Roadtrip – lähes 3000 kilometriä, 5 maata ja 12 yötä

Huh huh, koska mennään uudestaan? Siinäpä varmaan päällimmäiset fiilikset meidän roadtripin jäljiltä.

Nähtävää ja koettavaa kertyi muisteltavaksi pitkälle syksyyn, ja juttuja reissun päältä tippuu tänne blogiinkin pikkuhiljaa. Tarkoitukseni on kirjoitella myös meidän arjesta ihan kuten ennenkin, joten aiheet varmasti hieman seilaavat, toivottavasti et lukijana koe sitä liian sekavana. Blogin ylävalikosta voi aina valita mieleisensä kategorian (Asuminen ulkomailla, Matkailu, Oma elämä) juttuja luettavaksi, jos ei halua ahmia ihan kaikkea, mitä täältä näppäimistöltä milloinkin tulee.

Ennen kuin saan kirjoitettua roadtripistä kunnollisia kokonaisuuksia aiheittain tai paikoittain, on taas pakko purkaa hieman tuoreita tuntoja. Lähes tylsää sanoa, mutta kokonaisuudessaan reissu meni oikein mainiosti ja suunnitellusti, sisältäen kuitenkin mukavassa määrin myös yllätyksiä ja suunnittelemattomia aktiviteetteja. Yksi ihanimmista jutuista oli päästä yllättämään rakas ystävä Prahassa; hänet oli tuotu yllätyssynttärimatkalle viikonlopuksi ja päästiin viettämään tyttöjen iltaa hyvällä porukalla.

Lisäksi päästiin treffaamaan ulkosuomalaisia bloggaajakollegoja; Suomalainen in Allgäu -blogin Kati etelä-Saksassa ja Hollanninsuomalainen -blogin Satu Hollannissa. Molempien kanssa oli tosi kivat tärskyt (kiitos vielä!) ja lapsetkin löysivät yhteistä säveltä kuin itsestään.

Muita päällimmäiseksi jääneitä juttuja oli ainakin kuumailmapalloilu vanhassa Zeppelinien rakennushallissa Berliinin kupeessa oli jo aika överi, kun jo pelkästään paikkana koko Tropical Islands on lähes käsittämätön.

Rauhallinen kanoottimelonta Saksassa Cellen kaupungin reunamilla kirkasvetisessä ja matalassa, hiljakseen virtaavassa Aller-joessa.

Pääsy minivaltio Liechtensteinin linnan nurmikoille maan kansallispäivänä oli älytön tuuri, koska tällaisen juhlapäivän olemassaolo selvisi meille vasta aamulla. Normaalisti linnan piha-alueet ovat visusti suljetut yleisöltä, nyt tarjolla oli ilmaista olutta ja prezeleitä juhlakansalle.

Huikea 2,2km pitkä kesäkelkkarata Itävaltalaiselta vuorelta alas – ja minulle myös jo pelkästään tuolihissimatka huipulle oli, öh, ”puristan kaidetta rystyset valkoisina” -elämys, koska en ole koskaan sellaisen kyydissä ollut.

Oi että! Kuinka paljon voisinkaan hehkuttaa automatkailun mukavuutta Euroopassa, mutta aika moni taitaa jo tietää meidän tykkäävän siitä. Kun suurimmat vastoinkäymiset matkalla olivat kolmivuotiaan muutamat matkapahoinvoinnit ja yhden hotellin surkea taso, niin kyllä tässä ollaan aika pyörällä päästä vieläkin kaikesta.

Ja kiitos kaikille Insta Stoorien seuraajille – oli niin mukavaa kun matkustitte virtuaalisesti meidän mukana! Muutamat kuvat reissulta onkin Instan puolella jo julkaistu, mutta pidemmät tarinat niiden takaa tulee sitten tänne. Nyt laitetaan kuitenkin pyykkikonetta ja leffaa pyörimään, onneksi huomenna on vielä sunnuntai.

Ihanaa reissata, mutta kyllä se on ihanaa olla taas kotonakin. Ulkonakin on melkein jo häivähdys syksystä – joko saa kaivaa kynttilät ja villasukat esiin?

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply traveldreamer17 26.8.2018 at 20:13

    Mekin ihastuimme roadtripailuun Saksan reissulla heinäkuussa. Kilometrejä kertyi vain 1300, mutta se oli ihan riittävästi meille autoiluun tottumattomille.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 26.8.2018 at 22:10

      No mutta 1300km on oikein mainio matka, siinähän on ehtinyt jo nähdä vaikka mitä! 🙂 Ja kokemus tuo varmuutta, ei varmaan oltais lähdetty tällaista keikkaa heittäämään ihan kylmiltään 🙂

    Leave a Reply