Burg Eltz – aikamatka keskiajalle

Vapaapäivä keskellä viikkoa tarkoittaa meillä yhtä kuin mahdollisuutta tehdä päiväretki johonkin mielenkiintoiseen lähikohteeseen. Ja tällä hausfraullahan  niitä piisaa, koska Saksa on äärimmäisen monipuolinen matkakohde – jos en nyt ole sitä muistanut vielä aiemmin hehkuttaa. Itä- ja Länsi-Saksojen yhdistymisen juhlapäivä 3.10. osui tällä kertaa keskiviikolle, ja vedin takataskusta ehdotuksen ajaa hieman alle pari tuntia Burg Eltziin, 1100-luvulta kotoisin olevaan linnaan suurinpiirtein kohdassa Düsseldorfista etelään ja Frankfurtista länteen.

Kyllä kannatti.

Linnalle pääsee minibussilla tai kävellen

Ajomatka Düsseldorfista Burg Eltzille kesti hieman alle kaksi tuntia. Alkumatka meni joutuisasti motareilla, loppumatka ei-niin-joutuisasti huonokuntoisia maanteitä pitkin, useamman hellyttävän pikkukylän halki. Pitkän matkaa linnalle oli hyvät opasteet navin lisäksi, ja matka päättyi 2 euroa maksavalle parkkipaikalle. Parkkiksella oli hieman luovuutta havaittavissa, mutta saapuessamme paikalle iltapäivällä yhden aikaan saatiin paikka vain pienellä odotuksella.

Kyltit osoittivat shuttle busin (myös pari euroa) lähtevän parkkapaikan perältä, mutta meitä kiinnosti enemmän kävelyreitti linnalle, jonka luvattiin olevan noin vartin mittainen. Vartti pitää paikkansa, jos ei pysähdy jatkuvasti kuvaamaan luonnonkaunista metsää tai nostelemaan matkarattaita kivikosta. Vinkki: Jos tarvitset lastenrattaita, suosi isopyöräisiä.

Kävelyä ei ollut kuin reilu kilometri, ja sekin hämmästykseksemme lähes kokonaan alamäkeen. Pulssi nousi kuitenkin aika-ajoin kun pyydystät 3- ja 5-vuotiaita polun reunasta keskemmälle tietä – toisella puolella on lähes pystysuora rotko alaspäin. Ja aitoja, hah, kuka niitä kaipaisi?

Kävely palkittiin lupauksella mahtavasta linnasta. Tämä saman suvun hallinnassa koko olemassaolonsa ajan ollut linna on saanut alkunsa 1100-luvulla, ja suojaisan sijaintinsa vuoksi se saanut jököttää siinä tuhoutumattomana näihin päiviin saakka.

Laakson keskellä suojassa

Ihmeteltiin Miehen kanssa, että nyt on kyllä rakennettu linna hieman harvinaisemmalle paikalle. Yleensä linnalta näkee kauas, mutta tällä kertaa linnalta näki lähinnä viereiselle kukkulalle.

Sijainti ei ole kuitenkaan tuulesta temmattu: linnaa ympäröi kolmelta puolelta ison Mosel-joen sivu-uoma, joka on on ollut aikoinaan tärkeä kaupanteon kannalta. Rakennus kohoaa 70 metriä korkean kallion päälle, ja vuosisatojen aikana Eltzin suvun sukuhaarat ovat lisänneet linnaan haluamiaan lisäosia. Moninaisten rakennusmateriaalien ja julkisivujen erilaisuuksien yhdistelmä tekee linnasta ainutlaatuisen.

Panosta opastettuun kierrokseen

Linnan piha-alueelle, ympäristöön ja ravintolaan pääsee ilmaiseksi. Me ostettiin kuitenkin heti alkuunsa 10 euron hintaiset opastetut kierrokset, joille tällaisena arkivapaana olikin jonkin verran jonoa. En katsonut kelloa, mutta sen verran että 3- ja 5-vuotiaat jaksoivat juuri ja juuri odottaa kierroksen alkua. Kiitos linnan pienen sisäpihan, siellä pääsi päästämään pahimpia höyryjä ulos ennen kierroksen alkua linnan sisätiloissa.

Kierroksemme oli saksaksi, joten ihan kaikkia detaljeja ei ymmärretty. Opastuksia on saatavilla myös mm. englanniksi, niistä kannattaa kysyä henkilökunnalta erikseen. Opastettu kierros linnan sisätiloissa käsitti noin kymmenisen huonetta, joka on murto-osa kaikkiaan 100 huoneesta, joita kompleksissa on.

Esitellyt huoneet pitivät sisällään mm. keskiaikaisen makuuhuoneen, jonka nykymittapuulla hyvin lyhyt holvisänky oli 1520-luvulta. Lisäksi näimme vuosisatoja vanhoja olohuoneita, työhuoneita, vessoja (sadevesi kuulemma huuhtelee), ja aivan lopuksi sellaisen vanhojen satukirjojen linnankeittiön avotulihelloineen ja leivinuuneineen.

Muutamankin huoneen seinillä oli valtavia koristekankaita, joissa oli kuvattu ”afrikkalaisia eläimiä”, kuten leijonia, seeproja yms. Elukat vaan sattuivat näyttämään hyvinkin mielikuvituksellisilta, koska keskiaikainen taiteilija ei ollut koskaan niitä missään nähnyt. Taiteellinen vapaus pelastaa?

Kierros kesti noin kolme varttia, ja vain toiselta lapselta piti takavarikoida keksipaketti härväämisen vuoksi. Onneksi saksalaiset ovat lapsiystävällistä kansaa, eikä saatu pahoja mulkaisuja vaan lähinnä huvittuneita hymyjä.

Linnan sisätiloissa ei ollut sallittua kuvata lainkaan, joten en voi sanoa muuta kuin että menkää itse paikanpäälle tai katsokaa muutama mallikuva linnan kotisivuilta.

Isompia ja pienempiä ulkoilumahdollisuuksia

Linnan alueella näkyi useampiakin pieniä porukoita tai pariskuntia, joilla oli kunnon vaelluskamat päällään. Lähistöllä olisi mielin määrin erilaisia vaelluseittejä, jotka selvästi olivat vetäneet väkeä tällaisena kauniina vapaapäivänä. Meille ei-pitkänmatkan-patikoijille riitti hyvin laskeutuminen linnan kukkulalta alas Elzbach-joen varteen. Tämä ainakin tällä hetkellä kovin kuivuneen oloinen Moselin vasemmanpuoleinen sivujoki kiertää linnaa ja näytti aivan siltä, kuin se olisi joskus ollut mahtavampikin virta.

Matkalla kukkulanrinnelmää alas kallio paljasti olevansa aikamoista liuskekiveä, ja tätä samaa näkyi alueella ympäriinsä. Uskoisin itse linnan perustan olevan jykevämpää peruskalliota, koska tällainen liuskekivi näyttää murenevan hurjan helposti verrattuna kiinteämpään kiveen.

Mukana olleet matkarattaat hylättiin suosiolla linnan porttien sisäpuolelle, koska niiden kuljettaminen kapeilla ja portaikkoisilla kulkureiteillä olisi ollut lähinnä mahdotonta. Tämä on hyvä ottaa huomioon, jos mukana on viela rajoitetusti käveleviä linnafaneja.

Aarteita kammiossa

Aarrekammion historiallisesti hurjan arvokkaat esineet olivat esillä kolmessa kerroksessa. Valtava historiantuntija ei tarvitse olla ymmärtääkseen näiden arvoa, mutta olisin kyllä mielelläni kuullut lisääkin lasikaappien aarteista.

Valokuvaajien ja valokuvattavien kohde

Historialliset ja kuvaukselliset puitteet keräävät aina paikalle myös valokuvaajia – ja valokuvattavia. Oli jotenkin todella viihdyttävää tällaisena harrastelijakuvaajana seurata sivusta näiden muiden liikkeitä. Eräällä vanhemmalla pariskunnalla oli juurikin sellainen valokuvauslasikuula, jota olen välillä haaveillut itselleni, ja he asettelivat sitä pitkään ja hartaasti kivimuurin päälle.

Tuo pieni lasipallo luo oikeassa valossa ja osaavan kuvaajan käsissä huikeita näkymiä kuvattavasta kohteesta.

Sitten paikalle pölähti morsian – oliko kyseessä ihan oikea morsian vai joku harjoitus tms, ei meille tällä kertaa selvinnyt – mutta kyllähän täällä kelpaa omat hääkuvat ottaa vaikka ei olisikaan linnan omistajasukua.

Ja pitihän se nyt saada itsensäkin ikuistettua linnan näköalatasanteella.

Alempana takanani oli linnan ulkomuuria ja ehkä hieman teatraalisesti asetellut tykinkuulat. Toiselle sivulle katsottaessa näkyi muutama yksittäinen auto parkissa – mietittiin kovasti mahtoivatko ne olla linnan henkilökunnan parkkeja vai kentien ihan asukkaiden omat kiesit?

Mahtava päiväretkikohde

Aikaa meillä kului paikanpäällä (parkkipaikalta lähtien) noin 5 tuntia. Nopeamminkin varmaan selviäsi, jos valitsee ajankohdan ennen klo 11 tai klo 15 jälkeen, kuten linnan nettisivut opastavat. Ne mehän oltiin paikalla juurikin tuossa välissä, eli kiireisimpänä aikana. Olen nähnyt linnasta kuvia niin, ettei tällä sillalla ole ihmisen ihmistä, mutta tällä kertaa sellaiseen ei tullut tilaisuutta.

Lapsetkin tuntui tykkäävän, ja silloinhan myös aikuiset tunnetusti viihtyvät. Ja todella, mikäs se on näissä maisemissa kiipeillä? Ilmeet kertovat kaiken!

***

Löysin toisen suomenkielisen blogipostauksen Eltzin linnasta Innostunut Oinas -blogista

Lisää Moselin alueen linnoista Lempipaikkojani-blogissa

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Tuikku 4.10.2018 at 13:27

    Wau!! Hieno linna,ihania kuvia 😘 Kiitos myös metsäretki-jutusta,mahtavaa että lapset saavat kokea luonnon ihmeitä ja myös retkiä linnoihin yms 😊

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 6.10.2018 at 10:55

      Kiitos Tuikku taas kivasta kommentistasi 🙂 Mukavaa kun olet retkillämme mukana virtuaalisesti 🙂

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 4.10.2018 at 14:34

    Hieno linna, meilläkin päin on muutama joissa en ole vielä(kään) käynyt.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 6.10.2018 at 10:54

      Siitä vaan sitten to do -listalle 🙂

  • Reply Katriina 4.10.2018 at 18:08

    Onneksi Burg Elz on ollut aina syrjässä, ja se on autenttinen toisin kuin Baijerin 600 vuotta nuoremmat ”satulinnat” eli feikkiritarilinnat Schloß Neuschwanstein ja Schloß Hohenschwangau, joissa koko maailma tungeksii, tai Reinin rannoilla rikkaitten tehtaitten omistajien rakennuttamat prameat linnat. Yksityinen ihminen ei jaksaisi rahoittaa Burg Elzin saneerausta ja kunnossapitoa, mutta se on kulttuuriperintönä niin tärkeä, että Rheinland-Pfalzin osavaltio myöntää siihen avustusta, viime vuonna esim. 225 000 €. Pidetään tämä linna huoletta sisäpiiritietona. Muuten Burg ja Schloß merkitsevät erilaista linnaa.

    • Reply Hanneli / toisiinmaisemiin 6.10.2018 at 09:58

      Tarkoitatko autenttisella, että se on rakennettu alunperin puolustustarkoitukseen? Osaatko sanoa tarkemmin mikä ero on Burgilla ja Schloßilla? Tää on herättänyt mun kiinnostuksen ennenkin, mutta en ole muistanut perehtyä asiaan.

      • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 6.10.2018 at 10:54

        Mun piti alunperin sisällyttää juttuun tietoa näistä sanojen Burg ja Schloss eroista (molemmat siis kääntyy englanniksi castle ja suomeksi linna), mutta tuli niin pitkä juttu muutenkin. Jatketaan siis täällä kommenteissa!

        Burg on puolustustarkoitukseen rakennettu, ”alkuperäinen” jykevämuurinen/seinäinen linna, joita on tehty jo antiikin aikana. Eniten Burg-mallisia linnoja rakennettiin keskiajalla.

        1400-luvulla alettiin sitten tekemään enemmän Schloss-mallisia linnoja. Osa Burgeista myös muutettiin Schlosseiksi, ja niiden tehtävä oli enemmänkin edustamisessa kuin puolustamisessa.

        Käytin lähteenä: https://praxistipps.focus.de/burg-und-schloss-das-sind-die-unterschiede_100724

        Mielestäni tässä Eltzin linnassa on juuri tämän tyyppistä suuntausta näkyvillä; ensin on rakennettu mahtavat linnan seinämät ja sitten myöhemmin lisätty koristeellisia torneja.

        • Reply toisiinmaisemiin 8.10.2018 at 07:12

          Kiitos! Näin mä olin kuvitellutkin asian olevan, mutta hyvä saada vahvistus. Mä tykkään linnoista, on ne kumpia tahansa😁

  • Reply Sisko / Hieman_vino 6.10.2018 at 12:15

    Mahtavat maisemat! Ette kyllä yhtään hullumpaa ideaa saanneet, kyllä tuolla kelpaa! 🙂

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 9.10.2018 at 22:39

      Olet oikeassa, oli ihanaa kun luonnossakin oli jo muitakin värejä kuin pelkkää vihreää 🙂

    Leave a Reply