The Rasmus Dortmundissa

Tässä on nyt varsinaista keikkaputkea havaittavissa, kun viime viikolla olin Miehen kanssa katsomassa Stratovariusta Kölnissä ja eilen fanitin hiki päässä The Rasmusta Dortmundissa. Keikka oli about sama setti kuin viime vuonna Kölnissä, mutta se ei mua haittaa ollenkaan – tiettyihin asioihin ei selvästi kyllästy lainkaan.

Ambivertti voi nauttia keikasta ihan yksin

Lähdin keikalle tällä(kin) kertaa yksin, ja siellä itsekseni seisessä ja bändiä odotellessa ehti hyvin mietiskellä kaikenlaista juttukaverin puuttuessa. Kovin moni kaveri ja tuttu tuntui olevan aika hämmästynyt, että ylipäänsä lähdin tuollaiseen tapahtumaan yksin. Tällä(kään) kertaa ei kuitenkaan ollut ketään tuttua täällä suunnilla, joka olisi ollut aiheesta innostunut ja viime vuoden hyvän kokemuksen myötä tuntui ihan luonnolliselta mennä keikalle yksin.

Enemmän jännitti pilkkopimeällä takaisin ajaminen yksin, mutta sekin meni ihan nätisti puolenyön kieppeillä.

Olen joskus varhaisteininä käynyt yksin myös leffassa ja työelämään siirryttyä lukuisia kertoja yksin lounaalla ravintolassa. Olen ehkä sellainen introvertin ja ekstrovertin välimuoto eli ambivertti,  jolla on hetkensä aina molempiin suuntiin.

Keikkapaikka Dortmundissa oli tälläkin kertaa sellainen tavastiamainen paikka, jonka vieressä oli iloiseksi yllätyksekseni iso maksuton parkkipaikka. Olin paikalla hetki ovien avautumisen jälkeen ja jono soljui rauhallisesti sisään – aamusta asti ovilla jonottaneet superfanit olivat jo saaneet eturivin paikkansa, joten meillä muilla ei ollut kiire sisälle.

Otin yhden pienen oluen (2,80e) odotellessa ja lämppäribändi aloitti ennakkoonilmoitetun mukaisesti tasan klo 20.00. Italialainen Overlaps oli genreen sopiva, ja alle puolituntisen setin kuunteli ihan mielellään. Seuraava bändikin oli vielä lämmittelyosastoa, sekin italiasta kotoisin oleva The Shiver.

Down to the memory lane

The Rasmuksen setti alkoi räväkästi 17 vuotta vanhalla F-f-f-falling biisillä ja siitä eteenpäin sitten mentiinkin pitkälti tuttujen biisien varassa. Jos pelkän radiosoiton varassa tuntee bändin kappaleita, moni oli varmasti uusikin tuttavuus, mutta yleisö oli selvästi vannoutuneempaa fanikuntaa koska ihan jokaikinen kappale meni yhteislaululla alusta loppuun.

Tällä kertaa eteeni ei mönkinyt kaksimetristä hevaria, vaan sen sijaan arviolta 10-vuotias poika, jonka vanhemmat olivat päättäneet tuoda konserttiin (ilman korvatulppia, mur!) ja nostaa sitten aina aika ajoin hartioilleen. Voisiko nämä hartiallenostot suorittaa mielummin jossain reunoilla, niin ei menisi se näkyvyys kokonaan, kiitos.

Tämän yksittäisen lapsen lisäksi yleisö ei suinkaan ollut pelkkiä kirkuvia teinityttöjä ja minä, kuten Mieheni mielikuvissa, vaan ihan tavallista tallaajaa ikäskaalan koko kirjolla.

Olen nähnyt The Rasmuksen keikkoja vuosien varrella pitkälti toistakymmentä ellei jopa kolmatta. Taas tuli mietittyä, että miten on mahdollista, että monet keikan biisit Dead Letters -albumilta kuulostivat ihan tuoreilta, vaikka levyn julkaisusta on jo 15 vuotta? Samalla huomaan välillä haikailevani niitä vieläkin vanhempia suosikkeja ja muistan vielä, kuinka tiettyyn aikaan jokaisen keikan viimeinen kappale oli aina Life 705  ihan ekalta levyltä Peep,  vuodelta 1996. Kak-si-kym-men-tä-kak-si vuotta sitten. Kääk!

Kuvamuistoja 20 vuoden takaa

Kesäisen lämmin syyspäivä teki FZW-klubista todella lämpimän illan edetessä ja tunsin farkkujen liimaantuvan reisiini ja hikikarpaloiden tipahtelevan niskassa vaikka ihan täysiä ei enää tullutkaan hypittyä alusta loppuun (sitäkin on tehty!). Dortmundin keikka oli kiertueen viimeinen Saksassa, tästä bändi suuntaa Britteihin ja sen jälkeen Etelä-Amerikkaan; Argentiina, Brasilia, Bolivia, Chile, Equador ja Meksiko ovat luvassa.

Loppuun vielä keikan biisilista. Miksi? Ihan vaan siksi, koska minulla on ollut epäsäännöllisen säännöllinen tapa kirjata keikan jälkeen siellä esitetyt biisit itselle muistoksi. Teininä muisti oli niin hyvä, että pystyin kirjaamaan biisit yleensä jopa oikeassa järjestyksessä, mutta nyt vain ensimmäinen ja kaksi viimeistä ovat paikallaan.

  • F-f-f-falling
  • Guilty
  • Justify
  • Nothing
  • Not like other girls (akustinen)
  • Still standing (akustinen)
  • Funeral song
  • Paradise
  • First day of my life
  • In the shadows
  • Time to burn
  • In my life
  • Immortal
  • No Fear
  • Living in a world without you
  • Wonderman
  • Someone’s gonna light you up
  • Holy grail
  • Sail away

Taannoin saatoin myös askarrella itse tällaisia faniaukeamia omaan muistovihkoon 15-vuotiaan intohimolla. En ehkä kestä!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply