuimme selvästi paikallisesta asujaimistosta. Ainoastaan Kiinanpuoleisen rajan porttien ulkopuolella törmäsimme melko innokkaisiin rahanvaihtajiin ja tavaran kantajiin, mutta tämä onkin ollut oikeastaan ainut kerta.

Hotellimme Yiningissä. Kiinassa on syytä huomata, että kiinalasityyppinen lyhty rakennuksen ulkopuolella ei tarkoitakkaan kiinalaista ravintolaa kuten niin monessa maassa on asian laita. Lyhtyjä on kaikkialla.

Lauantai oli matkalaisille vapaapäivä ja matkaa olisi tarkoitus jatkaa sunnuntaina, jolloin linja-autoon vihdoin pitäisi saada kiinalaiset rekisterikilvet. Ennen tätä kiinalaisten viranomaisten on kuitenkin katsastettava auto ja tämän pitäisi tapahtua huomenna aamupäivällä ennen lähtöä. Ohjaustehostimen kanssa oli kuitenkin edelleen pieniä ongelmia ja muitakin pieniä vikoja pitäisi ehkä korjata ennen tarkastusta, jossa autoa ilmeisesti koeajetaankin. Oppaamme avustuksella autolle löydettiin kuitenkin huoltomies, jonka avulla pikkuviat saatiin loppuiltapäivästä korjattua ja auto saatiin katsastuskuntoon.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kazakstanista Kiinaan

To 27.1.11 Saryosek (KZ) – Zahrkent (KZ)

Aamuherätys bussiyön jälkeen oli kahdeksan maissa. Polttoainetäydennyksen jälkeen, yhdeksän maissa, suuntasimme kohti Kiinan rajan läheisyydessä, noin 35 km:n päässä rajasta sijaitsevaan Zahrkentin kaupunkiin. Tarkoituksena oli ajaa hyvissä ajoin kaupunkiin ja majoittua sinne käyttäen loppupäivä henkilökohtaiseen huoltoon jotta rajanylitys perjantaina voitaisiin tehdä levänneissä merkeissä aikaisin perjantaiaamuna.

Vuoristoinen osuus matkalla Zahrkentiin. Joitakin kymmeniä kilometrejä pitkä osuus oli haasteellista ajettavaa, varsinkin kun tie oli osin jäässä.

Aurinkoisessa säässä kohti Kiinaa.

Erinomaisena pitämästämme polttoaineen lisäaineesta selvisi jo edellisenä yönä huvittavia piirteitä. Nimittäin kun ryhmän venäjänkielentaitoinen jäsen sai purkin käsiinsä ja luki pientä printtiä pakkauksen takaa, paljastui että kyseessä onkin jonkinlainen jarruneste. Asiaan kyseltiin tankkauksen yhteydessä huoltoasemalta ja kyseessä olevan jarrunesteen lisääminen dieselin sekaan on ilmeisestikin aivan normaalia talvisaikaan Kazkstanissa. Tätä emme olisi kyllä itse keksineet. Kyseesä lienee Kazakstanissa ajavien rekkakuskien niin kutsuttua hiljaista tietoa, josta näköjään kannatti päästä osalliseksi.

 

 

Pe 28.1.11 Zahrkent (KZ) – Yining (CHN)

Kiinan rajalle suunnistettiin hyvissä ajoin, lähtö oli aamukuudelta. Raja-asemalle saavuimme yhdeksän maissa viimeisen Kazakstanin polttoaine- ja muonatäydennyksen sekä auton sisäpuolisen siivousoperaation jälkeen.

Kazakstanin puollella passit katsottiin ainakin neljään kertaan, yhtä monessa tarkastuskopissa. Sekä rajavartiat että matkalaiset olivat aurinkoisessa pakkassäässä kuitenkin positiivisin mielin ja rajan ylitys ei kenenkään maalle sujui ilman ongelmia sekä matkustajilta että autolta. Auto tosin tutkittiin melko tarkkaan matkustajien ollessa henkilötullissa.

Kiinan raja-asemalla vastassa oli opas, jonka läsnäolo edesauttoi asioiden sujumista, varsinkin kun kiinalaiset rajamiehet eivät enää puhuneet venäjää kuten Kazakstanissa. Henkilömatkustajat erotettiin jälleen omaan termiinaalirakennukseen ja bussi kuskeineen lähti omaansa. Maahantulokorttien täyttämisen jälkeen virallinen rajan ylitys Kiinaan sujui matkalaisilta sangen kivuttomasti. Kummallakaan raja-asemalla, kuten ei millään aiemmakaan rajalla, henkilömatkustajien tavaroita pengottu. Kiinan puolella matkatavarat piti laittaa lentoasematyyliseen läpivalaisulaitteeseen, mutta kukaan ei kassejaan joutunut avaamaan.

Kiinan raja-asema, kuvattuna Kiinan puolelta. Tässä vaiheessa sekä matkustajat että bussi olivat ylittäneet rajan onnistuneesti.

Kun matkustajien rajanylitys sujui näin kivuttomasti odotettiin ongelmia auton tullaamisessa, onhan länsimaisen linja-auton saaminen Kiinaan ennakkotietojen mukaan lhyvin vaikea tehtävä ja Kiinan dokumentteihin käytetty rahamäärä suurin matkan yksittäisistä kulueristä, itse autoa lukuunottamatta. Yllätys olikin melkoinen, kun linja-auto ajoi noin tunnin tarkastuksen jälkeen ulos portista Kiinan puolelle. Tällä kertaa kiinalaisesta uudesta vuodesta olikin meille hyötyä: raja kun oli auki viimeistä päivää ennen lomataukoa ja viranomaisilla ilmeisen kiire viettämään lomapäiviä.

Rajalta ajettiin alkuillasta oppaan opastuksella noin 70 km matka Yining-nimiseen kaupunkiin. Muutos Kazakstanin arojen hökkelikyliin oli melkoinen. Kuusikaistaiset tasaiset tiet johtivat meidät keskelle uusia tornitaloja ja neonvaloja oppaan varaamaan, kohtuuhintaiseen, matkan hienoimpiin kuuluvaan hotelliin, joka sijaitsi kaiken lisäksi kaupungin keskustassa. Ehkä Kiinassa kaikki tosiaan on paremmin. Viime päivinä matkalaisten keskuudessa hoettu iskulause saattaakin olla totta.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Astana (KZ) – Saryozek (KZ)

Ma 24.1.11 Astana – Karaganda

Uusi viikko alkoi aamuisella käynnillä imigraatiopoliisissa, jossa maahanrekisteröinti onnistui yllättävänkin kitkattomasti. Poliisista suunnattiin laitakaupungille, bussivarikolle. Rekisteröitymiseen, siirtymisiin ja bussin lunastamiseen meni oma aikansa, joten kello oli lähes yksi kun liikkeelle päästiin.

Autoa kaupungin laitamilla tankattaessa havaittiin, että tankista oli viikonlopun hallisäilytyksen yhteydessä hävinnyt pari sataa litraa dieseliä. Bensarosvot asialla. Muuta autosta ei onneksi ollut hävinnyt.

Poliisikoppi Astanan ulosajotien varressa. Tänne jäivät matkanjohtajan aurinkolasit.

Kaupungin rajalla jouduimme vielä pysähtymään poliisien tarkastuspisteelle. Tunnin neuvottelujen jälkeen pääsimme jatkamaan ja vihdoin ulos Astanan kaupungista. Syy pysäytykseen ei oikein selvinnyt mutta hinta sillä oli: matkanjohtajamme aurinkolasit jäivät lahjaksi kopin päällikölle.

Yöksi päästiin Karagandan kaupungin liepeille uudehkoon ja siistiin motelliin. Päivämatka jäi vain pariin sataan kilometriin. Kiinan rajalla pitäisi olla tulevana launtaina, jolloin kiinalaisen oppaamme pitäisi tulla sinne vastaan. Kiire taitaa tulla.

Asutusta arolla

Teollisuutta tienvarsikaupungissa, jonka nimi jäi hämärän peittoon.

Motellihuone myös rekkakuskien suosimassa aromotellissa.

 

 

Ti 25.1.11 Karaganda – Balkhash

Aurinko nousee tiistaiaamuna

Auton tehot hävisivät aamupäivällä monta kertaa ja vaikka tie olikin edelleen sangen hyvä, ei nopeutta ajoviiman moottoria kylmentävän vaikutuksen takia uskallettu pitää juuri 50 km/h korkeampana. Aamulla pakkasta oli kolmisenkymmentä astetta. Onneksi iltapäivällä auto toimi paremmin ja suuremman nopeuden ylläpitäminen kävi mahdolliseksi.

Bussin polttoaineeseen on lisätty pakkasenkestoa lisäävää lisäainetta ja auto oli yön käynnissä. Näyttää kuitenkin siltä, että toimenpiteet eivät ainakaan aamupäivän valossa ole olleet riiittäviä ja muita näissä olosuhteissa toteuttamiskelpoisia ideoita alkaa olla vaikea keksiä. Ongelmiin ei taida olla muuta lääkettä kuin sään lämpeneminen.

Maisemat ovat edelleen aromaisia, mutta korkeusvaihteluita on selvästi aikaisempaa enemmän. Horisontissa näkyy aika ajoin jopa jotain vuoriston tapaista.

Hautausmaa arolla, keskellä ei-mitään. Hautausmaita näkyi tien varrella useampiakin.

Lounastauko.

 

Jälleen motellihuone, tällä kertaa Balkashin kaupungin kupeessa.

 

Ke 26.1.11 Balkhash – Saryozek

Kiinan opas saatiin kiinni puhelimitse eilen illalla ja näyttää siltä, että ensi viikkoon sattuva Kiinan uusivuosi aiheuttaa hieman lisähaasteita. Raja nimittäin suljetaan viikoksi ensi viikon alusta ja ilmeisesti viikon kestävän juhlimisen ajan moni muukin paikka Kiinassa on kiinni. Oppaan mukaan meidän tulee olla ylittämässä rajaa ylihuomenna perjantaina. Opas tulee heti rajalta kyytiin ja auttaa myös rajamuodollisuuksissa. Almatyssa ei siis juurikaan ehditä lepäilemään.

Tiellä tuiskuaa

Aamuisen tankkaamisen yhteydessä saatiin vinkkejä viereisen pumpun rekkakuskilta. Hänen mukaansa käyttämämme polttoaineen pakkasenkestoa lisäävä valmiste ei ollut lainkaan hyvää ja hän suositteli itse käyttämäänsä ainetta. Tätä ostettiinkin heti huoltoasemalta ja sitä kaadettiin juuri täytettyyn tankkiin.

Neuvo osoittauti hyväksi. Vaikka aamulla oli pakkasta noin -20 oC ja todella voimakas tuuli, jo aamupäivällä oli ilmeistä että moottori toimii paljon tasaisemmin ja paremmin kuin eilen. Sinänsä surkuhupaisaa, mutta aiemmin käyttämämme lisäaine oli saatu Astanan bussivarikolta. He siis paitsi veivät meiltä polttoaineet, varustivat meidät myös kehnolla pakkasenestoaineella.

Suoraa arotietä. Huomaa urat tiessä. Tien kunto vaihteli paljon. Eron huomaa jo vertaamalla ylempää, aamupäivällä otettua kuvaa ja tätä, iltapäivällä kuvattua.

Alkuillasta aikataulua ja rajalle jäljellä olevia kilometrejä verrattiin. Tulos ei näyttänyt lupaavalta. Vastentahtoisesti Almaty päätettiin jättää kokonaan väliin ja suunnata Almatyn ohitustietä kohti rajaa. Kahden aikoihin yöllä saavutimme asetetun tavoitekaupungin (Saryozek). Kaupungin motelli oli suljettu, tai ainakaan ovia ei avattu meille. Siispä päätetimme yöpyä bussissa aamunkoittoon ja jatkaa sitten matkaa. Auto pidettiin käynnissä läpi yön ja kenenkään ei tarvinnut palella. Pakkanenkin lienee hieman lauhtunut.

Kuluneen päivän aikana kilometrejä tuli noin 725, joka lienee koko matkan tähänastinen ennätys. Päivällä ohitettiin myös 5000 ajetun kilometrin rajapyykki.

Illan pimennyttyä, ajoimme Almatyn pohjoispuolella ohi taajamasta, joka näytti koostuvan pelkästään kirkkaasti valaistuista kasinoista. Kazakstanin Las Vegas?

Toinen liikkuvasta bussista ikkunan läpi otettu kasinokuva. Ihmetystä herättäneitä hotellikasinoita oli tosiaan lukuisia.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Ruokajuttuja

Su 23.1.11, Astana (KZ)

Paikallinen ruokajärjestys tuntuu kiinnostavan monia. Vaikka ensimmäinen selkäydinreaktioni asiaan oli, ettei tämä ainakaan kuulu erityisasiantuntemukseni piiriin niin asiaa uudestaan mietittyäni totesin, että onhan minulla tästä(kin) jotain sanottavaa.

Paikallisissa tienvarsikuppiloissa ruoka on ollut rajan molemmin puolin melko samanlaista. Valittavana on yleensä ainakin jonkinlaista lihakastiketta (Gulash?) jonka höysteeksi voi valita riisiä, makaronia tai muhennettua perunaa. Myös keittoja on yleensä aina tarjolla. Borsch ja Seljanka -keittoja saa yleensä joka paikasta.

Lihakastike makaronilla ja kahdella leipäsiivulla sekä juomalla. Jos virvoitusjuoman vaihtaisi teehen, olisi kyseessä varmaankin erittäin tyypillinen paikallinen ruoka-annos.

Ylle valokuvattu annos juomineen maksoi Astanan keskusrautatieasemalta ostettuna 550 paikallista rahayksikköä eli noin 2,80 eur. Yleisesti ottaen Kazakstan vaikuttaa ainakin ruokailun puolesta hyvin edulliselta. Kallista ei tosin ollut eteläisellä Venälläkään mutta täällä on ensikokemusten mukaan vielä halvempaa.

Venäjällä syötiin myös paljon blinejä (jonkinlainen räiskäle, tyyppi vaihteli paikasta riippuen) sekä pelemenejä, raviolia muistuttavia keitettyjä, yleensä lihatäytteisiä taikinanyyttejä. Niin, ja ainahan on McDonalds, mikäli sellainen kaupungista löytyy.

Ja sama kastike toisena versiona. Tällä kertaa kuvattuna tienvarsikuppilan pöydässä, perunamuhennoksen kera.

Facebooktwittergoogle_plusmail