Noordwijk Hollannissa – Päiväretki meren äärelle

Suomessa kasvaneena veden läheisyyttä ei oikein ymmärräkään, kun tuhansien järvien maassa on rantaa, poukamaa ja lahtea siellä sun täällä. Lapsuuteni olen kasvanut järvenrannalla Kirkkonummella, aikuiseksi vartuin Espoon merenrantojen läheisyydessä. Opiskeluaikana kaksiossani Espoon perukoilla oli lähes salainen uimaranta viiden minuutin kävelymatkan päässä – sain usein olla siellä yksin.

Noordwijk aan Zee Hollannissa

Düsseldorfin läpi virtaa yksi Euroopan pisimmistä joista, Rein, mutta sen tunnelma on silti niin kovin erilainen. Reinissä on kova virtaus eikä uimista näin ollen suositella lainkaan. Olen kyllä nähnyt ihmisten toimivan tätä suositusta vastaan, mutta vain pienellä hiekkaranta-alueella, joka on suojaisampi aallonmurtajien välissä. Ollaanpa mekin siellä paristi piipahdettu. Veden puhtaudesta en myöskään tiedä, varsinkin kun teollisuuden laivaliikenne on aika runsasta.

Suunta kohti merta

Monet saksalaiset, erityisesti vähänkään sisämaan asukit, tuntuvat suuntaavaan kesälomilla ja pitkillä viikonlopuilla (joita toukokuussa riittää!) joko pohjois-Saksaan tai Hollantiin rannikolle, meren äärelle. Siellä ramppaavat Miehen työkaverit, meidän naapurit ja ruuhkista päätellen moni muukin.

Me ehdittiin Keukenhofin visiitin jälkeen myös Hollannin rannikolle, matkaa tulppaaniparatiisista Noordwijk aan Zeen rantakaupunkiin oli vain kymmenisen kilometriä. Oltiin syöty Keukenhofissa lähinnä omia eväitä, joten tukevampi lounaspaikka oli hakusessa. Ensin oli kuitenkin hakusessa parkkipaikka, kun kaikki ranta-alueen pysäköintialueet pullistelivat lauantaisena iltapäivänä Hollannin, Saksan ja Belgian rekistereissä olevista autoista.

Rantakadulla oli jonkin verran parhaat päivänsä nähneitä liiketiloja, suljettuja ravintoloita ja jättimäisiä 5 tähden hotellikomplekseja, jotka ainakin ulkopuolelta katsottuna voisivat kaivata pientä freesausta. Useampikin pieni grilliravintola tarjoili burgereita ja ranskalaisia, mutta meidän teki mieli jotain muuta.

Lasilliset sangriaa ja meksikolaista pöytään

Päädyttiin meksikolaista ruokaa tarjoilevaan Chicoleoon, josta löytyi hyvin tilaa myöhäiselle lounaalle. En ole meksikolaisen ruuan asiantuntija, mutta meille ainakin valitut ruuat maistuivat mainiosti. Otettiin alkuun klassikko, nachos supreme ja annos riitti vallan hyvin kahdelle alkupalaksi. Lapset saivat toivomiaan suosikkeja, nuggetteja ja ranskalaisia jotka tarjoiltiin yllättävästi omenasoseen kanssa.

Pääruuaksi otin vegevaihtoehdon (ehkä viimeisin Luxemburgin matka innosti tähän?!), pinaatilla ja fetalla täytetyn chimicharran eli uppopaistetun burriton, joka tarjoiltiin yhden banaanilla täytetyn tacon, mausteisien papujen, riisin, guacamolen ja ranskankerman kanssa. Mies otti samantyyppisen annoksen lihaversiona, ja molemmat olivat maukkaita mutta liian suuria, ei millään jaksanut kaikkea.

Ravintola oli sisältä sisutettu ihanan värikkäästi. Katossa roikkui päivänvarjoja ja värimaailma oli meksikolaisen ravintolan tyyliin iloisen riemunkirjava.

Varpaat rantahiekassa – kuten kaikki muukin

Ollaan joskus vuosia sitten käyty Zandvoortissa, joka on toinen samantyyppinen kaupunki hieman pohjoiseen päin. Muistan sieltä loputtomalta näyttävän rantaviivan, valtavan tasaisen hiekkarannan pienine simpukoineen ja tuulen pieksämät rantaheinikot hiekkatörmällä ennen rantakatua.

Noorwijk aan Zee näytti ihan samalta. Lapsia ei pidätellyt mikään kun he kirmasivat pehmeässä hiekassa sandaalit jaloissa lonksuen kohti merta. Hollannin rannikon hiekka ei ole yhtä hienoa kuin Thaimaassa, mutta kuitenkin sellaista, joka tuntuu samettiselta varpaissa ja jota löytyy rantakassissa olleista tavaroista vielä seuraavallakin viikolla.

Seuraavat tunnit kuluivat kuin itsestään hiekkalinnaa rakennellessa ja meren liikkeitä ihmetellessä. Luultiin alkuun, että olisi ollut nousuveden aika, mutta pieleen arvattiin, meri pakeni jatkuvasti kauemmas meidän linnoitukselta ja päästiin tekemään uusia linnoja ja vedenjuoksutusuomia moneen kertaan.

Merivesi oli vielä kylmää, sen verran siellä viihtyi, että jalat kasteli mutta ei muuten. Laskuveden paljastaessa viileän veden alla ollutta hiekkaa ja päivän alkaessa pikkuhiljaa kääntyä iltaa kohti, nousi tuuli yhtäkkiä ja viilensi aiemmin niin lämpimän päivän yhdessä hetkessä. Meille tuli melkein kiire pukea lapset, kerätä tavarat ja suunnata takaisin autolle. Edessä olisi vielä reilun kahden tunnin ajomatka kotiin.

”Ihanaa oli olla rannalla. Pitkästä aikaa!”  tiivisti 5-vuotias päivän tunnelmat meidän kaikkien puolesta. Rantareissu ei varmasti jäänyt laatuaan viimekseksi.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Pirkko / Meriharakka 14.5.2018 at 16:53

    Onpa tämä pieni maailma, matkablogia kirjoittavien ihmisten maailma tai Hollanti 🙂
    Kävimme nimittäin ihan äskettäin Keukenhofissa ja vuokrasimme seuraavana päivänä pyörät ja taisimme lopulta päätyä jokseenkin samalle rannalle! Veden lämpötilaa emme testanneet, mutta ilma oli kyllä jo silloin ihan kesäinen.
    Vilkaise tästä retkeämme, jos kiinnostuit: http://meriharakka.net/2018/05/07/keukenhof-ja-tulppaanipellot/

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 14.5.2018 at 23:30

      Samoja polkuja tallataan! 😃 Sun tekstistä mä sain vinkin tuosta Keukenhofin veneajelusta, mutta se jäi tosiaan sitten tekemättä kun ei ollut enää kukkia pelloilla.

      Me mennään seuraavaksi Kööpenhaminaan, onko teillä samat suunnitelmat? 😃

    Leave a Reply