Kehlsteinhaus – ei mikä tahansa alppimaja

Tämä juttusarja käsittelee elokuussa 2018 tehtyä roadtripiämme Euroopassa. Tarkempaan reittikuvaukseen voit tutustua täällä.

Reittiä ja kohteita suunnitellessamme haluttiin ottaa matkalle sekä lasten kohteita sekä ns. enemmän aikuisten kohteita. Vastapainona lasten ehdoilla tehdyille huvipuistopäiville Ravensburger Spielenlandissa ja Legolandissa seuraavana kohteena oli Hitlerin kesäpaikkana tunnettu Kehlsteinhaus, Eagle’s Nest eli Kotkanpesä.

Lyhyesti paikan historiaa sitä tuntemattomille: Kotkanpesä sijaitsee Saksan Alpeilla lähellä Itävallan rajaa. Se on Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen eli natsien vuonna 1939 johtajalleen Adolf Hitlerille 50-vuotislahjaksi rakennuttama loma-asunto 1834m korkean vuoren laella. Alppitalo ja 6,5 kilometrin mittainen tie huipulle kyhättiin ennätysvauhdilla täysin tyhjästä. Vaativat ja kunnianhimoiset rakennussuunnitelmat vaativat kahdeksan työmiehen hengen. Hitler ei kuuleman mukaan käynyt lahjaksi saamallaan talolla kuin 14 kertaa. Hänellä oli korkean paikan kammo eikä hän myöskään pitänyt huipulle vievästä, vuoren sisään rakennetusta hissistä. (Lähde: Wikipedia)

Nykyisin Kehlsteinhaus on puhdasverinen turistikohde, jonne pääsee vain ostamalla bussikuljetuksen vuoren juurelta ja ylhäällä vierailijoita palvelee ravintola. Huipulta avautuva näköala ja hengityksen salpaava bussireitti tekevät paikasta kuitenkin vierailun arvoisen.

Miten Kehlsteinhausille pääsee?

Navigaattoriin voi hyvin laittaa osoitteeksi Salzbergstraße 43, 83471 Berchtesgaden. Tällä osoitteella pääsee suoraan bussiterminaalin luo ja riippuen ajankohdasta, auton saa parkeerattua joko lähemmäs tai kauemmas, kuten meidän oli pakko tehdä. Paikalle pääsee Berchtesgadenin pääratatieasemalta (Hbf) bussilla 838.

Paikalle saavuttua kannattaa suunnata samantien bussikyytien lipunmyyntitiskille ja ostaa tiketit seuraavaan vapaaseen lähtöön – meidän tapauksessa jouduttiin odottamaan 1h 20min vapaata kyytiä! Oltiin ajateltu syödä jotain ylähäällä Kotkanpesän ravintolassa, mutta päädyttiinkin nyt sitten lounastamaan bussiterminaalin viereisessä Berggasthofissa.

Paikka olikin yllättävän hyvä; palvelu oli nopeaa, ystävällistä ja ruoka-annoksilla hyvä hinta-laatusuhde. Tai no, me otettiin yksi annos hyvin perisaksalaista Currywurstia  ranskalaisilla ja jälkkäriksi Apfelstrudel  jäätelöllä. Tarjoilijoilla oli perinteiset drindlit  eli alppimaiden mekot päällä, juoksulenkkarit jalassa ja taustalla soi alppihenkinen hanurimusiikki.

Huikeat näkymät ja hurja bussireitti

Bussimatka oli todella hurja, ainakin jos istui ikkunapaikalla rotkon puolella. Satojen metrien tiputus oli vain kymmenien senttien päässä tien laidasta, ja kapeaa tietä liikennöintiin ihan normaalikokoisilla busseilla, joiden ei olisi ikipäivänä kuvitellut kääntyvän siitä yhdestä neulansilmämutkasta mihinkään. Matkaa tehtiin bussin kyydissä noin 20 minuuttia. Tässä ajassa edettiin vain 6,5 kilometriä mutta noustiin 700m ylöspäin. Matkalla mennään myös viiden pienehkön tunnelin läpi.

Pienten tai muuten vaan tapaturmaherkkien lasten kanssa kehotan tarkkaavaisuuteen, itsellä ainakin sydän pamppaili bussimatkan lisäksi vuoren rinteillä kierrellessä. Lukuisat ”mitä jos” -ajatukset saivat pidettyä katseen tiukasti lapsissa ja maisemista nautittiin Miehen kanssa lähinnä vuorotellen.

Loppumatkan voi patikoida tai mennä hissillä

Bussi jättää matkustajat näköalatasanteelle, jossa ensimmäinen tehtävä on varata itselleen paluumatkan lähtöaika. Ilman paluumatkaleimaa lipussa ei ole asiaa ylös itse Kotkanpesälle. Me tehtiin pika-arvio ajankäytöstä, ja päädyttiin varaamaan vierailulle hieman alle kaksi tuntia. Se oli tällä kokoonpanolla (2 aikuista, 5- ja 3-vuotiaat lapset, ei tarvetta syödä lounasta) ihan passeli aika. Aikuisseurassa tai ruokailun kanssa varaisin tunnin, puolitoista lisää.

Viimeinen etappi bussien kääntöpaikalta ylös talolle mennään vuoren sisään rakennetulla messinkiseinäisellä hissillä. Kolme metriä korkeassa, 124m pitkässä graniittilohkareilla reunustetussa kylmänkosteassa tunnelissa oli ensivilkaisulla järjettömän pitkä jono ihmisiä.

Ennakkoaavistuksista huolimatta se jono kuitenkin eteni, ja parinkymmeneminuutin odotuksen jälkeen päästiin astumaan toistakymmentä henkeä vetävään, hohtavan messinkiseen hissiin. Valitettavasti valokuvaaminen oli kielletty hissin läheisyydessä, joten menkääpä itse ihmettelemään paikan päälle. Hissi sujahtaa 124m ylöspäin 41 sekunnissa ja saapuu suoraan alppitalon aulaan.

Täydellinen postikorttimaisema

Monivaiheinen matka huipulle kuitenkin oli kaiken odotuksen ja jonotuksen arvoinen. Aurinkoisessa säässä Saksan kolmanneksi syvin järvi Königssee kimmelteli alhaalla laaksossa, muutamat tummat korpit lentelivät kitukasvuisten puiden latvojen yllä ja ilma oli raikasta. Kehlsteinhausin vuoren huippu on 1834 metrin korkeudessa, mutta viereinen vuori kurotti vielä hitusen korkeammalle.

Kehlsteinhaus on avoinna vuosittain toukokuusta lokakuuhun. Talvikaudella tie ylös on liian vaarallinen kuljettavaksi.

Loppukevennyksenä vielä kunnianosoitus Jallu around the world -ryhmälle Facebookissa, kyllä suomalainen nauttii mielellään huikan komeissa maisemissa!

***

Roadtrip-juttusarjan edelliset osat:

Koblenz – kun kahdesta tulee yksi

Blautopf – salainen sininen suppilo Saksassa

Ravensburger Spieleland – huvipuisto lapsille

Mainaun kukkaissaari Bodenseella Etelä-Saksassa

Liechtensteinin ruhtinaskunnan juhlapäivä

Saksan Legoland

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply espanjaan 5.11.2018 at 09:23

    Tämä on upea kohde! Ja aikamoista rohkeutta teidän perheeltänne mennä sinne lasten kanssa. Ymmärrän hyvin, että ihailitte maisemia vuorotellen. Turismi näköjään lisääntyy koko ajan. En ollenkaan muista itse jonottaneeni noin pitkiä aikoja, mutta omasta käynnistäni on ainakin yli kymmenen vuotta.

  • Leave a Reply