Tyttöjen reissu Luxemburgiin

Ulkomailla asumisen ja bloggaamisen parhaimpia puolia ovat puolivuosittaiset yhteisreissut muiden samaan jamaan ajautuneiden kanssa. Viime viikonloppuna oli kevätretken aika ja suunta vei tällä kertaa Viisi kymppiä lasissa -blogin Ainon luokse Luxemburgiin.

Luxemburg oli sen verran kiva paikka muutama viikko sitten lasten kanssa, että odotin todella kovasti tätäkin reissua. Tiettyjä eroavaisuuksia matkoissa kuitenkin oli, joten keskityn niihin kaupungin esittelyn lomassa.

Yhden pysähdyksen taktiikka

Yleensä mieheni toimii kuskina kun matkataan perheen kesken, mutta nyt kunnia toimia kuskina oli minulla. Sain matkaseurakseni ensimmäisen tuttuni täältä Düsseldorfista, London and beoynd – blogin Leenan ja mahtavia tarinoita elämäänsä keränneen Kolmikieli -blogin Terhin. Matka sujui kuin siivillä yhdellä pikapysähdyksellä vaikka alkuun hieman mietin, miten ajaminen sujuu kun en yleensä noin pitkiä (2,5h) matkoja ajele.

Lasten kanssa matkaeväiksi varataan yleensä hedelmäsosepusseja ja pillimehuja, nyt mietittiin otetaanko skumpat jo autossa vai jaksetaanko Luxemburgiin saakka? Vastoin odotuksiani kestettiin hienosti lounaan kylmään rose-lasilliseen saakka ihan vesilinjalla (ja kuskina nyt olisin toki ollut niin muutenkin).

Modernin taiteen museo MUDAM

Täpäkkä lauantaiaamusta sunnuntaiaamuun kestänyt visiittimme tarjosi kylmien juomien lisäksi kulttuuria. Ensimmäinen kohde Luxemburgissa oli MUDAM, modernin taiteen museo. Aurinkoisena lauantaina ihmisiä ei suoranaisesti parveillut museon edustalla. Kirchbergin EU-alueella oli muutenkin viikonloppuna kovin hiljaista. Kaikki tuntuivat kerääntyneen keskustan kauppakaduille, toreille ja terasseille.

Museo oli vaikuttava ja todellinen lapsiperheen painajainen. Kaikuvia tiloja, joissa muutamat museovieraat kulkevat rauhallisesti teoksia pälyillen. Sen miljoonasta osasta koostuvia teoksia, joiden ympärillä ei ollut betoniaitaa. Keskelle lattiaa aseteltuja esineitä, jotka oikein huutavat koskemaan. Minkähän ikäiset lapset tälllaiseen uskaltaisi viedä?

Moderni taide on, noh, modernia taidetta ja se joko puhuttelee – tai sitten ei. Ilman ammattilaisen opastusta teokset eivät aina avaudu kunnolla. Onneksi Aino osasi kertoa meille mm. museon vetonaulasta, mustetta valuttavasta suihkulähteestä hieman enemmän ja netistä löytyi loput tiedot. Teos kuvastaa kielen kehitystä, kuinka idea tai ajatus muuntuu puheeksi ja sitten kirjoitetuksi tekstiksi. Taitelija haluaa kunnioittaa kirjallisuutta ja ikuista jatkuvaa luomista.

Näin sieluni silmin kolmevuotiaan juoksemassa kohti allasta ja vetävän musteet ympäriinsä, joten oli miellyttävää vain keskittyä kuvaamiseen.

MUDAM:n sisäänpääsyn meille tarjosi Visit Luxembourg, joka oli sponssannut Luxembourg Cardit koko porukallemme. Lisätietoja täältä, kortilla pääsee mm. 60 museoon ja nähtävyyteen ilman erillistä maksua. Kahden päivän kortti maksaa 20 euroa ja hintaan sisältyy myös joukkoliikenteen käyttö ilmaiseksi (mikä on muuten lauantaisin muutenkin ilmaista, miten loistava idea!)

Haluaako joku värittää?

Ruoka on aina olennainen osa matkailua, oli sitten reissussa lasten kanssa tai ilman. Lasten kanssa arvostetaan nopeutta, helpoutta, nuggetteja ja ranskalaisia – aikuisten kesken viinilistaa ja kasvisruokavaihtoehtoja.

Lounaalle seitsenhenkinen seurueemme istahti Place d’Armesin aukion ensimmäiseen vapaaseen terassipöytään La Squareen. Aurinko porotti täydeltä terältä lähes niin kuumasti, että melkein teki mieli valittaa että on liian kuuma. Mutta olen päättänyt, etten sitä tee noin vain.

Aino hoiti tilaukset sujuvasti ranskaksi ja kaivoin tässä kohtaa käsilaukun pohjalle jääneet puuvärit, jos joku olisi vaikka halunnut piirtää ruokaa odotellessa. Ei halunnut, sen sijaan kaikki osasivat istua aloillaan eikä yksikään juomalasi kaatunut odotellessa, todellista luksusta!

Tilasin kanaceasar-salaatin, koska tykkään jollain kierolla tavalla testata, kuinka monella eri variaatiolla saman salaatin pystyykään tekemään. Tällä kertaa näin, lopputulos oli ihan ok ja rapea juustokeksi oli kiva piristys.

Tivolia vai maisemia

Vaikka erilaiset tivolialueet ovat yleensä ihan mukavia hyvän mielen paikkoja, tällä kertaa ohitin hyvillä mielin ankankalastuksen ja suuntasin muiden perässä suoraan ihailemaan huikeita näköaloja kaupungin muurin reunalta. Luxemburgiin voisi tulla ihan vaan käyskentelemään ympäriinsä, joka kulmalla tai pudotuksella maisema on hämmästyttävä.

Bloggaajien kanssa on aina aikaa ottaa kuvia, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Itse olin sen verran saamaton, että vedin koko reissun kuvat pakettiin vain puhelimella. Ehkä ensi kerralla taas kunnon kameran kanssa?

Päivälepo – Adult edition

Kilometrien kävelyn jälkeen on hyvä hieman levähtää ennen iltaa. Ainon tyylikkäässä asunnossa kelpasi siemailla samppanjaa eikä taaskaan kukaan rikkonut laseja tai levittänyt kokonaista rasiallista rusinoita sänkyyn sillä aikaa kun silmä välttää. Asunnon kulmaa kiertävä terassi tarjosi tilaa kuvaamiselle ja luonnon oma tuulikonekin oli sopivasti päällä.

Kalaa & kasviksia

Hakeudun harmittavan harvoin kasvisruokapaikkoihin, mutta onneksi muiden mukana tulee päädyttyä näihinkin. Syön rehuja ihan mielelläni, ja kun listalla oli kuitenkin myös kalaa, niin en jää kaipaamaan punaista lihaa. Saksassa asuessa kalaa on tullut muutenkin syötyä hävettävän vähän, koska tarjonta on kehnoa ja hinnat korkeita.

Illan ravintola oli Mesa Verde, suosittu kasvisravintola jossa alkusalaattiakin tarjoiltiin kokonainen lautasellinen.

Pääruoka-annokseni lohi-rapuvarras oli onnistunut, en kaivannut lisää suolaa ja kyllähän tämä aina kertakäyttöpikarista nautitun spagetti bolognesen tai pitagyroksen voittaa!

Hotel Novotel Kirchberg

Hotellissa parasta on puhtaan valkoiset lakanat ja aamiainen. Hotel Novotel Kirchbergissä toteutuivat molemmat. Nukuin sikeästi korvatulpat korvissa ja silmälaput pimentämässä yötä, mutta vain 6 tuntia. En muista milloin viimeksi olisin nukkunut pidempään vaikka siihen olisi jostain kumman syystä ollut mahdollisuus.

Rauhallisen aamun piristys oli ehdottomasti aamiaistilan päätyseinän tapetti. En suurin surminkaan hankkisi moista kotiini, mutta mielellään tuota ihasteli.

Summa summarum

Luxemburg on ihastuttava, kompakti ja moneen makuun sopiva kaupunki. Lämmin suositus, uskoisin monen eri matkakokoonpanon löytävän vaivattomasti mieleistä tekemistä ja nähtävää.

Tällaisten blogireissujen teko on ihan huikean hauskaa puuhaa, odotan jo innolla seuraavaa! Aiemmin olen käynyt samalla konseptilla Frankfurtissa ja Belgian Antwerpenissä.

Luxemburgissa meitä oli

Viisi kymppiä lasissa – Aino

London and Beoynd – Leena

Viherjuuria – Heidi

Kolmikieli – Terhi

Ajatuksia Saksasta – Oili

Hollanninhippiäinen – Liisa

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katriina 10.5.2018 at 13:46

    Elämänkokemuksella kirjoitit hauskasti myös äitiperspektiivistä. Äidin käsilaukun sisältö on oma universuminsa, mistä löytää kaikkea , mitä ehkä tarvitaan selviytymiseen elämässä. Kai siellä taidemuseossa oli jossakin monella kielellä varoitus :”Eltern haften für ihre Kinder” (vanhemmat vastaavat lastensa tekosista). Kannattaa ottaa vastuuvakuutus, joka ei kutenkaan korvaa alle 7 vuotiaitten aiheuttamia vahinkoja. On kokmusta! Absurdia, että se korvaa, jos äiti/isä myöntää laiminlyöneensä lapsen valvonnan. Nuo viikonloput ovat myös hyviä hengissäpysymisharjoituksia.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 11.5.2018 at 21:59

      Kiitos 🙂 Käsilaukku on todella sellainen ihmeellisten asioiden aarreaitta, ja mitä kummallisempia tavaroita tuleevälillä kanniskeltua mukana.

      Tuota vastuuvakuutusasiaa juuri pelkään, meidän 3v on niin sähäkkä tapaus ja äärimmäisen kömpelö välillä, joten siinä olisi olleet taideteokset tulilinjalla…

    Leave a Reply