Jos metsään haluat mennä nyt

Olen tätä aihetta aiemminkin tainnut hieman sivuta, mutta nyt se tuntuu pyörivän mielessäni enemmänkin, joten omistetaan metsälle ihan oma juttunsa.

Kaikkihan tietävät, että Suomessa luonto on lähellä, ja metsään tai rannalle pääsee tuosta noin vain lähes missäpäin maata tahansa. Tämäkin asia, kuten niin moni muukin usein, konkretisoituu vasta kun siitä joutuu luopumaan. Saksaan muutto on tuonut elämääni lukuisia mahtavia juttuja, mutta se on vienyt minulta helppouden hengähtää metsässä.

Asuinalueemme on vehreää ja puistomaista, emme siis ole keskellä betonikolosseja ja liikennevilinää. Lähimpään metsään on silti hieman matkaa, lasten kanssa pääsemme sinne nykyisin pyörillä – kävellen matka on hieman liian pitkä pienille. Metsä on myös niin kovin erilainen. Puut ovat valtavia, aluskasvillisuus aivan erilaista tai sitä on vähän, mitään varpukasveja ei ole eikä mitään poimittavaa tai kerättävää kasva maassa (enkä tiedä saisiko niitä kerätäkään?).

Meidän lähimetsä on kovin kaunis, omalla tavallaan. Siellä on rauhallista mutta kokemus ei silti vastaa suomalaista metsää – en oikein tiedä voiko sitä juuri mikään voittaa.

Olen vasta täällä tajunnut, kuinka likellä metsä Suomessa oli aina, vaikka asuimmekin pääkaupunkiseudulla. Pystyin kävelemään sienikori kädessä ovesta ulos niin Espoon Kilon paritalosta kuin Helsingin Kannelmäen kerrostalo-asunnostakin. Puhumattakaan viimeisimmästä kodistamme, josta on vain kivenheitto Helsingin keskuspuiston pohjoisosiin.

Viime viikonloppuna tehtiin hyvin ex-tempore metsäretki lasten kanssa, ja voi että sitä iloa ja riemua! Jouduin katsomaan peiliin ja miettimään, miksi niin monta kertaa olemme vain suunnanneet leikkipuistoon, jossa sitten saa olla antamassa vauhtia keinussa, vahtimassa kiipeilytelineellä ja tekemässä niitä hiekkakakkuja sadatta miljoonaa kertaa. Ihan kivaa puuhaa sekin on, mutta huomasin välittömästi kuinka lasten mielikuvitus lähti laukkaamaan pitkin tammenterhojen täplittämää maata.

Jokamiehen oikeudet, luonnon läheisyys, tuhansien järvien ja loppumattomien metsien maa – Suomi on todella kaikkea tätä! Kun joutuu ottamaan hieman etäisyyttä itsestäänselvyyksiin, hoksaa hitaampikin ettei nämä lukuisat ylisanat luonnosta ole mitään salahelinää.

Milloin me mennään äiti seuraavan kerran metsään? 

Varmasti pian.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Hanneli / toisiinmaisemiin 1.10.2018 at 13:16

    Hauskaa, mulla on luonnoksissa valmistumassa samalla otsikolla juttu metsästä. Taidan hieman muokata😁

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 1.10.2018 at 14:19

      No johan on sattuma! Näin syksyisin näyttää olevan metsä mielessä suomalaisilla 🙂

  • Reply Ulla 1.10.2018 at 13:59

    Nyt kannattaa muuten kerätä niitä tammenterhoja, käpyjä ja pyökin siemenenkuoria (Buchecker) talteen. Niistä saa aikaan aivan ihania syys- ja jouluaskarteluja, joita on helppo tehdä myös lasten kanssa. Mustikoita löytyy kyllä ihan poimittavaksi asti, mutta toki enemmän havumetsistä. Sieniä on tänä vuonna joko ei ollenkaan tai sitten ne ovat vaan hirveästi myöhässä. Viime vuonna tähän aikaan juoksin joka päivä sienikorin kanssa metsässä 🙂 Mutta kyllä, totta on, että suomalainen tarvitsee metsän ja siellä on aivan ihana rauhoittua. Meillä täällä Baden-Württembergin ja Bayerin rajalla on tosi paljon metsää ja kotiovelta alkaa jo ensimmäinen pikkumetsä.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 1.10.2018 at 14:20

      Terhojen ja käpyjen kerääminen olisikin nyt hyvä idea! Tammenterhot näyttää olevan ihan jättimäisiä täällä ☺️

  • Reply Satu / hollanninsuomalainen 1.10.2018 at 15:26

    Samaa mietin eilen metsässä: että miksi ihmeessä me aina leikkipuistoon mennään, kun metsässä on (mullekin) paljon kivempaa. 🤔

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 1.10.2018 at 22:21

      Otetaanpa tästä yhdessä tavoite: useammin metsään siis! 🙂

  • Reply Vihreän saaren emäntä 1.10.2018 at 20:47

    Huomaan, että mullekin on tullut metsäikävä. Metsä ei täälläkään vastaa suomalaista metsää vaan on hyvin lähellä noita sinun kuviesi metsää. Vaikka pitkälti maaseudun rajamailla asummekin, ei metsään pääse ihan noin vain näppärästi vaan lasten kanssa kulkiessa se vaatii autokyydin. Saman olen huomannut, että meidän kolmevuotias juoksentelee ja tutkiskelee siellä kaikkea ihan täpinöissään.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 1.10.2018 at 22:22

      Metsä oli Suomessa niin itsestäänselviö, ettei sinne tullut samalla tavalla mentyä, kun pystyi vaan polulta poikkeamaan 😀 Meillä oli Armin vieläpä sellaisessa metsäkerhossa, jossa oltiin aamupäivät pihalla ihan kaikessa säässä. No okein silloin kun oli yli -20 astetta pakkasta, silloin kerho oli peruttu 😀

    Leave a Reply