Tärppejä Kööpenhaminaan

Viime viikonlopun saldona oli tukku valloittavia ensikertalaisen kohteita Kööpenhaminassa. Paljon jäi vielä kokematta, mutta tässä muutama hyvä tärppi, joilla pääsee hienosti alkuun kaupunkiin tutustuessa, olkaapa hyvät!

Torvehallerne

Monipuolinen kokonaisuus ruokaa ja juomaa. Juustoja, lihaa, kalaa, jätskiä, karkkeja, lahjatavaroita, kukkia, hedelmiä, vihanneksia, viiniä ja drinkkejä. Ja tietenkin Smørrebrödejä. Kaikkialla käy kortti ja lähimaksulla on aivan liian helppo hankkia itselleen kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Korttelia voisi kiertää pidempäänkin, pysähtyen aina välillä nauttimaan kylmän juoman, makean jätskin tai vaikkapa lautasellisen ostereita.

 

 

Tivoli

Kööpenhaminassa asuvalla ystäväperheellämme oli vuosikortit maailman toisiksi vanhimpaan huvipuistoon, Tivoliin, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa rautatieasemaa vastapäätä. Vuosikortti maksaa itsensä helposti takaisin, jos tuppaa käymään puistossa useamminkin, ja parasta oli, että sillä pääsi meidänkin koko perhe pääsi ilmaiseksi sisään (kiitos vielä!). Ilman tätä etua sisäänpääsy olisi kustantanut noin 15 euroa aikuiselta ja siihen sitten laiteliput päälle.

Nyt kun pääsylippuihin ei uponnut rahaa, ei ollut myöskään niin suurta painetta kiertää kerralla koko puistoa, koska ajateltiin että voidaan hyvin tulla vielä uudestaan jos niin halutaan. Tivolin tunnelma oli lämmin ja leikkisä, ja alue kutsui kiertelemään ja kurkkaamaan aina seuraavan kulman taakse.

Tivolissa oli ruokakojumainen ravintola-alue, johon pääsee sisään myös puiston ulkopuolelta. Valitsin iltaruuaksi aivan huikean kauniit smørrebrødit, ja koska en mitenkään pystynyt valitsemaan vain yhtä, otin sitten kaksi. Nälkämielessä yksikin olisi riittänyt, mutta hyvin nämä maistuivat.

Ilta-aikaan alueen valot luovat varmasti ihan uuden ympäristön ja ystävämme tätä kehuivatkin kovasti. Mutta kaunista oli päivänpaisteessakin.

Pieni Merenneito

Tiesin etukäteen, että Pientä Merenneitoa esittävä patsas on pieni. Tämä oli ihan hyvä homma, koska jos olisi odottanut Vapaudenpatsaan tyyppistä monumenttia olisi pettymys voinut olla melkoinen. Patsas oli kuitenkin kaunis ja kyllähän siitä kuva piti saada. Turistit taiteilivat rantakivillä päästäkseen otattamaan itsestään kuvaa Havsfrun kanssa. Jos halusi kuvan pelkästä patsaasta ilman satunnaista turistia, otos piti ajoittaa tarkkaan.

Kävelymatkalla merenrantaan kuljettiin tähden muotoisen vanhan linnoitusalueen reunoja pitkin. Tähän olisi voinut käyttää enemmänkin aikaa, ja ensi kerralla haluaisin mennää tutustumaan tähtimuodostelman keskellä oleviin rakennuksiin.

Rosenborgin linna ja Kongens Have -puisto

Kaupunkien keskustojen puistot ovat aina viehättäviä. Näitä paraatipaikalla olevia puistoja yleensä hoidetaan huolella ja istutuksiin on kiinnitetty huomiota. Kongens Havessa, ”kuninkaan puistossa”, oli valtavia muotoonleikattuja lehtipuita, joista lankeava varjoinen kuja antoi kaivattua viilennystä muutoin niin paahteiseen puistoon. Sainkin tästä yhdeltä lukijalta vinkin hyvänä piknik-paikkana ja sellainen se todella näytti olevan. Toisin kuin monissa Düsseldorfin alueen puistoissa, täällä kuitenkin omien grillien käyttö oli kielletty.

Rosenborgin linnassa minua kiinnosti erityisesti Tanskan kruunun jalokivet. Netin arvosteluista olin lukenut, että linnan kiertämiseen olisi hyvä varata 1,5 tuntia. Päädyin tänne kuitenkin yksin lasten kanssa, jolloin puoli tuntia näyttää tarvittaessa riittävän.

Itse linna oli täynnä pieniä huoneita, joiden seinillä ja katoissa oli kauttaaltaan tummanpuhuvia tauluja ja maalauksia. Huoneissa oli luonnollisesti enemmän asioita, joihin ei saanut koskea kuin mitä olisi saanut hiplata. Jätettiin siis suosiolla linnan tarkempi tutkiminen 10 vuoden päähän ja suunnattiin kellariin, jossa olisi ne timantit ja kruunut, joilla lapset alunperin linnaan houkuttelinkin.

Ovensuulla ystävällinen opasmies toivotti tervetulleeksi ja hymysuin huomautti, että täällä pitäisi sitten asioihin ei-koskemisen lisäksi olla myös aivan hipihiljaa. Pyysin vielä selventämään minulle miksi, ja syyksi esitettiin mittaamattoman arvokkaiden esineiden äärimmäisen herkät hälyttimet, jotka voivat reagoida myös voimakkaisiin ääniaaltoihin.

Kellarissa oli upeita miekkoja, aseita, jättimäisiä jalokiviä ja muutama kerrassaan upea kruunu. Smaragdisen korusetin sanotaan olevan yksi maailman hienoimmista. Suosittelen paikkaa kaikille oman elämänsä prinsseille ja prinsessoille, mutta pienellä varauksella lasten kanssa kuitenkin.

 

The Round Tower

Näppärä näköalakohde oli pyöreä torni, jolla on moninainen historia. Tornin huipulla on ikivanha obseravatorio, jota on käytetty avaruuden ja Maan tutkimiseen ja ensimmäisen tarkan Tanskan kartan (vuonna 1841) työstämiseen. Torni toimi laskelmien keskipisteenä ja sen keskellä on pyöreä kuilu. Kuiluun asetetun läpinäkyvän levyn päälle voi mennä seisomaan ken uskaltaa, pudotusta alas on 25 metriä. Kovin moni ei näyttänyt uskaltavan.

Tornin huipulle kävellään kivistä, spiraalinmuotoista reittiä 250 metrin verran. Matkarattaat voi jättää alas tai mukaan jos jaksaa lykkiä ne ylös – näköalatasanteelle meno vaatii vielä muutamat portaat lopuksi. Vaikka torni ei ole lopulta kovin korkea, vain 35 metriä, ovat näköalat matalassa maassa oikein mainiot.

Ehkä hulluinta, mitä olen vähään aikaan kuullut, on jokavuotiset pyöräkilpailut tornissa. Eikä millä tahansa pyörällä, vaan yksipyöräisellä! Ensin ylös ja sitten vielä alas. Ennätys on 1 minuuttia 48.7 sekuntia vuodelta 1989. Kaikkea sitä ihminen keksiikin.

Nyhavn risteily

Kun googlaa Kööpenhamina ja katsoo haulla löytyneitä kuvia, on niistä valtaosa juurikin Nyhavnin alueelta. Eikä ihmekään. 1600-luvulta peräisin olevien värikkäiden julkisivujen muodostama rintama on erittäin kaunis. Kapean kanaalin reunamilla lepäilee muutamia purjeveneitä ankkuroituna ja rantakaduilla pörrää kesän hullaannuttamia ihmisiä. Haluttiin mennä risteilylle ja lippujen myynti sujui pienellä jonotuksella yhdeltä tiskiltä – höystettynä tanskalaiseen malliin perin ystävällisellä palvelulla.

Seuraavan tunnin risteily oli juuri starttaamassa ja heti liput saatuamme astuimme suoraan paattiin, jossa oli vielä hyvin tilaa meidän seitsemän hengen porukalle. Laivan muoviset penkit olivat auringonpaahteesta lähes polttavia ja tuulikin hoiti viilentävän tehtävänsä vain välttävästi. Olen harvoin päässyt käyttämään lausahdusta ”perse hiessä” mutta tunnin jälkeen se piti tismalleen paikkansa.

Seilasimme monien erittäin matalien ja yhden todella kapean sillan ali, ja koko reissun ajan livenä mikrofoniin puhunut opas muistutti aina matkustajia istumaan ennen siltaa. Selostus tuli sujuvasti tanskaksi ja englanniksi, eikä sitä kuunnellakseen tarvinnut mitään kuulokkeita kun laivan reunoilla oli kaiuttimia.

Lämmin lauantai oli selvästi saanut kööpenhaminalaiset liikkeelle, ja kaikki rannat ja penkereet olivat täynnä auringonpalvojia. Moni oli uskaltautunut uimaan ja kanaalien varsilla olevien veneiden ja laivojen kansilla oli grillibileitä, rauhallisia sanomalehdenlukuhetkiä ja sellaista samanlaista hengailua, jota suomalaiset tekevät kesämökeillään.

+ Bonus: Vuokraa oma huvivene

Tämä tulee nyt ihan silkkana bonuksena, koska me ei tällaista vuokrausmahdollisuutta tiedetty ennenkuin Nyhavnin risteilyllä nähtiin näitä vuokrattavia paatteja useapiakin. Eniten nähtiin GoBoatin ja Friendshipin veneitä, ja erona taisi olla vain firman logo ja veneen väritys. Kaikissa veneissä oli keskellä pöytä, jossa sitten oli seilaajien kokoonpanosta riippuen joko enemmän nestemäistä evästä tai sitten kunnon meripiknik-tarjoilut.

Meininki näytti niin hauskalta, joten toivon pääseväni tätä joskus itse testaamaan. Silmiinpistävää oli, että pelastusliivejä ei näkynyt kuin yhdellä pikkutytöllä. Eikös ne ole Suomessa pakolliset aina?!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply