Lihatiskillä

Ei, tämä juttu ei kerro Düsseldorfin Altstadtin baarikatujen iltamenoista, vaan ihan asioimisesta ruokakaupan lihatiskillä. Ja sen henkisestä hankaluudesta.

Meidän lähikaupoissa on lihatiskit suurinpiirtein samalla periaatteella kuin Suomessakin. Niin, että Alepan kokoissa kaupoissa sitä ei ole mutta S-markettia vastaavista isompiin on. Palvelutiskiltä saa yleensä lihaa, leikkeleitä, juustoja, kalaa (paljon suppeammin kuin Suomesta) ja joitain valmisruokia, esim. salaatteja.

Haluaisin puoli kiloa tuota tuossa… ei kun siinä vieressä…

Tänne Saksaan muuton jälkeen meni aika kauan, ennen kuin pystyin asioimaan meidän lähikaupassa niinä kertoina, kun minun piti ostaa jauhelihaa. Syy: sitä myytiin vain ja ainoastaan palvelutiskissä, ei tutuissa ja turvallisissa 400g pakkauksissa kylmähyllyssä. Kynnys asioida saksaksi oli alkuun liian korkea eikä tiskin toisella puolella taideta yleensä englantia lainkaan.

Jossain vaiheessa rohkaistuin, ja sain sönkätyksi ”Rindhackfleisch, halb Kilo”  kun halusin puoli kiloa jauhelihaa. Pitkään pidättäydyin tässä samassa tilauksessa, kunnes joku kerta päätin repäistä ja ostaa tiskiltä kinkkusiivuja leivän päälle.

Siinä vaiheessa ne hankaluudet sitten alkavatkin. Lihatuotteita rakastavassa Saksassa kinkkuja, makkaroita ja leikkeleitä on sen miljoonaa sorttia. Tuotteiden hinta- ja nimilaput ovat tiskin etuosassa ja tuotteet tiskissä sikinsokin. Siinä sitten tökkäilet tiskin lasia ja yrität näyttää haluaamasi. Ja silloinkin osto tulee suoritettua täysin tuotteen ulkonäön perusteella, koska useinmiten ei ole mitään hajua, mitä on oikeasti ostamassa. Kysyminen ei juurikaan auta, koska vastauksesta ei välttämättä tule juuri viisaammaksi.

Hengenheimolaisia ja hintayllätyksiä

Juttelin tästä tilaamisen vaikeudesta (tai ainakin henkisestä hankaluudesta) parin täällä asuvan suomalaisen kanssa, ja yhdessä naurettiin, kun toinen ostaa sitä jauhelihaa tai mitä ikinä aina saman puoli kiloa ja toinen ei ollut koskaan ostanut palvelutiskistä mitään, koska se henkinen kynnys on kasvanut liian suureksi.

Pari kertaa olen paikallisen Prisman eli Realin tiskiltä saanut tilattua haluamani määrän tarjouksessa ollutta kinkkua, mahdollisesti palvikinkkua tai jotain sen sukulaista sekä pippurisalamia ja hinnat ovat olleet kohdillaan.

Kielimuurin lisäksi kyseisessä palvelutilanteessa nousee aina esiin myös hintamuuri. Osan hinta ilmoitetaan per kilo, osan per 100g. Mutta kun ne hinnat on niissä lapuissa aivan eri kohdassa kuin itse tuote! Itselle tiskiostosten loppusumma on aina yhtä suuri yllätys, ja välillä on vaan tehnyt mieli piilottaa paketti jonnekkin hyllyjen väliin kun loppusumma on ollut turhan suuri.

Tietystihän sitä voisi kysellä tuotteista enemmän; mitä lihaa ne ovat, paljonko se maksaa, mitä on tarjouksessa, ja tehdä valintoja sen perusteella – jos ymmärtää vastaukset. Mutta silloin kun tällainen kanssakäyminen jo muutenkin hermostuttaa, takana odottavat muut asiakkaat, etkä oikein ole edes ehtinyt päättää, mitä lopulta haluaisit ostaa, toivoisin vain voivani hoitaa ostokseni mahdollisimman huomiota herättämättä.

Toisaalta siellä tiskin toisella puolella voi hyvinkin olla vain piirun verran parempaa saksaa puhuva henkilö, joten pitäisi antaa mennä vaan.

Laadun maistaa

Suomessa ollessa en oikeastaan koskaan ostanut palvelutiskeiltä mitään muuta kuin satunnaisen kalan ja grillattavaa juhannukseksi. Epäilin aina hieman tuotteiden tuoreutta, varsinkin kun niin moni muukin tuntui jättävän tiskin tarjonnat rauhaan. Saksassa tiskeillä käy kuhina jatkuvasti, joka kielii heti paremmasta laatumielikuvasta.

Ja onhan se totta, olen paristi saanut ostettua ihan älyttömän hyvää kinkkua tiskistä, ei siitä voi edes puhua samana päivänä Realin halvimpien muovipakettihirvitysten kanssa.

Seuraava askel olisikin asioida meidän läheisessä oikein kunnon lihakaupassa, Metzgerei,  ja ottaa sieltä jotain testiin.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 18.10.2018 at 08:06

    Suosittelen, itse ostan jauhelihan ainoastaan lihakauppiaalta. Onneksi meidänkin kylässä sellainen on, muuten ei olisi paljoa mitään. 😉 Leipomoissa on kans ihan sama juttu kun niitä sämpylöitä on joka lähtöön sanot ottavasi spelttisämpylän ja se onkin ihan erinäköinen kun ajattelit. 😀

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 18.10.2018 at 12:01

      Saksalaiseista kylistä varmaan viimeisenä lähtisi lihakauppa ja leipomo pois 😛 Sämpylät alan jo tunnistaa aika hyvin, ainakin jos käy tutussa leipomossa. Vielä voisi kyllä herkemmin kokeilla uusiakin makuja, nopeasti uautunut ostamaan aina niitä tuttuja hrkkuja 🙂

  • Reply Ulla 18.10.2018 at 09:56

    Meidän lihakaupassa yleensä vielä jauhavat jauhelihan juuri siinä silmiesi edessä palasesta, josta ensi leikkaavat elimääräiset jänteet jne pois. Suosittelen. Ja jos alat lihakaupan vakkariasiakkaaksi, niin äkkiä ne sinut oppivat muistamaan ja pakkaavat sulle sen puoli kiloa jauhelihaa jo pussiin samalla kun astut ovesta sisään 😉 Ei tartte silloisista edes pyytää, vaan saat keskittyä kinkkuihin. Minä näytän yleensä myös sormella että tuota ja tuota, Nein nach rechts, nach Links, weiter vorne – ja genau das!
    Kannattaa kokeilla Wacholderschinken eli katajassa savustettua kinkkua, löytyy joka lihatiskiltä.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 18.10.2018 at 12:02

      No mutta tuo kuulostaa aivan loistavalta palvelulta, tuo lihan jauhaminen tuoreeltaan! 🙂 Ja kiitos kinkkuvinkistä, täytyy ehdottomasti laittaa korvan taakse 🙂

  • Reply Satu / hollanninsuomalainen 18.10.2018 at 10:03

    Mäkään en ymmärrä eri makkaroista yhtään mitään mutta käyn lihakaupassa aina kun meillä on mahdollisuus, koska sieltä saa niin hyvää jauhelihaa ja pihviä. Osaan sen verran hyvin hollantia, että kynnys on poistunut mutta voin niin hyvin kuvitella nuo tunnelmat, saksaksi en uskaltaisi. Oikeastaan tässä vaiheessa en pääse enää kävelemään lihakaupan ohi, koska taapero tietää, että sieltä saa lapsi aina mukaan ilmaisen makkaranpalasen. 😃

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 18.10.2018 at 12:04

      Mä oon löytänyt lähi-Edekan tiskiltä aivan ihanaa chili-bratwurstia, tykkään mausteisesta ja se on juuri sitä!

      Ja voi miten unohdinkaan tekstistä nuo Kinderwurstit! Meillä kanssa lapset silmät soikeena aina odottaa makkaraviipaleitaan – se on ollut yksi syy asioida useammin tiskillä, kun lapset ovat jo menneet sinne kerjäämään ja sitten mulle on tullut tunne, että pakko ostaakin sieltä jotain 😀 Eli hyvin toimii tämä saksalaisten ja nähtävästi myös hollantilaisten markkinointikikka 😀

  • Reply Kirsi Könni-Kaulich 22.10.2018 at 22:03

    Hauskaa luettavaa jaa kuulostaa tutulta, vaikka olenkin asunut jo 25 vuotta Saksassa😁. Kamalinta oli alkuaikoina, kun jono lihatiskillä vaan piteni ja minä vaan änkyttelin Hackfleischiani.

  • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 23.10.2018 at 21:28

    Kiitos ja hauska kuulla, että voit samaistua tekstiin noinkin monen vuoden jälkeen! 🙂

  • Leave a Reply