Miltä meillä kuulostaa?

Usein on luonnollista kirjoittaa siitä mitä on nähnyt tai kokenut, mutta tämä teksti keskittyy siihen, mitä voi kuulla. Ympäristön äänimaailma on erilainen jo pelkästään maalla tai kaupungissa, saati sitten eri maassa. Saksan kodissa kuuluvat äänet eivät ole mitään maailmaamullistavia, mutta kuitenkin sellaisia, että erityisesti asumisen alkutaipaleella niihin tuli kiinnitettyä huomiota paljonkin.

Lähden kävellen töihin klo 5.30. Matkaan menee noin vartti ja siinä voi rauhassa hengittää pari kertaa syvään ja karistaa milloin minkäkinlaisen yön rippeet matkalle. Pientaloalueellamme autoja ei kulje kuin ehkä muutama. Yksi bussi ohittaa minut rauhallisesti aina samassa kohtaa, kyydissä on vain muutama matkustaja. Päällimmäisenä kuuluu lintujen keväinen ja raikas aamukonsertti. Se kuuluu erityisen hyvin, koska lentokoneet eivät vielä saa lentää.

Lentokoneiden reitillä

Sitten se alkaa, kuuden aikaan aamulla, lentokoneiden jylinä. Düsseldorfin lentokentälle on meiltä noin 15 kilometriä ja asumme suoraan yhden kiitoradan lentoreitillä. Tuulesta ja mistä nyt ikinä riippuen koneet joko laskeutuvat tai nousevat kohdallamme, useinmiten nousevat. Koneita menee pahimpina ruuhahuippuina muutaman minuutin välein, niin ääni on tällöin enemmänkin jatkuvaa kuin satunnaista. Olkoon mitä vaan, meitä se ei ole kuitenkaan koskaan haitannut. Tiedettiin lentokoneista etukäteen, joten ikäviä yllätyksiä ei tullut. Koneet saavat lentää klo 23.00 saakka. Düsseldorfin lentokenttä on siinä harvinainen, että se oikeasti hiljenee yöksi. Myöhäisillalla on usein ruuhkaa taivaalla, parhaimmillaan olen nähnyt makuuhuoneen ikkunasta neljä peräkkäin laskeutumaan valmistuvaa konetta kerralla.

Arabiemiraattien lentoyhtiö Emiratesin kone lentää Dubain ja Düsseldorfin väliä kahdesti päivässä. Kyseessä ei ole mikä tahansa kone, vaan maailman suurin matkustajalentokone Airbus 380 eli tutummin A380. Lentokoneeseen mahtuu 853 matkustajaa, se on kaksikerroksinen koko pituudeltaan ja sen siivissä roikkuu yhteensä neljä moottoria normaalin kahden sijaan.

Pystyn tunnistamaan A380 lentokoneen pelkästä äänestä. Voin olla keittiössä ikkuna raollaan, ja kuulen rauhallisesti voimistuvan jylinän. Tässä vaiheessa ehtii hyvin kipittää olohuoneen läpi pihalle ja odottaa vielä muutaman sekunnin ennen koneen ilmestymistä näkökenttään. Kone lentää kohdallamme niin matalalla, että sen pohjassa olevan Emirates-tekstin voi lukea ongelmitta. En ole kyllästynyt jättiläiskoneen ihasteluun vuodessa lainkaan ja haaveenani olisi joskus päästä itsekin kyytiin.

Viiden kirkon kellot soi

Kirkonkellot kilkattavat suurinpiirtein kaikkina tasatunteina, puolituntisina ja joskus muulloinkin. Alle kilometrin säteellä kodistamme on viisi kirkkoa – katolisia ja evankelisia – ja joskus kellot kilkattavat pitkää aamusoittoaan, joskus satunnaisia kajahduksia. Joka tapauksessa monesta suunnasta kilkattaa, ja ainakin asumisen alkutaipaleella siihen jaksoi kiinnittää paljonkin huomiota. Vaikka en uskonnollinen olekaan, jollain tavalla kellojen soitto luo turvallista tunnetta. Lisäksi kelloilla on selvästi eri tunnetiloja, joskus kilkatus on keveän iloista, joskus melankolisen matalaa.

Tikitystä ja kolinaa

Ruokapöydän päädyssä raksuttaa jotain sellaista, jota Mieheni on vaan joutunut oppimaan sietämään: tikittävä seinäkello. Kellot ovat olleet perheessämme aina digitaalikelloja tai vähintään sellaisia, jotka eivät vaan missään elämän tilanteessa päästä vaimeintakaan tikitystä. Sitten tapahtui lapset, ja lähinnä niiden kasvaminen. Kellonajat alkoivat kiinnostaa, ja huomasin viisareiden fyysisen näkyvyyden helpottavan mm. lähtötilanteita. ”Sitten lähdetään kun iso viisari on ylhäällä”.

Roska-auto ajaa kotikatumme päättyvälle pihatielle. Roska-autot jaksoivat kiinnostaa lapsia huomattavasti enemmän vielä vuosi sitten, nyt niitä varten ei enää juosta nenä kiinni eteisen ikkunaan. Autoja käy viittä erilaista: muovijätteenkeräysauto, biojäteauto, sekajäteauto, paperi- ja pahviauto ja vielä kaikkien roska-autojen kunkku: Sperrmüll eli auto, joka ottaa sisuksiinsa kaikkea vanhoista sohvista pienelektroniikkaan ja kaikkeen sellaiseen, joka ei mahdu normaaliin roskapönttöön. Roska-auton käynnin jälkeen menee hetki, ja sitten kuuluu roskapönttöjen pyörien kolinaa, kun kotonaan aikaa viettävät eläkeläisnaapurit raahaavat roskiksensa kadun varrelta takaisin kotiensa seinustolle. Roska-autot tulevat parin viikon välein, eri autot eri päivinä.

Kotona ollessamme musiikkia kuunnellaan vaihtelevalla menestyksellä. Yksin kotona ollessani nautin usein hiljaisuudesta tai sitten laitan Spotifystä soimaan jonkun omista lempilistoista. Välillä pitää kuunnella myös Suomen Top 50 -listaa, jotta vähän pysyisi kärryillä siitä, mitä jengi siellä kuuntelee. Lasten kotona ollessa tulee aika harvoin kuunneltua musiikkia, kun yleensä sitä ääntä riittää muutenkin, ja en kestä ollenkaan jos esim. telkkari ja musiikki ovat päällä yhtäaikaa.

Meillä on yksi seinänaapuri, ja sieltä ei kyllä koskaan kuulu mitään. Toivottavasti tilanne on sama heilläkin, mitä kuitenkin epäilen vahvasti. Välillä meillä kuulostaa siltä kuin lapsia olisi vähintään tuplat eikä vain kahta.

***

Idean tähän juttuun sain Murehtijan haasteesta, ja samasta aiheesta on kirjoittanut ainakin Hollanninhippiäinen ja Australiaan! -blogi jo aiemmin.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Sari 17.4.2018 at 10:03

    Hauska postausidea! Saatanpa myös joskus kirjoittaa oman postauksen näistä äänistä tai liittää sen jotenkin muun tekstin yhteyteen. Meidän asuntoilmoituksessa luki ‚rauhallinen sivukatu keskustassa‘. Tätähän oli sitten vaikea Suomesta käsin käydä tarkistamassa. Hahhah, tää on tän kaupungin bilekortteli. Tai oikeastaan kulkuväylä sinne. Meidän kadun kautta juhlijat kulkevat alueen baareihin ja clubeihin. Lisäksi alakerrassamme on sushi ravintola, josta meillä oli kyllä tieto muuttaessa. Emme vaan osanneet odottaa, et heillä on usein myös arkiöisin omat bileet ravintolan suljettua asiakkailta. Ja kyllä, uutta asuntoa ollaan etsimässä.

  • Reply Katriina 17.4.2018 at 14:48

    Rakastan vieraissa kaupungeissa käydessäni hyvin varhaisen aamun vieraita ääniä, kun kaupunki rupeaa vähitellen heräämään. Joskus lähden kävelylle kiertämään kortteleita tunniksi -pariksi ennen kuin matkaseuralaiseni heräilevät ja tulee aamiaisaika. Yhtä ihania ovat kesällä hyvin varhaiset aamut campingalueilla ja merenrannoilla tai rakkaalla haja-asutusalueella koto-Suomessa. En oikein ymmärrä sitä, että jotkut saattavat tuhlata nuo varhaiset aamut nukkumiseen. Minulle ne ovat lahja, kun kukaan ei hössötä ja häiritse.

  • Leave a Reply