Koblenz – kun kahdesta tulee yksi

Tämä juttusarja käsittelee elokuussa 2018 tehtyä roadtripiämme Euroopassa. Tarkempaan reittikuvaukseen voit tutustua täällä.

Ensimmäinen osa: Koblenz

Roadtrippimme ensimmäinen aamu sarasti poikkeuksellisen viileänä. Kun melkein koko kesän oli puskenut pelkkää ennätyshellettä päivin öin, sai aamuinen 10,5 astetta viimeisetkin unihiekan rippeet pois silmistä. Startti oli sovittu klo 06:00, ja aletaan selvästi olla jo aika pro tässä hommassa, koska koko perhe nökötti autossa omilla paikoillaan klo 06:00. Enkä edes juksaa!

Ajomatka ensimmäiseen kohteeseen, Koblenzin kaupunkiin, jossa kiemurtelevat  joet Mosel ja Rein liittyvät yhteen ja jatkavat matkaansa Reininä, meni keveästi auringonnousua ihastellessa.

Deutsches Eck

Moselin laakson alue on tunnettu viiniviljelmistään ja idyllisistä kylistään, Rein taasen on meille nykyisin kovinkin tuttu joki, koska se virtaa myös Düsselfdorfin läpi. Meiltä kotoa on linnuntietä Reinin rantaan vain pari kilometriä.

Moselin ja Reinin liittymäkohtaa kutsutaan Deutsches Eckiksi, saksalaiseksi kulmaksi tai nurkaksi, ja se on ollut omalla ”haluan nähdä” -listallani jo pidemmän aikaa. Saksalaisella autobahnalla matka taittui varhaisena sunnuntaiaamuna varsin vikkelästi, ja oltiinkin perillä ehkä jopa turhan aikaisin. Kaupungissa ei nimittäin ollut kovin moni paikka vielä edes auki, ja joen ylittävän gondolihissin avautumistakin jouduttiin odottelemaan pari tuntia.

Käytettiin luppoaika rauhakseltaan Deutsches Eckin kävelykaduilla. Tykkään kovasti heräävän kaupungin tunnelmasta, aivan kuin sekin venyttelisi itseään hereille.

Alueella oli juuri ollut jotkut kesäfestivaalit, ja ranta oli täynnä ruokakojuja ja esiintymislavoja, joiden välissä puikkelehti muutamia järjestävältä taholta näyttäviä tyyppejä.

Muutama huvipuistolaite kuuluu jokaiseen saksalaiseen kesätapahtumaan – tai siltä ainakin minusta tuntuu. Maailmanpyörän lisäksi nähtin mm. mun vanha kunnon suosikki lapsuuden Linnanmäen reissuilta: Break Dance!

Samalla viimeisetkin ruusuiset mielikuvat Lintsin ainutlaatuisuudesta valitettavasti karisevat pois. En olisi voinut lapsena kuvitellakaan, että samanlainen laite voisi olla jossain toisessakin huvipuistossa – saati sitten ihan vaan tällaisessa liikkuvassa tivolissa.

Aamiaisella herkkuleipomossa

Aikaa kun oli, niin käytiin rauhassa myös aamiaisella. Googlailin vanhan kaupungin leipomoita ja kahviloita, ja onneksi ei menty ensimmäiseen eikä toiseenkaan, vaan löydettiin Hoefer -niminen kahvila, jossa oli tarjolla kokonainen aamiaisbuffet!

Hoeferilla näyttää olevan useampikin toimipiste kaupungissa, me osuttiin Entenpfuhlin kohdalle. Lämmin suositus aamiaiselle, aikuisilta tämä kattaus (kuvassa 1/3) maksoi 8e/hlö ilman juomia.

Vitriinissä oli myös toinen toistaan houkuttelevampia kakkuja, mutta ne eivät valitettavasti kuuluneet aamiaisbuffettiin – ehkä ihan hyvä niin, olisi saattanut lähteä räpylästä koko homma.

Köysiradalla joen yli

Kun köysirata aukesi oli aika siirtyä maisemia ihastelemaan. Olin lukenut, että gondolissa nro 17 on lasilattia, mutta kun osuttiin gondolin nro 16 kohdalle ja tiirailtiin sieltä naapurivaunuun, ei oltukaan kovin pettyneitä. Kyseessä ei suinkaan ole kokonainen lasilattia, vaan korotettu läpinäkyvä taso. Maisemat olivat kauniit, joskaan eivät mitenkään henkeäsalpaavat.

Joentörmälle, eli sille korkeammalle puolelle oli rakennettu vielä erillinen näköalatasanne. Se oli lastenkin mielestä hauska juosta eestaas ja ympäri.

Olipa hyvä taas, että oltiin aikaisin aamulla liikenteessä; tasanteella oli käytännössä yksi ahdas kulma, josta sai napattua selfiet ja maisemakuvat, ja meidän paikalla ollessa ei tarvinnut odotella vuoroaan kulmaukseen. Tästä kohdasta kuitenkaan itse sitä Deutsches Eckiä ei näkynyt kovin hyvin, mutta muihin suuntiin kyllä.

Näköalatasanteelta kivenheiton päässä oli iso lasten leikkipaikka, jossa oli mainiot kiipeilymahdollisuudet ja ihanat tuplakeinut. Kuvassa vain pieni osa valtavaa aluetta.

Loistava mahdollisuus antaa lasten purkaa energiaansa, jotta jaksavat taas istua autossa. Aikuisilla tämä tuntuu menevän vallan toisin päin!

Leikkipaikan jälkeen palattiin gondolilla takaisin alas ja suuntasimme suorinta tietä autolle, jolla matka jatkuu kohti pikkuruista ja hieman tuntemattomampaa luonnonihmettä, Blaubeurenin supersinistä lähdettä – pysy mukana siis!

Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa Koblenzissa, olisimme…

  • ostaneet erillisen sisäänpääsylipun linnakkeelle, josta olisi ollut todennäköisesti parhaimmat näkymät alas jokien kulmaan
  • kierrelleet enemmän Koblenzin vanhan kaupungin katuja ja kujia

***

Haluatko lukea lisää Koblenzista? Kurkkaa ainakin nämä jutut:

Unelmatrippi: Reinin ja Moselin liittymässä Koblenz

Lempipaikkojani: Koblenz – kaupunin kahden joen välissä

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Mari 2.9.2018 at 10:36

    Pariin kertaan omalla roadtripillämme käyty Koblenzissa ja aina mietitty, että tuonne voisi joskus pysähtyä hieman pidemmäksi ajaksi. Siinä on ollut joku juttu, mikä on kiehtonut. Ehkä ne joet. Meidän käynneistämme on jo aikaa, viime kerralla tuota köysiratasysteemiä vasta rakennettiin.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 10.9.2018 at 21:17

      Köysirata oli kyllä kiva, suosittelen jos päädytte vielä noille kulmille 🙂

  • Reply sari/matkalla lähelle tai kauas 3.9.2018 at 20:25

    Kunpa tuonne Moselin joen mutkien viinialueille vielä pääsisi! Voisimme mennä linnoitukselle, jos se on paree paikka.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 10.9.2018 at 21:18

      Tuolla Moselin alueella riittäisi koluttavaa varmaan kaikille lopuille lomille 😀 Me ollaan käyty Bernkastel-Kuesissa, mutta ei (vielä) juuri muualla.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA 7.9.2018 at 20:04

    Me olemme jotenkin aina onnistuneen ajamaan Koblenzin ohitse nopeasti. Tyyliin käyty kahvilla ja se siitä. En kuolemaksenikaan muista mihin meillä on aina ollut niin kiire, mutta selkeästi on ollut joku suunnitelma, kun ei olla tuolla yövytty. Boppardissa, joka on tuossa melko liki, sen sijaan ollaan oltu yötä kahdesti.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 10.9.2018 at 21:19

      Kyllähän Koblenzin selvittää päivässä jos on tarpeen, ei mekään tosiaan oltu kuin aamusta iltapäivään 🙂

  • Reply Maisemaonnellinen Johanna 9.9.2018 at 14:30

    Saksa on jäänyt matkailumaana meillä paitsioon, varmaan ihan syyttä. Omat reissut suuntautuvat usein Sveitsiin, jonne kerran kyllä mentiin Munchenin kautta, jotta pääsimme korkkaamaan A350-lennon. Etenkin Saksan viinialueet kiinnostaisivat kyllä kovasti.

    Tuo kyllä vähän ahdistaa noissa matkailijoiden suosimissa näköalapaikoissa, että kuvaushetkeä maisemapaikkoihin joutuu jonottamaan. Ehkä juuri siksi menemmekin reissuillamme niin mielellämme patikoimaan, että siellä noita kuvausmahdollisuuksia tarjoutuu helpommin 🙂

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 10.9.2018 at 21:21

      Saksan luulisi olevan aika paljon edullisempi kuin Sveitsin? Tai ainakin mulla on Sveitsistä tosi kallis mielikuva. Patikointi on alkanut itseä kiinnostamaan myös kovasti. Joskin vielä tällä hetkellä kovin mahtipontisia suunnitelmia ei kannata tehdä, kun ei nuo 5- ja 3-vuotiaat vielä kovin pitkiä reissuja jaksa tehdä. Mutta olisi kyllä niin mahtavaa käydä vaikka jossain Saksan Alpeilla haistelemassa raikasta vuoristoilmaa ja nautiskella maisemista.

    Leave a Reply