Tarkan markan saksalaiset

Olen ymmärtänyt, että saksalaiset ovat ylipäänsä tarkkoja, mutta tarkkuus rahan kanssa tuntuu olevan välillä ihan omissa sfääreissään. Minulla alkaa olla esimerkkejä tästä jo sen verran, että näistähän saa ihan kokonaisen jutun aikaiseksi.

Valuutanvaihdon vaikeus

Meillä on ollut aina tapana vaihtaa edes vähän paikallista valuttaa etukäteen, oltiinpa menossa mihin maahan tahansa euroalueen ulkopuolelle. Vielä Suomessa asuessamme yksi tärkeä osa matkavalmisteluja oli kipaista Forexissa, vaihtaa koko reissun käyttörahat kohdemaan valuuttaan ja sitten jakaa nämä sulle – mulle, sulle – mulle -periaatteella tasan. Nykyisin tulee jo käytettyä enemmän korttiakin, mutta se ei ole poistanut halua omata edes hieman käteistä varalla.

Viime kesänä ennen Kroatiaan lähtöä haluttiin siis vaihtaa euroja kuniksi. Täällä Saksassa ei ole helppoja Forexin konttoreita, vaan mies piipahti tuohon meidän oman pankin lähikonttoriin. Virkailija ei suostunut vaihtamaan rahaa, koska kurssi olisi kuulemma niin huono. Mies joutui sitten ajelemaan Düsseldorfin keskustaan, mistä oli löytänyt valuutanvaihtopisteen. No, heillä ei ollut Kroatian valuuttaa ollenkaan. Lopulta päädyttiin vaihtamaan rahaa perillä Kroatiassa jossain pienessä kioskissa ruokakaupan pihalla.

Ennen Turkin lomaa olisin halunnut vaihtaa liiroja, mutta taas sama vastaus pankkitädiltä – ei suostunut vaihtamaan, koska kurssi ei ollut meille edullinen. Suositteli vaihtamaan vasta Turkissa. Me ei nyt tätä sulatettu taas, vaan vaihdettiin se haluttu 50 euroa Düsseldorfin lentokentällä.

Onko se todella parista eurosta kiinni?

Nyt uusimpana saman sarjan kokemuksena kävin taas siinä tutussa pankkikonttorissa (täällä tosiaan on niitä vielä, ja vieläpä paljon), ja kerroin haluavani vaihtaa euroja Tsekin korunoiksi, ihan jopa 200 eurolla. Ja taas sama virsi, ei suositellut vaihtamaan heillä koska kyllä te tiedätte jo miksi. Nyt en enää jaksanut vaan kysyin että mikähän se erotus nyt sitten mahtaa oikein olla? Että jos se nyt on pari euroa sinne tänne niin sitten on, mutta meidän olisi vaan niiiiin paljon helpompaa vaihtaa se raha tässä ja nyt. Pankkitäti näpsytti konetta ja jos ymmärsin oikein, häviäisin noin 2 euroa vaihtamalla sen rahan heidän konttorissaan.

Sanoin että kyllä kiitos, nyt vaihdetaan sitä rahaa. Mulla oli käteistä lompakossa, mutta maksu piti suorittaa tililtä, joten täti ohjasi minut ensin tallentamaan sen käteisen tilille eteisaulan automaatilla – ja taas säästetään 1,50 euroa palvelumaksua! Lopputulemana en suinkaan saanut korunoita 200 eurolla, vaan vain hieman yli 50 eurolla, koska heillä ei ollut yhtään enempää. Mukaan sain vielä valuuttakurssitaulukon, josta täti innoissaan ilmoitti että ”se on ilmainen” – siis printattu A4. Jei!

Kuva: Pixabay

Riihikuivaa käteistä ja pikkutarkkuutta pennosista

Pointti siihen, miksi meille on tärkeää että sitä paikallista käteistä on valmiina mukana on ihan selvä, varsinkin autolla liikkuessa. Maat vaihtuvat Euroopassa tuosta noin vaan, ja yhtä yllättäen lasten kanssa matkustaessa voi tulla tarve pysähtyä. Sitten kun olisit siellä jossain maantien ainoalla huoltiksella ilman käypää käteistä ja jos kortti ei syystä tai toisesta kävisikään, niin mitäs sitten?  Ei yleensä tykätä maalailla turhaan mitään worst case scenarioita, mutta tämä raha-asia matkustaessa on aina ollut tärkeä. Ja ehkä tämä Saksassa asuminen on taas palauttanut ainakin minut enemmän kavereiksi tuon riihikuivan käteisen kanssa?

Valuutanvaihdon vaikeuksien lisäksi tarkan markan saksalaisen tunnistaa ruokakaupassa. Töissä kaupan kassalla ollessani ei ollut kerta tai pari vaan useampi, kun asiakas halusi jättää parin euron tuotteen pois, jos kassakoneen antama hinta erosi hyllynreunan hinnasta edes kymmenen tai parikymmentä senttiä. Olen miettinyt, että onko tässä joku periaatekysymys? Rahan puutteesta se ei voi olla kiinni, sellaiset tukut käteistä näilläkin asiakkailla on ollut mukana.

Koska käteisellähän siis maksetaan, aina kun vaan voidaan. Nuorempi polvi alkaa selvästi käyttää jopa jo lähimaksua, mutta keskimäärin tavallisella saksalaisella keski-ikäisellä tuntuu olevan lompakossan vähintään 100 euroa, usein reippaasti enemmänkin. Nämä on nyt ihan sellaisia mutu-tuntumia, mutta kyllä siinä kassalla ollessa aika monen lompakon sisällön on ehtinyt nähdä.

Yksi kreikkalaista alkuperää oleva asiakas pyöritteli päätään, kun asiakas kaiveli kassalla taskunpohjiltaan viimeisiä puuttuvia senttejä. Kertoi, että Kreikassa kassaneiti olisi jo aikaa sitten sanonut että anna olla ja antanut sen pari senttiä vaikka sitten alennusta. Täällä asiakkaallekin tuntui olevan erittäin tärkeää, että summat täsmäävät just eikä melkein.

Sellaista tällä kertaa! Mites itse, oletko käteisen vai kortin kannattaja? 

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Katriina 11.8.2018 at 00:44

    Kerro toki lisää suomalaisille lukijoille mojovia tarinoita rahasta eri Euroopan maissa ja Saksassa. Aina ei naurata. Pääasia, että ihmisellä on rahaa, mitä käypää valuuttaa tahansa. Saksalaisissa pankeissa ei ole ollut enää vuosikausiin ulkomaista valuuttaa myynnissä saati mitään rahanvaihtokonttoreita kuten Lontoossa. En tiedä tarkkaan, kuinka pitkään aikaan ei ole ollut. Siksi olen ollut rahattomana Sveitsissä, Tanskassa ja Ruotsissa, kun olen mennyt rajan yli väärään kellonaikaan , vaihtokonttorit eivät ole ollut auki ja pankkiautomaatteja mailla halmeilla. Parasta on pitää evästä mukana ja tankissa bensaa. Ruotsin ja Tanskan kruunuja voi vaihtaa vain toimstoaikaan lautalla tai Laganlandissa. En aina ollut selvillä Ruotsissa, missä kelpasi Maestro ja missä Mastercard.Onneksi on ystävällisiä ihmisiä, jotka opettivat tyhmää turistia käyttämään pysäköintipaikan automaattia. Kaikenlaista sähläystä käy rahojen kanssa. Joskus olen tarjonnut ruotsalaisille käytöstä poistettuja kymmenäyrisiä ja suomalaisille 1 ja 2 eurocentin kolikkoja. Kassanhoitajien ilmeet olivat kiinnostavia. Minulla jäi Englannin puntia kukkaroon, mutta möy muutama Sveitsin frangi, ja koko joukko romumetallia, noita vanhentuneita äyrejä, Ranskan frangeja, Italian liiroja, D markkoja ja Pf sekä 412 gr Suomen markkoja ja pennejä. Hermostuin Tallinnan ja Tukholman lautalla, kun ihmiset tunaroivat niitten korttiensa kanssa kassalla. Meinasi kerran kahvi jäähtyä ennen kuin 10 ihmisen jonossa pääsin kassalle. Ei muuten kuin, että olin lähtenyt ajoon klo 5 Vammalasta ja piti jonottaa kahvin haju nenässä vielä klo 9 aamukahvikuppia! (Suomalaisethan rakastavat kahvia ja jonoja yli kaiken.)Kun osaa päässälaskua, niin käteisellä maksaminen on nopeampaa. Joskus teen Saksassa jekkua ja laskeskelen niitä eurocenttejä täsmälleen lautaselle, tai pöydälle kun en halua vaihtorahaa. Jonottajilla ei ole mihinkään kiire (vrt ämpärit ja muumimukit :). (Saksassa ei anneta rahaa käteen, vaikka se on käteistä, ja tietenkin rahan kanssa on oltava tarkka centilleen opetetaan jo ekaluokan laskuopissa.) Deutsche Bank näkäjään mainostaa kovin lähimaksuja, mutta se onkin hätää kärsimässä ja kosii uusia asiakkaita, kun tilinpäätökset näyttävät tummanpunaista. Olen orava, jolla on aina rahaa pesässä enemmän tai vähemmän ja pesiä siellä ja täällä. Tarvitsee enemmän, kun syöttää 14 henkeä synttäreillä ravintolassa. Ei tarvitse lähteä pankkiautomaatille, jos voi maksaa vain käteisellä, toisaalta sitä yhtä Brezeliäkään voi kortilla maksaa.On kivaa kaivella kaikki taskut ja käsilaukun pohjat pysäköintiautomaatilla. Tai sitten se ilmoittaa, että kolikot on loppu ja kelpaa vain paperiset vitoset ja kympit – joskus automaatti on rikki ja pääsee ulos maksamatta tai joku ohikulkija neuvoo, että riittää, kun laittaa pysäköintidiscin ikkunalle.On jotakin jännitystä äiti-ihmisen tylsiin arkipäiviin!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 11.8.2018 at 23:01

      Kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta kommentista! 🙂

      Tuo vaihtorahan käteen antaminen on muuten jännä eroavaisuus. Suomessa rahat annetaan aina käteen, pöydälle tai tasolle heittäminen tulkitaan epäkohteliaaksi. Kassalla ollessa meinasin alkuun täällä Saksassa aina loukkaantua, kun asiakas viskasi setelin tai kolikot kassapöydälle – jossain vaiheessa tajusin tämän olevan tapa eikä epäkohteliaisuutta. Sitkeästi olen silti antanut vaihtorahat aina asiakkaille käteen 😃

  • Reply Uuno 11.8.2018 at 11:26

    Itse olen taas viimeisen 10 saksavuoden aikana oppinut käteisen käyttäjäksi. Yhtä helppoa ja nopeaa se ei ole kuin lähimaksu kortilla, mutta tykkään myös hypistellä seteleitä ja siten ylläpitää hiukan tuntumaa siitä että miten paljon sitä rahaa valuu näppien läpi. Nopeutta käteisellä maksamisessa kasvattaa se jos maksaa aina vain seteleillä ja jättää penniruljanssin kassatädille. Itse heitän sitten kolikot matkakassaan kotona tai maksan kolikoilla kaupan maksuautomaateilla jos sattuvat olemaan tyhjillään. Ne hyväksyy jopa kuparipennoset.
    Onneksi valuutanvaihto onnistuu nykyisin näppärästi myös kohdemaassa kun nostaa automaatista luottokortilla paikallista valuuttaa. Tämä onkin ensimmäinen toimenpide jonka teen juna-asemalla tai lentokentällä, koska joka kioskissa ei kuitenkaan voi maksaa kortilla kuten pohjoismaissa tai amerikassa. Onneksi en ole vielä koskaan törmännyt tilanteeseen, että en olisi maasta pankkiautomaattia löytänyt. Kerran toki meinasi olla hankalaa kun kentällä oli automaatit epäkunnossa, mutta tiskiltä sai sentään pennoset bussilippuun, että pääsi jatkamaan matkaa. 😉
    Antaa täkäläisten olla tiukkoja penniensä suhteen. Tämä ainakin takaa edullissen hintatason kun kuluttaja valittaa joka sentistä, jonka joutuu kassalla luovuttamaan. Kuten sanottua Geiz ist Geil ja tämän tietävät myös kauppiaat ja velottavat ehkä vain 20% sen 25% voittomarginaalin sijaan!

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 11.8.2018 at 23:04

      Se on ihan totta, että käteisellä maksettaessa säilyy se kosketus sekä konkreettisesti että ajatustasolla rahaan paremmin. Lähimaksua höylätessä saa olla aika tiedostava tilin katteesta, käteisen kanssa tilanne on helposti tsekattavissa ja käteisellä rahan kulutuksen tiedostaa paremmin. En tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus, että tämän takia saksalaiset ovatkin tarkkoja rahoistaan? ☺️

  • Reply Christa /Traveldreamer 11.8.2018 at 19:03

    Olimme todella yllättyneitä kesän Saksan roadtripillä, kun kortti kävi vain ruokakaupoissa ja joissakin ravintoloissa. Suomessa en kanna käteistä mukanani koskaan, koska sellaista paikkaa ei ole pk-seudulla, jossa ei kortti kävisi. Me olimme pulassa Saksassa useamman kerran, kun käteinen oli päässyt loppumaan. Luulimme nimittäin matkan alussa, että käteisen käyttäminen on yhtä poikkeus kuin Suomessa. Vähitellen totuus selvisi ja toisella viikolla käteistäkin sitten löytyi.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 11.8.2018 at 23:06

      Me koettiin kanssa ”kulttuurishokki”, kun matkustettiin joulun seutuun autolla Saksasta Suomeen. Yövyttiin Ruotsissa Malmössä, ja siellä esim. hotellissa ei käynyt muu kuin kortti ja pienimmässäkin kahvilassa oli ”vain korttimaksut” merkintä. Just kun oli tottunut vuoden aikana maksamaan erityisesti kahviloissa käteisellä, niin nyt pitikin kaivaa kortti esille 😃

  • Reply Susanna 12.8.2018 at 00:40

    Käytän yleensä korttia etenkin alueilla joissa on ns.epämääräisiä ulkoautomaatteja, tosin mitä vain pankkiautomaatteja voidaan rikkoa ja hakkeroida. Vuosi sitten Italiassa pikkualueella näinkin että se kadun yleisin ja käytetyin pankkiautomaatti rikottiin useita kertoja, joten en nostanut siitä. Suosin sivummalla olevaa ja aina mieluiten pankkeja joissa on ovi+kamera. Liian paljon on noita pankkiautomaattien rikkojia jotka haluavat kalastella ihmisten korttitietoja ja rahoja. Espanjassa nostin ainoastaan pankeista sisältä rahaa. Rahan vaihdosta minulla on yksi todella huono kokemus Lontoon lentokentältä, nainen vaihtoi siinä rahaa ja myöhemmin huomasin että 50e puuttui. Uskon että työntekijä vei sen tahallisesti ja asiasta valitin, mutta työntekijät vaihtui koko ajan eikä kukaan tiennyt mitään joten en saanut sitä summaa takaisin

  • Reply Lasse 14.8.2018 at 09:02

    Tanskassa kun ollaan perheen kanssa asuttu nyt vuoden alusta lähtien, niin käteinen on erittäin vieras asia. Vielä Suomessa asuessani nostin viime vuosina ehkä kahdesti vuodessa – nekin yleensä narikkoihin, tmv. Täällä Tanskassa ei käteistä käytetä sitäkään vähää, paikallista seteliä en ole vielä edes kädessä pitänyt. Kolikkoja ehkä kolmesti.

    Parturilla käydessäni ei käytetä edes korttia – hänellä on ainoastaan mobiilimaksuapplikaatio MobilePay. Erittäin näppärää ja nopeaa. Kaupassa maksetaan kortilla, mutta monesti kuitit menevät juuri MobilePayhin. Vastaus Jennin kysymykseen käteinen vai kortti, vastaan C mobiili. 😊

    Ulkomaille toki aina otetaan käteistä juuri kirjoituksessa mainituista syistä.

  • Leave a Reply