Pako all inclusivesta – Auton vuokraus Turkissa

Kaksi viikkoa paikallaan samassa kohteessa, all inclusiven helppoudessa, menee hyvin lomailusta, mutta jos siihen haluaa yhdistää edes vähän matkustelua, niin on tehtävä jotain itse. Päädyttiin vuokraamaan auto kahdeksi päiväksi lomallamme Turkin Manavgatissa, Antalyan ja Alanyan välissä.

Matkajärjestäjämme infossa opassetä neuvoi olemaan respan kautta häneen yhteydessä, kun haluamme auton. Kysyttiin asiaa kuitenkin ihan suoraan hotellin respasta, ensin neljä päivää ennen toivottua ajankohtaa. Meitä pyydettiin tulemaan takaisin mielummin vasta edellisenä päivänä, nähtävästi vuokra-autoja oli alueella saatavilla ihan hyvin. Kukapa näistä resorteista poiskaan haluaisi?

Auton vuokraus helppoa, maksu käteisellä

Halutiin auto keskiviikoksi ja torstaiksi, joten tiistaiaamuna mies meni uudelleen respaan ja saatiin valkoinen Fiat kahdella turvaistuimella ja navigaattorilla. Hintaa vuokralle tuli 130 euroa ja se maksettiin jälkikäteen käteisellä suoraan respaan. Vähintääkin epäilyttävää, mutta auto tuli kuitenkin ihan tunnetun vuokrafirman Europcarin kautta, eikä sen kanssa ilmennyt mitään ongelmia. Miestä ihmetytti, että missään vaiheessa meiltä ei haluttu takausta luottokortilta, mikä on yleinen käytäntö. Ajokortti sentään tarkastettiin.

Lasten istuimet olivat lähes ehjät ja sentään suht oikean kokoiset. Ei kannata odottaa mitään uusimpia Cybexejä, vaan olla ihan tyytyväinen, että istuimet sentään tulivat. Kun katselin paikallisten lasten automatkustusta, niin ihan hyvin leikki-ikäinen pystyi makaamaan takapenkillä poikittain ja pelata samalla puhelimella. Toinen vaihtoehto on pitää etupenkillä matkustavan äidin sylissä kaksosia hajareisin. Takapenkille mahtuu myös mainiosti neljä matkustajaa ja turvavyöt laitetaan jos jaksetaan.

En tiedä paikallisista onnettomuustilastoista, mutta ainakin edellytykset ikäville lukemille ovat olemassa.

Autolla huristeltiin mm. kahdelle eri vesiputoukselle, toinen Manavgatissa ja toinen Düdenissä. Näistä ensimmäinen oli puhdas turistirysä ja jälkimmäinen rauhallisempi, myös paikallisten suosiossa oleva  piknikalue. Lisää vesiputouksista voit lukea aiemmasta postauksesta.

Autolla ostoksille: Nova Mall

Haluttiin päästä myös vähän shoppailemaan, mutta kaikkialla myytävät feikki-Adidakset tai muut ”merkkituotteet” eivät kiinnostaneet pätkääkään. Jaksan ihan oikeasti ihmetellä, kuka näitä edes haluaa ostaa ja miksi. Olin löytänyt maininnan Nova Mall ostoskeskuksesta Siden kaupungin läheltä ja se pääsi yllättämään iloisesti.

Ensimmäinen yllätys koettiin kuitenkin jo ajaessa parkkihalliin. Vartija pysäytti jokaisen ajoneuvon, katsoi takakonttiin ja kurkkasi kepin päässä olevalla peilillä auton alle. Oli taas vähän siinä ja tässä tuliko tällaisesta pommitarkastuksesta turvallisempi vai turvattomampi oli. Parkkihallista ostoskeskukseen siirryttäessä mentiin vielä metallinpaljastimen läpi ja kaikki laukut läpivalaistiin.

Ostoskeskus Nova Mallissa meitä oli vastassa oikein siisti, iso, täysverinen ja ilmastoitu ostoskeskus. Ei siis mikään katubasaari, vaan täällä Adidas näytti olevan oikeasti Adidas. Vaatekauppoja oli alkaen H&M:stä moneen paikalliseen tuntemattomampaan merkkiin. Hoidettiin samalla myös tuliaisostokset, niitä ei olisi resortin ylihinnoitellussa kioskissa viitsinyt tehdä ja lentokentällä lähtöhässäkässä olisivat jääneet kuitenkin tyystin tekemättä. Lopputuloksena kaikki muut saivat jotain paitsi mies. Tai no, sai hänkin jotain – maksaa nimittäin, hehe.

Liikennekulttuurishokki

Autolla ajaminen muuten oli ihan ok kokemus (tai siis en minä sitä ajanut), mutta tiettyjä huomioita kyllä tuli tehtyä. Varsinkin nyt kun on tottunut saksalaiseen säntilliseen ja muut huomioonottavaan liikennekulttuuriin.

Liikennevalot ensinnäkin ovat ihan näennäisiä, todistettiin lyhyellä ajolla monta ihan rehellistä punaista päin ajoa. Isoimmissa liikennevaloissa on sekuntilaskurit, jotka kertovat kauanko punaiset tai vihreät vielä palavat. Miehen mielestä tämä oli hyvä juttu, kun voi ennakoida, mutta mun mielestä tämä kannustaa vain holtittomampaan ajotyyliin. Esimerkiksi lähdetään liikkeelle 5 sekuntia ennenkuin vihreä oikeasti syttyy tai painetaan vielä kaukaa kaasua kun vihreitä on sekunti jäljellä, vaikka oikeasti pitäisi jo jarruttaa.

Kaistaviivat olivat monin paikoin niin haalistuneita, että yhtä hyvin voi ryhmittyä risteyksen liikennevaloihin siihen keskiviivan päälle, tulee näin yksi kaistakin samalla lisää. Vilkut olivat rikki hämmästyttävän monessa autossa, mutta toisaalta tööttikään ei soinut niin usein kuin olisin sen kuvitellut raikaavan.

Saksan teihin, autoihin ja liikennekulttuuriin tottuneelle ajo Antalyan ja Alanyan välimaastossa aiheutti aika monta pään pudistusta. Välimatkat eivät välttämättä ole suuria, mutta niiden ajoon kuluva aika on moninkertainen. Sellaisella 60km/h vauhdilla mennään keskimäärin minne vaan. Joskin nämä nopeusrajoituksetkin tuntuivat olevan vain lähinnä numeroita taulussa, muutos ysikympistä viiteenkymppiin ei näkynyt muiden autojen todellisessa nopeudessa.

Tällaisen autoilun jälkeen oli ihanaa pulahtaa taas resortin tuttuun uima-altaaseen ja painella helpolle illalliselle.

***

Muut Turkin loman jutut löydät täältä

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply