Lasten kotisynttärijuhlat

Tällä viikolla on juhlittu lasten synttäreitä, sekä omien että ystävien. Viikko on siis sisältänyt ylettömän määrän herkkuja, naurua, yliväsymystä ja riehumista. Ensi viikko voidaankin sitten keskittyä toipumiseen ja paluusen hieman lähemmäs arkea.

Meillä on nyt siis talossa 5- ja 3-vuotiaat mussukat – tähän kohtaan voisi lisätä muutaman kliseisen lausahduksen ajan nopeasta kulumisesta ja kaihoilusta lasten vauva-aikoihin. En nyt kuitenkaan tätä tee, koska omasta mielestä nämä iät ovat ihan loistavat. Molemmat osaavat jo tehdä niiiin  paljon asioita ihan itse, molemmat ymmärtävät jossain määrin järkipuhetta ja perusteluja, molempien kanssa voi oikeasti neuvotella ja sopia asioita ja molemmat jaksavat esimerkiksi reissun päällä oikeasti olla kiinnostuneita eri paikoista. Äidin mielestä enempää ei sitten tarttiskaan kasvaa, okei?

Koska lapsillamme on syntymäpäivät vain neljän päivän erolla, ovat he tuomitut yhteissynttäreihin niin pitkään kuin vain aikuisilla on asiaan päätäntävalta. Sovittiin, että ystäviä saa kutsua niin monta kuin on täyttämässä vuosia, ja näin ollen synttärijuhlat budjetoitiin 10 lapselle.

Kansainväliset kotisynttärit

Armin kutsui Pariisin reissullakin mukana olleen suomalaisen tytön, Reetta tämän pikkusiskon. Lisäksi Arminin vieraslistaan pääsi intialaiset kaksostytöt päiväkodista, saksalainen tyttö samasta ryhmästä ja vielä yksi tyttö päiväkodista – joka ei kuitenkaan ilmestynyt paikalle, eikä hänen vanhempansa olleet edes vastanneet kutsuun. Ei tehty tästä lapsille mitään erityistä numeroa, mutta minusta ihan normaaleihin käytöstapoihin kuuluisi ilmoittaa, onko lapsi tulossa vai ei. Kauhuajatuksena tietysti nämä ikävät tarinat lapsista, joiden synttäreille ei tullutkaan ketään. Käsittämättömän surullista.

Reetta kutsui sen saksalaisen tytön pikkuveljen ja heidän mukaansa tuli perheen meksikolainen au pair. Lisäksi juhliin tuli Reetan Suomi-kouluryhmästä suomalainen poika saksalaisen isänsä kanssa.

Naureskelin, että eipä ole koskaan ennen oltu näin kansainvälisillä synttäreillä. Tuli puhuttua kaikki, mitä tapahtuu seuraavaksi niin suomeksi, englanniksi kuin saksaksikin. Meillä oli siis 9 lapsen täystohinaa reippaat puolitoista tuntia. Oikein riittävä aika kotona pidettäville juhlille, ja kuten jostain olinkin lukenut, ohjelmaa kannattaa oikeasti suunnitella etukäteen. Koska yhdeksän 3-5 vuotiasta voi toimettomana keksiä käytännössä ihan mitä tahansa, mihin saattaisi sisältyä joko vähintään laastaritarvetta tai kotivakuutuksen vahinkoilmoituksen täyttämistä.

Olin siis tehnyt aikataulun vartin tarkkuudella – hieman itseänikin naurattaa, mutta kyllä kannatti! Aloitettiin onnittelulaululla ja kakulla, avattiin lahjat, siirryttiin alakertaan diskoon, palattiin ruokapöytään pikkusuolapalan ja kakun kakkoskierroksen merkeissä, ongittiin lahjapussukat ja siihen se aika sitten menikin. Mitään ei mennyt rikki, kukaan ei satuttanut itseään ainakaan pahasti, ruokaa olisi riittänyt isommallekin laumalle ja sankarit olivat onnellisia. Juhlatunnelmaa luotiin led-ilmapalloilla, serpentiinillä ja ruotsinlaivoilta tutuilla valotikuilla.

Juhlista puuttui vain mummit ja kummit ja muut läheiset, mutta muuten juhlat olivat onnistuneet.

Korvapuusteja Kindergarteniin

Arminin päiväkodissa oli juhlistettu sankaria myös. Hän sai päähänsä synttärikruunun ja kotiinviemisiksi pienen lahjan. Sankari saa myös tarjota hieman herkkuja päiväkotiryhmälle, ja tietysti halusin laittaa mukaan jotain suomalaista. Päädyin leipomaan korvapuusteja, koska ne ovat juuri sopivasti hieman erilaisia mutta eivät kuitenkaan liian erikoisia. Samanlaista pullaa kuin suomalainen pulla ei ole Saksasta löytynyt. Kanelikierrepulla tuntuu olevan tuttu käsite, mutta siitäkin yleensä puuttuu vähintäänkin kardemumma.

Leivoin siis iltapuhteiksi puolen litran taikinallisen korvapuusteja, ja kerrankin sain niistä tarpeeksi pieniä kun jaoin taikinan kahden osan sijasta neljään leivontavaiheessa. Pikkupuustit olivat tehneet hyvin kauppansa päiväkodilla ja tarjoilin loput sitten kotisynttäreillä. Muuten hankin synttäritarjoilut suoraan kaupasta, lapset saivat valita mieleisensä pakastekakut ja niihin lisäkoristeet, suolaisena tarjoilin valmistaikinaan käärittyjä nakkeja eli perinteisiä nakkipiiloja.

Seuraavat juhlat ovat sitten vuoden kuluttua. Viime vuonna juhlittiin Suomessa, ja nähtävästi olin silloinkin oikaissut tarjoiluiden kanssa helpoimman kautta. Jäätelölinnakakku oli kuitenkin tehnyt vaikutuksen, koska sellaista Armin alkuunsa kyseli tällekin vuodelle.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply