Lapset pihalle säällä kuin säällä?

Yksi ikuisuusaiheista ulkomailla asuvien suomalaisten lapsiperheiden keskuudessa tuntuu olevan lasten ulkoilu – ja lähinnä se, että kunka paljon ja kuinka usein. Suomessa vannotaan päivittäisen ulkoilun ja liikunnan nimeen. Sää on vain pukeutumiskysymys lapsille. Aikuisille usein asennekysymys.

Tavoitteena on, että lapsi liikkuu päivittäin kolme tuntia, joka muodostuisi kevyestä liikunnasta ja reippaasta ulkoilusta sekä erittäin vauhdikkaasta fyysisestä aktiivisuudesta. (Lähde: Suomen sydänliitto ry)

Suomessa asuessamme olin näitä vannoutuneita päivittäisiä ulkoilijoita. Alkuun vauva ”ulkoili” nukkumalla kaikki päiväunet ulkona vuoden ympäri hieman yli 1-vuotiaaksi, kunnes harvinaiset kesähelteet ja lopulta päiväkoti pakottivat oppimaan nukkumaan myös päivisin sisällä. Ulkona nukkumisen lisäksi tietysti käytiin leikkipuistoissa ja missä ikinä – todella harvassa olivat ne päivät, että oltaisiin oikeasti oltu vain sisällä. Sairaspäiviä varmaan.

Wildpark, Düsseldorf 2017

Saksaan muutettuamme jatkoin tuttua rutiinia: lapset oli ”ulkoilutettava” viimeistään puoli kymmeneltä aamulla, muuten he alkoivat hyppiä seinille kotona ja siitä seuraisi vain ylimääräistä härdelliä ja (lähinnä äidin) hampaidenkiristelyä.

Ulos siis, vaikka oli harmaista harmain helmikuu eikä niin ketään muuta missään puistossa, vaikka kierrettiin kyllä ahkerasti kaikki läpi. Joskus sinne joku oli erehtynyt, ja jaksoin vaan lähinnä hämmästellä, miten muut lapset oli puettu niin aivan täysin ei-säänmukaisiin vaatteisiin kuin olla ja voi. Lähes nollakeleillä näkyi sentään talvikenkiä, mutta niiden kanssa sukkahousut, toppatakki ja saattoi siellä pipo olla. Missä vedenkestävät, tuulenpitävät ja lämpimät haalarit? Rukkaset? Kypäräpipot?

Ei – täällä ei niitä näy. Haalareita pitävät vain vauvat ja muutoin sen kummempia talviulkoilukamppeita on turha hankkia, koska ajatus selvästi on, ettei sinne ulos ole pakko mennä, jos ilma on ”huono”.

Niin, näitä viileitä, harmaita nollakelejä kesti muutaman talvikuukauden. Lunta tuli pariin kertaan, mutta ei se koskaan yhtä yötä pidempään maassa viihtynyt. Talvi ei kuitenkaan kestä puolta vuotta, vaan jo maaliskuussa on keväisen lämmintä (paitsi tänä vuonna) ja huhtikuussa voi nähtävästi olla kesähellekelit +26c (kuten tänään).

Piknikillä Düsseldorfin Nordparkissa, huhtikuu 2018

Päiväkodissa ei juurikaan ulkoiltu talven aikana. Tänään sitten olivat olleet ulkona sekä aamupäivällä että iltapäivällä.

Sanoisin vannovani edelleen päivittäisen ulkoilun nimeen, ja olen sitä mieltä että se parantaa sekä mielialaa, ruokahalua että unta. Alan silti kuitenkin kallistua myös sen ajatuksen puolelle, että hampaat irvessä ei tarvitse pihalle raahautua silloin kun sää on sellainen, että parasta olisi käpertyä peiton alle suklaalevyn kanssa (yritäpä tehdä tämä kotona ja lapset äkkäävät sinut nanosekunnissa!).

Typötyhjä leikkipuisto talviaikaan

Mietin myös, onko tämä yhteydessä maan tai alueen säähän yleensä? Että mitä enemmän hyviä säitä, sitä hyväksyttämpää jäädä sisälle viileällä tai sateella? Suomessahan – kaikella rakkaudessa Suomen säätä kohtaan – tällöin ulkoilupäivät voisivat jäädä vähiin, joten parempi vaan painaa pihalle ja mukautua sillä pukeutumisella niin, että ulkoilu on mukavaa tai edes siedettävää säällä kuin säällä.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Vihreän saaren emäntä 19.4.2018 at 13:15

    Niin paikkansa pitävää!
    Reilu vuosi sitten noudatan päähäni iskostettua ajatusta ”kaksi kertaa päivässä ulkoilua”. Ihan vain huomatakseni, että ketään muita ei ollut ulkona, koska huono sää. Meiltä löytyy asianmukainen vaatetus, toisin kuin täkäläisiltä, mutta myönnän, että reilun vuoden aikana oma mielikin on vähän muuttunut. Ei sillä kaikkein kamalimmalla koiranilmalla ole pakko mennä ulos. Käytännössä kuitenkin ulkoilemme päivittäin. Oma mielikin on silloin pirteämpi kun jos on pööpöillyt koko päivän sisätiloissa.

  • Leave a Reply