Lasten all inclusive: Kids Club

On olemassa myös vain aikuisille sallittuja All inclusive (AI) -resortteja, mutta omalla näppituntumalla tällainen reissu taitaa olla erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Miksikö? No siksi kun kaikki on tehty niin helpoksi ja omat aivot voi oikeasti laittaa myös lomalle. Aina löytyy tekemistä, aina löytyy ruokaa ja aina pääsee uimaan.

Yleensä aina saa myös jätskiä, mutta meillä sitä sai vain tunnin verran päivässä! Sen sijaan saksalaisia matkaajia hemmoteltiin iltapäivän ”Kaffee und Kuchen” -tarjoiluilla (eli kakkua & kahvia) ja lisäksi yksi täti paistoi päivittäin tuntikaupalla turkkilaisia gözleme-lättyjä.

Kun suurimmat ongelmat ovat kahden viikon aikana rajoitettu jäätelö, voidaan tästä vetää tiettyjä johtopäätöksiä loman sujuvuudesta. Ja vaikka perhelomalla nauttiikin yli kaiken oman jälkikasvunsa edesottamusten seuraamisesta, nauttii sitä aikuinen välillä ihan siitä hetken hiljaisuudesta. Tässä kohtaa AI:lla esittelee ratkaisun: Kids Club.

Lapsille omaa ohjelmaa

Monissa AI-paikoissa (ja myös muissa perhehotelleissa) on tarjolla lapsille omien uima-altaiden ja ruokien lisäksi myös lastenkerho, Kids Club, Miniclub – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yksi tärkeä kriteeri lomapaikan valinnassa oli meillä juurikin tämä Kids Club, ja erityisesti sellainen, jonne pystyisi osallistumaan jo 3-vuotiaana, jotta Reettakin pääsisi mukaan. Aika monessa paikassa ikähaarukka nimittäin alkoi 4-vuotiaista, joten jouduttiin varmuuden vuoksi diskaamaan useampia hyviä paikkoja tämän vuoksi.

Kids Clubin ideahan pähkinänkuoressa on tarjota lapsille jotain hauskaa tekemistä päiviin ja antaa vanhemmille hetki aikaa rentoutua aikuisten kesken. Toki lomalla on tarkoitus myös viettää perheen yhteistä laatuaikaa, mutta meidän kohdalla ainakin Kids Club toimi just niinkuin pitikin. Ajatus oli tunnista parista silloin tällöin, ja alkulämmittelyn jälkeen tämä toteutuikin.

Ei missään tapauksessa haluttu pakottaa 3- ja 5-vuotiaitamme osallistumaan Kids Clubin toimintaan, mutta sanotaanko nyt vaikka, että vahvasti kannustettiin menemään mukaan. Muutama ensimmäinen lomapäivä ihan vaan uitiin ja oltiin keskenämme, ja sitten oli aika käydä ilmoittamassa lapset mukaan. Täytin yhteystietokaavakkeen ja lapset saivat kaulanauhat, joissa roikkui laput, joihin kirjattiin nimi, ikä ja huoneen numero. Lanseerattiin nämä niin, että niitä sai pitää kaulassaan vain  Kids Clubissa, ei muuten – koska tällaiset VIP-laputhan oli lasten mielestä ihan kauheen siistit!

Tutut rutiinit luovat turvaa

Lapsille suunnatussa ohjelmassa toistui sama tuttu kaava kuutena päivänä viikossa. Joka aamu klo 10.00 isolla uima-altaalla, Action Poolilla, alkoi soimaan ”What a beautiful morning, such a beautiful morning” -renkutus ja Kids Clubin ohjaajat tanssittivat lapsia altaan laidalla muutaman lastenlaulun tahtiin. Sama esitys toistui iltapäivällä. Aina näiden jälkeen lapsille oli ohjelmaa erillisessä Kids Club rakennuksessa. Mutta toisto toimii, meilläkin lapset vetivät nimilappujaan kaulaan kuin Pavlovin koirat kuullessaan nämä laulut – mutta eivät kylläkään heti alusta alkaen.

Ensimmäisellä kerralla lapset viihtyivät Kids Clubissa melkein puolitoista tuntia. Sitten Reetalla oli tullut hieman suru puseroon ja ihana ohjaaja toi molemmat lapset meidän luokse altaalle. Ilmoittautumiskaavakkeeseen olin merkinnyt, etteivät lapset saa kulkea hotellin alueella yksin, ehkä sitten joskus vähän isompana. Seuraavana päivänä vierailu jäi lyhyeen, kun tällä kertaa Arminilla tuli huoli jo parinkymmenen minuutin jälkeen. No eipä mitään, mennään yhdessä uimaan!

Askartelua ja maalausta

Kolmannella kerralla Reetta ei halunnut mennä ollenkaan (eikä tietenkään silloin tarvinnut mennä), mutta Armin sen sijaan viihtyi Kids Clubissa tuntikaupalla. Sain ihan maanitella lasta pois, ja vedota siihen että kun paikka menee tältä päivältä kiinni. Neljännellä kerralla ohjelmassa oli kivien maalausta ja oman lyhdyn askartelu.

Saksalaisen St. Martinin juhlan tietäville kerrottakoon, että tuolla ihan oikeasti askarreltiin lyhdyt ja illalla oli vielä lyhtykulkue pimeällä rannalla. Samalla laulettiin ”Laterne, Laterne, Sonne, Mond und Sterne…” ja mietin että miten ihmeessä saksalainen loppusyksyn juhla liittyy millään tavalla kesäiseen Turkkiin…? Sen siitä saa, kun lähtee pakettimatkalle Saksasta!

Ehkä koomisinta oli kuitenkin se, kun meidän umpisuomalainen 5-vuotias lauloi kaikista kantavimmalla äänellään tuota Laterne-laulua sydämensä kyllyydestä, vaikka on elämänsä aikana kokenut yhden ainoan kerran tämän lyhtyjuhlan.

Seuraavalla viikolla Kids Clubissa maalattiin rantakasseja, t-paitoja ja tyynyliinoja, joita koristivat kaikenlaiset tutut piirroshahmot. Copyrightit olivat varmasti yhtä kunnossa kuin Turkissa muutenkin, mutta väliäkö hällä nyt tässä kohtaa. Tämä oli ihan hittijuttu meidän lasten mielestä ja tällä kertaa sain toden teolla maanitella nyt molempia pois Kids Clubista. Tuo kuvan sininen matkalaukku oli Kids Clubin maskotti, Trolley Trollbert, jota käytetään muissakin TUI:n ”Best Family” hotelleissa.

Ja mitäs vanhemmat tekivätkään aina kun lapset olivat Kids Clubissa? No sitä kauneinta tietysti eli oltiin hiljaa omissa aurinkotuoleissamme ja luettiin kumpi mitäkin. Lapsille luvattiin pyhästi, ettei mennä uimaan silloin kun he ovat poissa – ja tästä pidettiin sitten kiinni.

Tultiinko perhelomalle vai lastenkerhoon?

Ollaan aina pidetty meidän lapsia ihan sellaisina semirohkeina tyyppeinä, mutta kyllä osa muista lapsista näytti olevan ihan kympillä mukana kaikessa ohjelmassa myös ilman omia vanhempia. Parin viikon aikana tähän selvisi useampikin syy. Saatiin mielikuva, että monet perheet eivät olleet paikassa suinkaan ensimmäistä kertaa, vaan olivat jo hyviä tuttuja henkilökunnan kanssa ja heille heiteltiin ”nähdään taas ensi vuonna” toivotuksia. Respassakin meiltä kysyttiin saapuessamme, ollaanko ensimmäistä kertaa paikalla, eli paluuprosentti lienee suht iso.

Eräänä päivänä kirjasin meidän lapset iltapäiväohjelmaan mukaan klo 14.45, ja huomasin nimilistasta, että valtaosa lapsista oli tuotu kerhoon heti sen auetessa aamukymmeneltä. Hain meidän muksut tuona päivänä pois klo 16.30, ja ennen heitä vain yksi, yksi ainoa lapsi  oli kirjattu ulos kerhosta. Mikä tarkoittaa, että siellä vedetään kuin lähes täysiä päiväkotipäiviä… Mikä taas sai mieleni hieman surulliseksi.

Tietenkään mitään taustoja tarkemmin tietämättä on nihkeä mennä tuomitsemaan, mutta jotenkin sitä ajattelisi, että Kids Clubissa kuitenkin ensisijaisesti vaan käydään  eikä olla viettämässä maksimiaikaa aamusta alkaen. Siinä ehkä hieman vesittyy sellainen perheloman ydinidea, olla yhdessä. Mutta kuten kaikessa, tässäkin sen tasapainon löytäminen lienee avainasia – ja se, että kaikki osapuolet nauttivat lomasta.

Millaisia kokemuksia sinulla on lomahotellien Kids Clubeista? Ovatko lapsesi olleet ja tykkäsivätkö? 

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply