Liechtensteinin ruhtinaskunnan juhlapäivä

Tämä juttusarja käsittelee elokuussa 2018 tehtyä roadtripiämme Euroopassa. Tarkempaan reittikuvaukseen voit tutustua täällä.

Viides osa: Liechtensteinin ruhtinaskunnan juhlapäivä

Liechtensteinin minikokoinen ruhtinaskunta oli sopivan lähellä muuta reittiämme, joten olimme päättäneet piipahtaa päiväseltään pääkaupunki Vaduzissa. Olen miehen kanssa käynyt siellä ~10 vuotta sitten samantyyppisellä läpiajomatkalla, lähinnä niin että voi sanoa käyneensä. Lueskelin etukäteen löytämiäni blogijuttuja Lieschtensteinista, ja eivät nekään kovin kummoista kuvaa maasta maalanneet. Tuntuu olevan aika monelle sellainen ”olen käynyt, ruksi ruutuun” -paikka. Odotukset eivät siis olleet korkealla.

Vuodessa on kuitenkin yksi päivä, jolloin Liechtensteiniin kannattaa mennä, se on maan kansallispäivä 15.8. Arvasittekin ehkä jo, että juuri tuona samaisena herran päivänä me olisimme paikalla. Tällä kertaa sattumalla oli vahvasti sormensa pelissä, koska vaikka aika hyvin yleensä suunnitellaan matkamme ja otetaan asioista selvää, tämä tuli meille täysin yllätyksenä edellisenä iltana.

Kansallispäivä avaa linnan alueen yleisölle

Kansallispäivänä vuoren rinteellä tönöttävän Vaduzin linnan puutarhan nurmikentät avataan kaikelle kansalle, ohjelmassa on juhlapuheita, musiikkia, tarjoilua ja pääkaupungin kaduilla on lisää ohjelmaa ja markkinat lukuisine kojuineen. Päivän päättää illan juhlailotulitus. Kansallispäivää on vietetty vuodesta 1940 ja samalla muistetaan myös edesmennyttä prinssi Franz-Josef II:a, jonka syntymäpäivä on seuraavana päivänä.

Juhlallisuuksista johtuen kaupungin autoliikennettä oli rajoitettu tuntuvasti ja meillä meni jonkin aikaa löytää parkkipaikka. Autoille oli osoitettu tilaa stadionin kupeesta. Kyllä, alle 38 000 asukkaan ruhtinaskunnassa on stadion, joka vetää jopa 7 500 katsojaa.

Kaksi hodaria kympillä

Seuraavaksi piti löytää reitti linnalle. Käveltiin markkinakaduille, jossa myyjät virittelivät kojujaan myyntikuntoon ja kipaisin turismitoimistossa kysymässä lisätietoja, mitä täällä mahtaa tapahtua, milloin ja missä. Vastauksissa olisi ollut parantamisen varaa, mutta sain kuitenkin irtokarttaan piirrettynä reitin linnalle. Koska neiti turistineuvoja ei osannut vastata kysymyksiin, mitä linnalla juuri nyt tapahtuu ja saako sieltä mahdollisesti ruokaa, päätettiin ostaa lapsille jotain myyntikojuilta.

Liechtenstein ei ole minkään sortin budjettikohde, ja markkinamiehet ottivat kaiken ilon irti moninkertaisesta ihmismäärästä. Pulitettiin kahdesta kuivasta hodarista ketsupilla yhteensä 10 euroa. Ja tietenkin siihen sämpylään oli työnnetty jotain siemeniä päälle, eli lapset söivät lähinnä nakit ketsupilla. Virallisesti valuutta on Sveitsin frangi, mutta eurot tuntuivat käyvän yleisesti – joskin toki huonolla kurssilla.

Reitti Vaduzin linnalle on tiukka ylämäki

Reitti linnalle löytyi helposti, mutta nousu on kyllä paikoin todella jyrkkä. Matkarattaiden työntäminen oli aika ahterista olevaa hommaa ja samalla harmittavasti valtaosa juhlaväestä käveli alamäkeen, kun me oltiin vasta menossa ylöspäin. Meiltä jäi siis välistä virallisen ohjelman juhlapuheet, musiikkiesitykset ja muut ohjelmanumerot. Ihmisiä oli kuitenkin vielä paikalla ihan mukavasti, joten rento tunnelma ja huikeat näköalat olivat kaiken kipuamisen arvoisia.

Vaikka vähän myöhässä oltiinkin, päästiin silti nauttimaan linnan avoimesta puutarhasta, ilmaisesta oluesta (!), hedelmistä ja pretzeleistä. Hieman parempi väki jatkoi juhlaansa etukäteen ostettujen pääsylippujen turvin Rose Gardenissa, ruhtinaan ruusupuutarhassa, linnan porttien sisäpuolella. Harvoin on päässyt todistamaan yläluokan ja rahvaan eroa näin läheltä.

Linnaa ympäröivien aitojen portit olivat avoinna ja tuntui kuin olisi kielletyllä maalla, kun katseli kaikkia ”Privat, kein Durchgang” eli ”Yksityisalue, pääsy kielletty” -kylttejä. Matkalla linnalta takaisin alas pysähdeltiin ihailemaan maisemia ja lukemaan ruhtinaskunnan historiasta kertovia infotauluja. On jotenkin hellyyttävää, että mm. uimahallin olemassaolo oli mainittu erikseen.

Oli hauskaa päästä leikkimään hetkeksi linnanneitoa, vaikka yleisöä ei päästettykään itse linnaan. Se kun sattuu olemaan ruhtinaan yksityinen asunto.

Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa Liechtensteinissa, olisimme…

  • tulleet aiemmin paikalle
  • olleet pidempään

***

Roadtrip-juttusarjan edelliset osat:

Koblenz – kun kahdesta tulee yksi

Blautopf – salainen sininen suppilo Saksassa

Ravensburger Spieleland – huvipuisto lapsille

Mainaun kukkaissaari Bodenseella Etelä-Saksassa

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Make 26.9.2018 at 22:27

    Privat – Durchgang taitaa kääntyä: Yksityisalue – ei läpikulkua.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 28.9.2018 at 13:24

      Totta, kiitos korjauksesta 🙂

  • Reply Tuikku 27.9.2018 at 11:58

    Kiitos taas kerran,juttujasi on tosi kiva lukea! 😘 Ihan kuin olisin itse mukana

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 28.9.2018 at 13:25

      Kiitos paljon, lämpimästi tervetuloa virtuaalimatkoille mukaan jatkossakin 🙂

    Leave a Reply