Ei potkupalloa vaan Bundesliigaa

Kun asuu linnuntietä noin neljän kilometrin päässä stadionista, kuinka kauan kestää päästä ensimmäistä kertaa otteluun seuraamaan saksalaista jalkapalloa, Bundesliigaa? Vastaus on hämmästyttävän pitkään, noin puolitoista vuotta! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan pätee siis tähänkin todella hyvin. 

Bundesliigassa pelaavat Saksan parhaat joukkueet 

Düsseldorfin oma joukkue Fortuna nousi divarista Bundesliigan kuluvalle kaudelle 2018-2019 juuri sopivasti. Tämä on 24. kerta, kun joukkue pelaa pääsarjassa.

Düsseldorfilaisten mielestä parasta nousussa lieni naapurikaupunki Kölnin joukkueen samanaikainen tippuminen pois liigasta, ja siitähän revittiin ilo irti kaikinpuolin. Düsseldorfilla ja Kölnillä on sellainen samanlainen suhde kuin vaikka Turulla ja Helsingillä, jos ymmärrätte mistä puhutaan. 

Tähän liittyen esimerkki toisen saksalaisten rakastaman asian, oluen, kautta. Düsseldorfissa juodaan tummaa Alt-olutta ja Kölnissä vaaleampaa Kölschiä. Juomia ei kannata tilata kaupungeissa ristiin, ellei halua saada pahaa silmää. Tai maksaa itsensä kipeäksi. Meidän kyläjuhlilla Alt maksoi 2€ ja pelkkä Kölschin pyytäminen 12€.

Pakko rakastaa saksalaista huumoria. 

Eräänä viikonloppuna Fortunalla oli kotimatsi Wolfsburgia vastaan ja saatiin liput perhekatsomoon Fußballranskalaiset -blogia kirjoittavan suomalais-saksalaisen Martinin ystävällisellä avustuksella. Martin on varmasti fanaattisin jalkapallofani ja -asiantuntija, jonka olen koskaan tavannut ja suosittelen lämpimästi tutustumaan hänen kirjoituksiinsa, jos aihepiiri kiinnostaa. 

Omat jalkapallokokemukset rajoittuvat satunnaisten MM-matsien seuraamiseen sivusilmällä telkkarista ja kaveriporukalla vuosia pyörineeseen veikkaukseen Mestareiden liigasta, jonka matsien lopputuloksia vedin täysin hatusta ja tuurilla taisin joku vuosi sijoittua kolmanneksi. 

Eri joukkueiden fanit erotetaan jo ennen parkkipaikkaa

Düsseldorfin stadion, Merkur Spiel-Arena (aiemmin nimellä Esprit Arena) on lähellä messualueelta ja lentokenttää. Sinne johtaa mahtipontiset ajoväylät ja omalla autolla tulijat jaotellaan jo alkunsa kotijoukkueen kannattajiin ja vierasjoukkueen kannattajiin. Fanikulttuuri on sydämen asia ja yleisen järjestyksen kannalta on parempi, ainakin tiettyjen joukkueiden kohdalla, ettei vastakkain pelaavien joukkueiden fanit kohtaa toisiaan missään vaiheessa stadionilla – edes parkkipaikalla. 

Autot ohjattiin saksalaisella tehokkuudella parkkiin ja henkilökunta tuli maksupäätteen kanssa samantien rahastamaan 5 euron pysäköintimaksun. Julkisillakin pääsisi paikalle, mutta koska oltiin matsissa koko perheen voimin, auto oli meille tällä kertaa helpompi vaihtoehto, koska erityisesti ottelun jälkeen junat ovat niin tupaten täynnä, että kotimatka voisi kestää kohtuuttoman kauan. 

Tarjolla kaikkea 54 600 katsojalle

Stadionille mennessä on turvatarkastus ja käsilaukkunikin sai oman ”tarkistettu” läpäreen. Alueella on lukuisia ja taas lukuisia kojuja, joista voi ostaa syötävää ja juotavaa – hinnat ovat lentokentän tasoa. Silmiinpistävää on edelleen se, että puolen litran bisse on samanhintainen (4,80€) kuin puolen litran limu. 

Merkur Spiel-Arena vetää 54 600 katsojaa, eikö ole läheskään suurin stadion Saksassa. Suurin on Dortmundin kaupungin laidalla,  Borussia Dortmund joukkueen kotistadion, jonne menee käsittämättömät 81 365 katsojaa. Mutta on tämä Düsseldorfinkin stadion vaikuttava, varsinkin kun ottaa huomioon, että vielä viime kaudella siellä pelattiin vain ykkösdivaria. 

Yksi katsomon yläosan lohkoista on tosiaan perhekatsomo, jonne ei ole asiaa ilman lapsia. Mitään sen erikoisempaa katsomossa ei sitten olekaan, mutta sen voidaan olettaa oleva hieman rauhallisempi paikka seurata ottelua. Vaikka paikkamme olivat lähellä piippuhyllyä, yllätyin kuinka hyvin sieltä pystyi seuraamaan peliä. Olin kuvitellut näkeväni vain pieniä juoksevia pisteitä. 

Fanien seisomakatsomon huikea meininki

Samalla pystyi ihaillen seuraamaan niiden todellisten fanien seisomakatsomon yletöntä meininkiä, kuinka he jaksoivat intohimoisesti kannustaa omaa joukkuetta läpi koko matsin – tappiosta huolimatta. Fortunan menestys ei valitettavasti ole ollut kummoista tällä kaudella. Edellisen matsi oli päättynyt katkeraan 7-1 tappioon ja ne on aika kovia lukemia jalkapallossa. 

Menneistä viis, fanikatsomossa liput liehuivat, rummut paukkuivat ja ihmiset hyppivät tasatahtia rytmissä. 

Meillä oli lapsille mukana kuulosuojaimet, jotka kuitenkin jäivät käyttämättä kun meteli ei ollut korviahuumaava. Lapset innostuivat kannustamaan itsekin ja ”Fortuuuna! Fortuuuna!” huudot raikuivat kuin he olisivat syntyneet joukkueen kannattajiksi. 

Tappion karvasta kalkkia roppakaupalla

Tämä ottelu päättyi 0-3 tappioon ja hieman yllättäen moni, todella moni katsoja asteli katsomosta ulos jo toisen matsin loppupuolella tulleen maalin jälkeen. Joko he eivät kestäneet katsoa tappiota tai mikä lie syy, mutta oli todella ikävän näköistä kun ihmisvirta valuu porraskäytäviä alas vaikka joukkue vielä yrittää kentällä parhaansa. 

Nerokkaita tuoppivirityksiä ja vessajonoja

Puoliajalla pääsin todistamaan erittäin harvinaista näkyä, eli jonoa miesten vessaan. Vaikka vessoja riitti, riitti myös kiermurtelevia jonoja stadionin käytävillä. Ihmiset jonottivat myös currywursteja, ranskalaisia, juomia, lettuja, karkkia ja mitä ikinä. Juomat saa muuten ostettua euron panttia vastaan muovisissa uudelleenkäyttömukeissa, joiden kahvoissa on kolot, jotta niitä voi pinota käteen päällekkäin, joillain juomat ovat vierekkäin. Yhdellä kädellä voi siis helposti kantaa 4 tuoppia, kerrassaan nerokasta! 

Olutta – kuten ruokaa ja muutakin juomaa – sai luonnollisesti viedä katsomoon, joten riitti että sai tilauksensa tehtyä puoliajan aikana. Jos ei ehtinyt, niin olutta pystyi ostamaan myös suoraan katsomossa selässään bissetonkkaa kantavilta myyjiltä. Kävin itse ostamassa vielä yhdet ranskikset matsin toisen kolmevarttisen aikana, ai että ne on kyllä hyviä täällä! 

Huivistaan fani tunnetaan

Stadionin laidalla oli muutamasta kontista tehty Fortunan fanituotekauppa, jossa oli kaikkea maan ja taivaan väliltä joukkueen logolla varustettuna. Arminille ja Reetalle oli luvattu, että saavat valita yhdet jutut kaupasta muistoksi. Tämä muisto-asia on muuten aika hauskasti iskostunut lapsille mieleen. Vaikka periaatteessa mun mielestä joka paikasta jossa käydään, ei tarvitsisi ostaa jotain tavaraa, lapset osaavat jo kysyä saako täältä muistot?

Ja tässä tapauksessa ehdottomasti sai. Armin halusi samanlaisen puna-valkoisen huivin, jossa muistellaan kultaista vuotta 1933, jolloin Fortuna voitti Bundesliigan ja Reetta valitsi itselleen punaisen F95-logolla varustetun polkupyörän soittokellon. 

Hinnat olivat näissä kohdillaan, huivin sai 15 eurolla ja kello maksoi 8 euroa. Mahdollisuus riistohintoihin olisi ollut nimittäin olemassa. Fanituotekauppaan oli jonoa sekä ennen että jälkeen matsin, ja ihmisvirtaa säännösteltiin ovella, joten tuotteiden tutkiminen ja kaupassa asiointi oli miellyttävää. 

Voisin hyvinkin mielelläni lähteä uudestaan matsiin, ja seuraavia Fortunan kotipelejä onkin jo aseteltu kalenteriin. Seisomakatsomon tunnelma voisi olla myös mahtava kokea, mutta sinne ei sovi mennä perheen pienimpien kanssa. 

Lopuksi vielä kevennys, jonka kertomista hieman nolostelen, kun kuitenkin satun asumaan jalkapallon ihmemaassa… Fortuna Düsseldorf lyhennetään usein ytimekkäästi muotoon F95 perustamisvuoden mukaan. Mietiskelin itsekseni pitkään, että onpas nuori joukkue…

Kunnes minulle selvisi, että niin, 1895.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply