Käydäänkö vaikka Luxemburgissa?

Sanotaan, että Keski-Euroopassa on mielenkiintoista ja helppoa matkustaa, kun kaikki on niin lähellä. Tämä pitää kyllä paikkansa, me tehtiin juuri yhden yön pyrähdys Luxemburgiin, jonne täältä Düsseldorfista on matkaa autolla noin 250 kilometriä. Helsingistä samalla matkalla pääsisi melkein Jyväskylään. Meidän piti tehdä tämä reissu jo viime kuussa, mutta järkyttävän kylmät säät ja Reetan vilustuminen saivat meidät siirtämään sitä – ja hyvä näin, koska sää oli mitä mainioin, aurinkoinen ja helteinen.

Koska ajomatkaa ei ollut tämän enempää, meidän ei ollut tarvetta lähteä keskellä yötä kuten pidemmille reissuille, vaan syötiin pikainen aamiainen ja oltiin autossa kuitenkin jo ennen aamukahdeksaa. Ajettiin suoraa kyytiä melkein Luxemburgin keskustaan saakka, osittain hieman pikkuruisia kärrypolkuja, koska auton navigaattori oli haistanut täysin oikein ruuhkanpoikasen yhdellä moottoritiellä olevan tietyön vuoksi.

Hieman ennen määränpäätä tehtiin pikapysähdys huoltoasemalle, koska oltiin luvattu lapsille autoviihdykkeeksi sellaiset kaikenlaista muovikrääsää sisältävät lastenlehdet ja lupaus oli lunastettava vaikkakin aika myöhään.

Viihtyisä kolmen tähden hotelli

Luxemburgin hotellit tuntuivat olevan aika hinnoissaan, ja olin varsin tyytyväinen Booking.comin kautta löytyneeseen kolmen tähden paikkaan kävelymatkan päässä keskustasta. Hotel Le Châtelet oli oikein viihtyisä, tummilla harmaan sävyillä sisustettu rauhallinen perushotelli, joka saatiin neljälle hengelle hintaan 139 euroa / yö. Vaikka saavuttiin paikalle jo yhdentoista aikaan lauantaiaamupäivänä, saatiin huone samantien. Huoneessa oli yksi yhden hengen sänky ja yksi leveä kahden hengen sänky, joten päädyin nukkumaan siskonpedissä lasten kanssa.

Herkkäunista saattaisi häiritä illalla ja yöllä kaduilta kuuluvat äänet, mutta meitä ei vaikka ikkunaa oli pakko pitää auki läpi yön ilmastoinnin puuttuessa.

Jätettiin kamat huoneeseen ja suunnattiin samantien kaupunkiin. Olin etukäteen tallentanut Google Mapsiin mielenkiintoisia paikkoja, kahviloita ja ravintoloita, joten meillä oli alustavaa suunnitelmaa, minne päin mennä. Toki kun lomatunnelmissa oltiin, ei mitään etukäteisohjelmaa oltu hakattu kiveen vaan mentiin osittain sinne minne nokka näytti.

Kävellen ympäri kaupunkia

Lounasta nautittiin Place D’Armesin aukiolla Chi-Chi’s -nimisessä meksikolaisessa ravintolassa, jonka terassi aukeni juuri sopivasti meidän saapuessa paikalle. Aukion keskellä olevalla esiintyislavalla alkoi jonkun paikallisen musiikkiluokan koululaisten konsertti, ja oli hauska kuunnella kun monikymmenpäinen bändi veteli puhallinsoittimineen kaikkia radiosta tuttuja tämän hetken hittejä.

Keskinkertainen scampi-avokadosalaatti Chi-Chi’sissä, miehen tilaamat meksikomätöt olivat maukkaampia

Loppupäivä vietettiin kaupungilla nauttien helteisestä säästä, komeista maisemista ja pirtelöistä katukahvilassa. Rue Philippe II:lla, Snooze burgeripaikkaa vastapäätä oli Paul’s -niminen kahvila, jonka yhteydessä olevasta épiceriestä  eli sekatavarakaupasta Mies yhytti pullon meidän suurta suosikkijuomaa, barbadoslaista Mount Gayn tummaa XO rommia. Käytiin kyseisen panimon tehtaalla vuonna 2012, ja sen jälkeen tätä pehmeäaromista herkkua on pitänyt ostaa aina kuin mahdollista  – nimittäin suht harvoin!

Illalla suunnattiin vielä Place de la Constitutionilla olevaan tivoliin, joka taisi olla lasten mielestä parasta koko päivässä. Miehen rannekellon askelmittarin mukaan kävelyä tuli reippaat 7 kilometriä, jotka myös 5-vuotias Armin urhoollisesti jaksoi talsia.

Alepan eikun Moselin kautta kotiin

Sunnuntain paluumatkalla kotiinpäin koukattiin Moselin laakson läpi ja fiilisteltiin joen varrella Bernkastel-Kuesin pikkukaupunkia, jossa oltiin käyty viimeksi kymmenisen vuotta sitten. Jotenkin jo pelkkä ajatus ”koukataan Moselin kautta kotiin”  saa hymyn huulille – välillä tuntuu että elän jossain fantasiamaailmassa.

Lähteminen tällaisille pikkureissulle on tehty meille nyt lähes naurettavan helpoksi. Niin kauan kuin rahaa, aikaa ja mahdollisuuksia tällaisiin tulee, niin halutaan ottaa kaikki irti tästä! Nykyisin saadaan jopa kuvia minusta ja Miehestä yhdessä, kun lapsille uskaltaa antaa puhelimen käteen. Pikkasen vielä tulee alaviistosta otokset ja tähtäys on mitä sattuu, mutta ovat nämä sitten sitäkin rakkaampia kuvia.

Kuvan otti Armin, 5 vuotta

Lisää kertomusta ja kuvia siitä, mitä kaikkea ehdimme noin vuorokaudessa lasten kanssa nähdä ja kokea, on luvassa!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Teemu 22.4.2018 at 23:20

    Minä muistan ikuisesti sen tunteen, kun toissa kesänä tulin tyttökaverin luo saksaan ensimmäistä kertaa ja menimme käymään anoppilassa. He asuvat lähellä Bernkastel-Kuesia ja ajeluttivatkin minua pitkin joen vartta ja viinipeltojen lomassa mutkittelevia teitä. Oli siinä ensimmäistä kestaa keski-euroopassa matkustavalla epäuskoinen olo, että mitä fantasiaa tämä on! 🙂

  • Reply Katriina 26.4.2018 at 01:06

    Joo, ja täällä huomaa, mitä järkeä on Schengenin alueessa, kun ei tarvitse passijonoissa seisoa, ei suomalainen tarvitse viisumia Ranskaan eikä kukaan tongi matkatavaroitasi rajalla . Kukaan ei tuntisi sitä Moselin rannalla kolmen maan (Saksan, Ranskan ja Luxemburgin rajalla) Luxemburgin puolella olevaa kyläpahaista Schengeniä elleivät sen kohdalla Moselin jokilaivalla olisi jo 1985 viiden EY-maan edustajat allekirjoittaneet sopimusta tavoitteena olevista vapaasta ihmisten ja tavaroitten liikkumisesta. Suomalaiset olivat jo tottuneet liikkumisvapauteen pohjoismaissa, mutta Saksan ja Tanskan välilläkin oli passintarkastus ja tulli vuoteen 1995 asti. Piti vastata kysymykseen, onko jotakin tullattavaa. Paha vain, jos valehteli silmät kirkkaina, eikä ” muistanut” ilmoittaa tuliaisiksi tarkoitettuja Moselviinejä ja ajeli vihreälle kaistalle. En tiedä tarkastettiinko Turussa Tukholmasta tulevat muut kuin saksalaisessa rekisterissä olevat autot. Tullimiehet/naiset eivät nykyään tökötä rajalla vaan ajelevat pitkin teitä ja jahtaavat huumekuskeja ja rahojen salakuljettajia. Joillakin on liikaa rahaa, sitä pitää ”pestä” ja piilottaa Luxemburgin pankkeihin. Tullilla on silmää sille kenet kannattaa pysäyttää, ei ainakaan lapsiperheitä. Heh! Joillekin suomalaisille ei näytä sopivan lainkaan Schengenin alueen liikkumisvapaus.

    • Reply Jenni / H niin kuin Hausfrau 28.4.2018 at 19:46

      Totta, nähtävästi olen itse jo niin tottunut Schengen-alueeseen, etten ollut edes ajatellut sitä tätä juttua kirjoittaessa! Ei tosiaan suomalaisen perheen tarvitse paljon matkustusasiakirjoista huolehtia, ja kun matka taittuu Saksan kilvissä olevalla autolla ei sekään heilauta menoa hitaammaksi. Vapaa liikkuvuus on kyllä matkustelun kannalta huikea juttu!

    Leave a Reply