Japanilaisen kulttuurin megatapahtuma

Pitkään odottamani vuosittainen Japan-Tag eli Japani-päivä keräsi taas 600 000 kävijää Reinin rantakaduille – yhden päivän aikana. Vuodesta 2002 lähtien järjestetty megatapahtuma tarjoaa maksutta (!) valtavasti mielenkiintoista katsottavaa ja ihmeteltävää koko perheelle Düsseldorfissa.

Autolla keskustaan ajaminen olisi ollut täysin järjetöntä, ja julkisilla matka olisi kestänyt turhan kauan. Saatiin sopivasti pyörät huollosta aamulla ja avattiin vihdoin fillarikausi. Pyörällä pääsee Reinin rannoille keskustan tuntumaan puolessa tunnissa meiltä kotoa. Sää oli todella helteinen eikä lehtikään liikahtanut puissa, joten pieni ilmavirta pyöräillessä oli enemmän kuin tervetullut.

Kävellen ympäri keskustaa mitä erikoisimpien hahmojen keskellä

Ihmispaljous oli tuttua viime vuodelta, ja osasinkin odottaa että pyörät on hyvä heivata johonkin talteen ja jatkaa jalan. Kulkeminen jalan 3- ja 5-vuotiaan kanssa sujui tyydyttävästi, onneksi treffattiin ystäväperhe, joiden tuplarattaisiin meidänkin lapset pääsivät välillä levähtämään.

Paahtava aurinko sai ihmiset hakeutumaan rantabulevardilta sivukaduille varjoon ja pistämään piknikit pystyyn Reinin yli menevien siltojen alle. Paitsi ei ihan kaikkia ihmisiä.

Parasta kaupungilla haahuilussa oli ehdottomasti mitä mielikuvituksellisimpien asukokonaisuuksien ihastelu ja ihmettely. Lapsille piti välillä muistuttaa, että ei mitään hätää, kaikissa niissä on ihminen sisällä. Vai mitä sanotte nästä hieman synkemmistä asuista?

Itse on ole minkään sortin alakulttuurien tuntija, varsinkaan japanilaisten alakulttuurien, mutta oli ihanaa nähdä, kuinka kaikki ne olivat sulassa sovussa keskenään. Pystyit näkemään myös merirosvokapteeni Jack Sparrow’n, Supermarion ja Luigin ja vaikkapa Minionit. Oli steampunk-hahmoja, örrimörrejä, eläimiä ja lolitoja. Kaikenlainen pukeutuminen on siis sallittua.

Ohjelmaa pitkin päivää

Olin etukäteen hieman merkannut päivän ohjelmasta ylös aikoja ja paikkoja, joissa haluaisin käydä ja jotka voisivat kiinnostaa lapsia. Lopputulema oli se, että noin kahdeksasta kohteesta saavutettiin oikeaan aikaan tasan yksi, ja sekin ihan tuurilla.

Liikuimme noin 10 metriä kerrallaan, kun aina jollain tuli joko jano, jätskihimo, hellehatun ostotarve, pissähätä tai piti jäädä kuvaamaan tai ihmettelemään jotain mielenkiintoista. Mutta mikäs siinä, ei meillä ollut lopulta kiire minnekään.

Hieman vanhempien lasten kanssa olisi voinut hyvin jäädä taittelemaan vaikkapa origameja ammattilaisten opastuksessa.

 

Joka ikiselle kojulle ja mille tahansa myyntipisteelle sai jonottaa, joten nälän ja janon ennakointi oli myös tärkeää. Jäätelökioskille oli hurja jono, mutta bubble tea -kioskille vielä pidempi. Burgplatzilla vanhassa kaupungissa ehdittiin katsoa Taiko Kids -rumpuryhmän esitys, jossa siis paikalliset lapset soittivat äärimmäisen taidokkaasti perinteisiä japanilaisia rumpuja.

Päivästä voi nauttia hyvin, vaikka ei mitään virallista ohjelmaa seuraisikaan. Altstadt ja Reinin rantabulevardin lukuisat kuppilat ja ravintolat tarjoavat paraatipaikan vain nauttia ohikulkevista ihmisistä.

Reilun kolmen tunnin jälkeen seurueemme alkoi olla sen verran kuitti, että oli aika napata taas pyörät alle ja polkea kotiin – ja koko porukka suoraan suihkuun ja kylpyyn, sen verran tuli hikoiltua reppu selässä päivän aikana. En ymmärrä miten pörröhaalareihin ja latexeihin sonnustautuneet ihmiset ovat pärjänneet, mulla oli niin vähän päällä kuin säädyllistä on ja olin aivan hiessä.

Illan kruunaavat ilotulitukset

Kotona otettiin iisisti mutta illan loppuhuipentuma oli vielä tulossa; mahtava ilotulitus pimeyden laskeuduttua Reinin yllä. Viime vuonna Mies oli onnekas ja tuli juuri lätkämatsista Kölnistä ja pääsi jatkamaan iltaa kaupunkiin. Tänä vuonna oli siis mun vuoro päästä ihailemaan ilotulitusta. En muutamasta yrityksestä saanut ketään seurakseni, mutta sehän ei menoa haittaa. Alan tunnistaa olevani ambivertti, joten nautin välillä ihan vain omasta seurastani mainiosti.

Lapset unille ja uudestaan pyörä alle. Suunnitelmani jättää fillari parkkiin ennen Reiniä oli onnistunut, ja minulla oli muutama tunti aikaa palloilla itsekseni pitkin rantakatuja. Sain vielä kuvattua muutamat komeat asut, katsottua satunnaisten ihmisten tanssiesityksiä, miettiä haluaisinko syödä jotain ja todeta etten malta jäädä jonottamaan minnekään.

Lähdin hyvissä ajoin kohti Rheinkniebrückeä, eli tv-tornin läheisintä siltaa. Ilotulitteet ammuttaisiin Oberkasselin kärjestä Altstadtia vastapäätä, joten sillan pitäisi olla mainio paikka. Lisäksi pääsisin siitä nopeasti takaisin pyörälleni.

Jättitapahtuman turvallisuudesta

Pari sanaa turvallisuudesta tähän väliin: kuten totesin aiemmin Brysselin matkasta kertovan jutun yhteydessä, en oikein osaa sanoa tuoko poliisien näkyvä läsnäolo turvallisuuden vai enemmänkin turvattomuuden tunnetta. Ehkäpä jopa enemmän tuota jälkimmäistä. Toki alueella varmasti oli väkimäärän vaatimaa seurantaa virkavallan puolesta, mutta sanoisin nähneeni päivän ja illan aikana hämmästyttävän vähän poliiseja. Ottaen kuitenkin huomioon, että väkeä oli se yli puoli miljoonaa ja joku pahansuopa, jopa aseistettu ihminen ei pistäisi erikoisten asujen keskellä juurikaan ulkomuodollaan silmään. Tapahtuman nettisivuilla tosin oli ohjeistettu, ettei leikkiaseiden tai replikoiden tuominen alueelle ole sallittua.

Taivaan täydeltä kultaa

Sillalla, jolle suuntasin, on normaalisti kolme kaistaa suuntaansa, mutta nyt niistä oli vain kauimmaisin käytössä kun loppuhuipentumaa odottavat ihmiset alkoivat kerääntyä sillankaiteen tuntumaan. Muutoin liikenne oli estetty kokonaan.

Ilotulituksen oli kerrottu alkavan noin klo 23, mutta kun järjestäjinä ovat saksalaiset ja japanilaiset, niin ilotulitus alkoi prikulleen klo 23.00. Tiesin etukäteen, että valoshowta olisi luvassa 25 minuuttia jaettuna 5 minuutin mittaisiin teemoihin. Rehellisesti sanoen näistä teemoista en nyt ihan saanut ehkä kaikkea irti, esim. en löytänyt neljännestä osiosta kimonoja, joita ohjelma lupasi. Mutta se nyt on ihan totaalisen sivuseikka, kun ottaa huomioon millainen valoiloittelu taivaalle luotiin muuten.

Ehdottomasti parasta oli kuitenkin viimeinen viisiminuttinen, todellinen grande finale, Der Goldregen  eli kultasade. Ja sitähän se oli, taivaan täydeltä kultaisia kimalteita niin paljon ja niin suuresti, etten osannut arvata sellaisen olevan mahdollista.

Ilotulitusten päätyttyä väkipaljous lähti rauhallisesti valumaan joko kaupunkiin päin kuten minä, sieltä pois päin. Pyörä oli turvallisesti siellä missä pitikin ja ajelin haltioissani rauhakseltaan kohti kotia.

***

Viime vuoden Japani-päivä blogissa: Düsseldorfin Japani-päivä kuhinaa kuin Tokion kaduilla

Japani-päivän viralliset nettisivut: Japan-Tag

Seuraavan kerran Japani-päivää vietetään 25.5.2019.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply