Koulupaikka ekaluokalle haettu

Saksan koulusysteemi eroaa suomalaisesta, enkä nyt ala alkuunsakaan väittämään, että tietäisin miten homma hoidetaan koko Saksassa. Sellaista käsitettä ei muuten ole edes olemassa, koska jokaisella osavaltiolla on omat koulukiemuransa. Kerron tässä jutussa siis vain siitä, miten me haettiin Arminille ensimmäisen luokan koulupaikkaa täällä Nordrhein-Westfalenin alueella.

Kouluhaku heti eskarin aloituksen jälkeen

Vasta kun lapsi oltiin saatu saateltua onnistuneesti eskariin, tuli kotiin postissa jo infolaput kouluun ilmoittautumista varten. Koulutaival alkaa normaalisti vuotta aiemmin kuin Suomessa, eli 5-vuotiaat on esikoulussa ja 6-vuotiaana sitten aloitetaan koulu.

Aloitusajankohdat riippuvat myös siitä, mihin aikaan vuodesta lapsi on syntynyt. Suomessa katsotaan enemmän kalenterivuotta, täällä kouluvuotta. Eli jos lapsi on täyttänyt 6 vuotta syyskuun loppuun mennessä, hän aloittaa koulun sinä syksynä. Loppuvuonna syntynyt lapsi taas voi aloittaa koulun vasta vuotta myöhemmin. Poikkeuksiakin lienee, kuten aina.

Koulutaival aloitetaan Grundschulessa, peruskoulussa, joka käsittää luokat 1-4. Täällä meillä kaupunki tarjoaa 8 eri vaihtoehtoa kouluiksi. Näistä 3 on aivan meidän lähellä, joten en muita vilkaissutkaan. Muutama kouluista on katolisia, yksi Montessori-painotteinen ja sitten on ns. tavallisia kaupungin kouluja. Meitä lähimpänä oli juuri tällainen ”ihan tavallinen”, ja kun ollaan tuollaisessa ihan tavallisessa kaupungin päiväkodissa ja eskarissa nyt oltu oikein tyytyväisiä, niin jatketaan samaa polkua.

Henkilökohtaisesti paikan päälle

Jos haluaisi vertailla kouluja tarkemmin, olisi ollut mahdollista vierailla niiden infoilloissa ja käydä lapsen kanssa tutustumassa avoimien ovien päivinä. Me oltiin jo tämä kouluvalinta siinä mielessä tehty, mutta missasin kuitenkin infoillan (päiväkodin vanhempainilta samaan aikaan) sekä avoimien ovien päiviä (oli viikonloppu, unohdin!).

Muistin sentään varata puhelimitse ajan koulun sihteeriltä tätä virallista ilmoittautumista varten. Ei puhettakaan mistään nettilomakkeista, vaan lapsen kanssa mentiin henkilökohtaisesti paikan päälle sovittuna ajankohtana, mukana allekirjoitettu ja täytetty yhteystietolomake ja virkatodistus Suomesta sekä todistus, että asutaan tässä kaupungissa.

Hain Arminin kesken eskaripäivän ja pyöräiltiin yhdessä koululle. Olin valmistellut lasta niin hyvin kuin vaan osasin, eli aika hatusta heittämällä arvelin, mitä siellä on luvassa. Sanoin että täti tai setä varmaan haluaa jutella äidin kanssa ja sitten kysellä sinulta kanssa jotain. Mennään yhdessä ihmettelemään siis!

Koulun ja työn yhteensovittamisen vaikeus

Koulusihteeri oli oikein mukava, huomioi lapsen hienosti ja osoitti paikan pöydän äärestä, jossa Armin sai värittää kun me katsottiin näitä lippulappusia läpi. Hän otti kopiot tuomistani todistuksista ja antoi allekirjoitettavaksi vielä muutaman lisää. Sihteeri myös kysyi Arminilta, onko hänellä joku, jonka kanssa haluaisi samalle luokalle. Toiveita otetaan vastaan, ja niitä pyritään kuulemma toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan.

Minulta tiedusteltiin, mikä olen ammatiltani ja olenko tällä hetkellä töissä. Vastasin kuten asia on, että en ole töissä mutta haen töitä. Näillä lähtökohdilla koulu ei pysty tarjoamaan kokopäiväpaikkaa (eli normaali koulupäivä, lounas ja iltapäivätoiminta), ja että jonot tällaiseen Ganztagschuleen ovat pitkät. Samalla hän päivitteli, kuinka monet (äidit) nykyisin työskentelevät.

En oikein tiedä, miten tämä työllistymisasia täällä oikeasti hoidettaisiin. Pitäisikö minun ensin hakea lapselle kokopäiväkoulupaikkaa vaikka kokopäivätöitä ei vielä olisikaan? Entä jos joku saa kokopäivätyön, mutta lapselle ei voida järjestää hoitoa siksi aikaa? Hieman teoreettista pohdintaa tällä erää, mutta ei ole (naisten) työllistyminen tältäkään kantilta liian helpoksi tehty.

Pitääkö tehdä vaikutus?

Sen jälkeen meitä pyydettiin siirtymän viereiseen huoneeseen, jossa oli vastassa mies ja nainen, jotka saattoivat olla opettajia, kuraattoreja tai suurinpiirtein ketä tahansa koulun henkilökuntaa. He sitten hieman haastattelivat Arminia lisää ja käyntiä voisi verrata kevyeeseen neuvolakäyntiin, jossa kartoitetaan lapsen sanavarastoa, laskemistaitoja, oman nimen kirjoitusta ja motorisia taitoja.

Pojalle mm. näytettiin 10 kuvakorttia, joista hänen piti sanoa mitä kuvissa on. Sanoista tiedettiin saksaksi 8/10, ja samalla opittiin että pyykkipoika on Klammer ja tölkki on Dose.  Sen jälkeen Arminin piti etsiä kuvaparit, jotka kuulostavat samoilta. Uskomattoman hienosti sieltä löytyi muitta mutkitta Hund  ja Mund  (talo & koira), Haus  ja Mause  (talo & hiiri), Hammer  ja Klammer  (vasara ja pyykkipoika) ja loput parit myös. Tässä kohtaa kiitokset logopedille, joka juuri viime kerralla kävi Arminin kanssa tällaisia sanapareja, ja kertoi samalla että näitä tullaan tarvitsemaan koulussa.

Arminia kehuttiin taas varauksetta, ja vaikka tietysti haluan uskoa lapseni olevan erityisen taitava, en voi olla ajattelematta, että he haluavat ensisijaisesti lapsen itse olevan tyytyväinen ja kokevansa onnistuneensa. Että mahtoikohan siellä olla hieman ylisanoja joukossa? Noh, samapa tuo, molemmille meille jäi jokatapauksessa varsin mukava fiilis näistä ”testeistä”.

Samaan hengenvetoon mietin, että osattiinko nyt tehdä sellainen vaikutus, että juuri meidän lapsi kannattaa valita tähän kouluun? Vai yrittääkö koulu vakuuttaa meitä, että juuri tänne teidän kannattaa lapsenne tuoda opinajoon? Tavallaan helpottavaa, että on itse niin pihalla systeemistä, että senkus vain hakee kun on pakko sen kummemmin miettimättä!

Seuraavaksi homma etenee käsittääkseni niin, että koulut tekevät valinnat oppilaista, ja jos pääsee valitsemaansa kouluun niin hyvä niin. Jos ei, sitten on toisen kierroksen paikka – en todella haluaisi nyt joutua läpikäymään sellaista. Lisäksi koulunaloittamisen prosedruuriin kuuluu vielä myöhemmin kaupungin terveysviranomaisten suorittama lääkärintarkastus, jossa vielä varmistetaan, että lapsi on varmasti koulukelpoinen kehityksensä puolesta.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Katriina 8.10.2018 at 20:21

    Super Armin :)! Pekut pystyyn! Yhteistä kaikille osavaltioille, että kaikki lapset ovat koulukelpoisia ja kaikille on oltava paikka kaupungin ylläpitämässä koulussa, mutta voi valita muunkin. Yhteistä kaikille lapsille ja vanhemmille on, että koulun aloittaminen jännittää. Toisen lapsen kanssa ovat proseduurit jo tuttuja.
    Silläkin on merkitystä, että ilmoittautumista ei voi tehdä netissä. Kaikki lapsethan eivät ole terveitä ja keskimäärin ikäsä mukaan kehittyneitä. Aikaisemmin lasta ei tarvinnut ottaa mukaan ilmoittautumiseen. Nykyään opettajilla on velvollisuus nähdä lapsi ja puhua hänen kanssaan. Alkoulun opettajathan ovat spesialisteja! Jos lapsi ei käy päiväkotia tai kielellinen kehitys, sanavarasto ym. antaa olettaa, että lapsi tarvitsee kielenopetusta, logopediaa, ergoterapiaa tms. niin se pitää järjestää viimeisenä vuonna ennen koulun alkua. Valtion on määrännyt lakisääteisen koulupakon poikkeuksetta kaikille lapsille ja sen velvollisuus on huolehtia siitä, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa kouluopetuksen ja tuen. Gesundheitsamtin lääkärin tutkimuksen tarkoitus on todeta, onko lapsella tarvetta tukiopetukseen, erityiskouluun, lisätutkimuksiin esim. silmälääkärille, korvalääkärille, ortopedille. Koulupakko kuulostaa pahemmalta kuin se on: kukaan ei pääse 12 vuotta kestävää oppivelvollisuutta pakoon tai syrjäytymään niin kuin Suomessa kauniisti kierretään asiaa, jos jotakin ei vain huvita mennä kouluun.

    • Reply Kata 9.10.2018 at 12:56

      Saksan kuvioista en tiedä mutta on kai Suomessakin peruskoulun ajan oppivelvollisuus eli käytännössä ns koulupakko.

      Toivotaan, että Armin saa paikan heti tästä ekasta koulusta. Ei olisi kiva joutua tekemään hakuprosessia moneen kertaan! Meidän lasten kansainväliseen kouluun pitää myös hakea, ensin netissä ja sitten vielä paikan päällä. Esiesikouluun tulee koko aloittava luokka samaan aikaan testattavaksi yhdessä, ja sitten taas jos tulee kouluun vanhempana niin kouluun haetaan yksilöllisen tasokokeen kautta. En tarkkaan tiedä mitä kaikkea testaavat. Jännä olisi tietää onko kukaan täällä koskaan saanut kieltävää vastausta, sellaisesta en vielä ole kuullut ainakaan!

      • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 9.10.2018 at 22:43

        Suomessa on oppivelvollisuus, eli mahdollisuus esim. kotiopetukseen on olemassa. Saksassa on koulupakko, eli koulussa on oltava. Kaikkien lippulappusten joukossa mitä saatiin, oli myös infoa miten toimia, jos lapsi on sairas. Yhden tai kaksi päivää voi olla poissa vanhemman omalla ilmoituksella, kolmannesta päivästä eteenpäin tarvitaan lääkärintodistus. Jos yksikin sairaspäivä osuu yleisen koulujen lomakauden alkuun tai loppuun, vaaditaan lääkärintodistus heti.

        Ja ei varmasti siis kukaan ilman koulupaikkaa tässä kohtaa jää, ja useinmiten varmasti jos on hakenut siihen lähimpään kouluun niin sinne varmemmin pääsee.

        • Reply Kata 10.10.2018 at 14:04

          Ihan hyvältä systeemiltä kuulostaa! Tosin vähän turhan tiukalta minusta noiden sairastelujen ja lomien suhteen. Silloin tällöin on meillä ollut tarpeen ottaa ylimääräisiä lomapäiviä lomien yhteyteen tai muuten ja vaikka meidänkin koulussa vähän kovistellaan sen suhteen niin käytännössä joustoa on kuitenkin tarpeen mukaan ja se on minusta hyvä juttu.

          Niin tosiaan, oppivelvollisuus ja koulupakko eivät välttämättä ole yksi ja sama juttu. Tosin aika vähän taitaa Suomessa kuitenkin lopulta olla lapsia kotiopetuksessa? Vuosien varrella on muissa maissa kyllä toisaalta tullut enemmänkin kotikoululaisia vastaan. Siltä pohjalta sanoisin, että aika paljon vaatii nähdäkseni kotiopetus vanhemmilta! Tuohon Katriinan syrjäytymiskommenttiin ihan siis viitaten ja Leilan kommenttia alla kompaten.

  • Reply Leila 9.10.2018 at 19:50

    Ei Suomessa kyllä tosiaankaan siitä syystä syrjäydytä, että ei ole koulupakkoa. Oppivelvollisuus ja nykyisin myös velvollisuus osallistua esiopetukseen on kuitenkin kaikilla. Lisäksi jos mietitään, että kummasta maasta tullaan toiseen ihailemaan koulutusjärjestelmää ja opettajankoulutusta, niin Suomi taitaa kuitenkin olla siinä yhä Saksaa edellä. 😉 Eikä kenenkään tarvitse selitellä tarvetta koululounaalle (nyt on muuten Kouluruoka 70 vuotta -juhlavuosi!)… Suomessa on myös alueita (saaristo, Lappi), missä koulupakko olisi täysin lapsen edun vastainen järjestely varsinkin ensimmäisinä kouluvuosina (esim. usean tunnin lauttamatka tai sadan kilometrin ajomatka fyysiseen kouluun).

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 9.10.2018 at 22:46

      Kouluruoka on kyllä yksi sellainen asia, jota soisi arvostettavan enemmänkin – vaikka itsekin sille aikoinaan olen nenääni nyrpistellyt aika ajoin.

      Suomi on niin paljon harvaanasutumpi maa kuin Saksa, että tosissaan nuo koulumatkat ovat syrjäseuduilla aivan järjettömiä.

    Leave a Reply