Blast from the past: Askartelua saksalaisittain

En yleensä seuraa elämässäni aktiivisesti erilaisia sattumuksia, tai ”merkkejä”. Joskus on kuitenkin hauska huomata, että tietyt asiat tuntuvat tapahtuvat tarkoituksella, joka selviää vasta myöhemmin. Osa on merkityksellisempiä, osa vähäpätöisempiä. Kerron teille nyt jälkimmäisestä, joten kevyellä ajatuksella mennään tänään.

Tykkäsin lapsena askarrella. Aika moni on taitanut näin tehdä, mutta minä todella tykkäsin askarrella. Ainoana lapsena kukaan ei koskaan sotkenut luomuksiani tai pilannut keskeneräistä työtä. Jatkuvasti läsnäolevien leikkikavereiden puute myös varmaan ajoi keksimään jotain omaa tekemistä.

Olin saanut lapsena äidiltäni paksun askartelukirjan, jonka ohjeiden mukaan tuli tehtyä työ jos toinenkin. Olin varmastikin alakouluikäinen, koska osasin lukea ohjeet itse. Kirjassa oli muutamia lempiohjeita, ja erityisesti minulle on jäänyt mieleen kuumailmapallo, jota varten opettelin taittelemaan korin paperista ja käytin tätä monen monituisessa muussakin jutussa.

Tykkäsin myös kovasti saksanpähkinäeläimistä. Kuinka helposti iso pähkinänkuoi herää eloon oikean muotoisella kartonginpalalla ja silmien ja suun piirtämisellä. Minulla on mielikuva, että 1990-luvun alussa saksanpähkinöitä ei myyty jokaisessa K-Marketissa. Jostain kuitenkin pussillinen näitä löydettiin, ja pian takan reunustaa koristivat kilpikonna ja hiiriarmeijat. Hetkinen, saksanpähkinä….

Tällä viikolla olen pyörittänyt kotona sairastupaa. Vaikka lapset varmaan mielellään olisivat liimaantuneina piirrettyjen pariin aamusta iltaan, äiti on sitä mieltä että muutakin on tehtävä. Sitten muistin askartelukirjan, ja olin kuin olinkin oikeassa muistaessani nähneeni sen yläkerran kirjahyllyssä.

Kirja auki ja täydellinen nostagiahuuma valtasi minut samantien. Innoissani esittelin lapsille, että tällaisia äiti on tehnyt pienenä, tuon, ja tuon ja tuon…

Kurkkasin samalla miltä vuodelta kirja mahtoi olla: Suomalainen painos 1990. Ja sitten: ”Saksankielinen alkuteos, painettu Saksan Liittotasavallassa”. Kappas! Olen tuonut kirjan siis kotiin.

Kuin taikaiskusta koko opus sai aivan uuden tarinan taustalleen. Ohjeet on jaoteltu teemoittain, ja yksi teemoista on ”Naamiaisten ja karnevaalien aikaan”, ja se sisältää ohjeet pahvilautasnaamareihin, yksinkertaisiin naamiaisasuihin ja somisteisiin. Siis tämä koko kappalehan ei kerro suinkaan vapusta, vaan karnevaaleista, useamman kuukauden bakkanaaleista jotka huipentuvat viisipäiväiseen hulabalooseen, ja joita juhlitaan päiväkodeista vanhainkoteihin.

Toinen vastaava ahaa-elämys tuli heti perään kappaleen ”Lyhtyjen loisteessa”. Kovin montaa ohjetta en tästä osiosta ole tehnyt, mutta hei – tämähän ei ole mikä tahansa lyhtyjen ylistys vaan liittyy syksyiseen St. Martinin juhlaan. Kirjassa on oikein kuvakin lapsista kantamassa lyhtyjään kulkueessa. Kuva, joka avautuu minulle nyt aivan eri tavalla, kun on itse ollut osallisena tuollaiseen kulkueeseen.

Hassua ajatella, kuinka en ole pariinkymmeneen vuoteen koskenut koko kirjaan muulloin kuin siirtäessä sitä kirjahyllystä muuttolaatikkoon ja sitten takaisin. Ja nyt käy ilmi, että olen lapsena askarrellut saksalaisten perinteiden mukaan tietämättäni, että omat lapseni tulevat tekemään samaa oikeasti Saksassa.

Ihmeellistä on elämä. Tulin tästä pienestä sattumasta todella hyvälle mielelle.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katriina 8.3.2018 at 12:35

    Hauska juttu.Kun on noin hyvä kirjakin, niin nyt sitten rupeatte kiireesti pääsiäiskoristeita askartelemaan: pupuja, tipuja, munia ja pääsiäispesiä. Kaupat ovat täynnä aika tökeröitäkin missä lie tehtyjä koristeita, mutta itse askarrellut ovat parempia. Rairuohon (Ostergras) siemeniä löytyy Dehneriltä, mutta krassin (Gartenkresse) siemenilläkin saa nopeasti (syötävää) vihreää.

  • Reply Juulia 12.3.2018 at 11:50

    Hei mulla on ihan sama kirja, jota lapsena luin hartaasti. Muutosta toiseen se on kulkenut sitkeästi mukana, vaikken ole sitä vuosikausiin avannut 🙂

  • Leave a Reply