Glumps sanoi arki ja nielaisi mukaansa

Viikko normaalieloa takana. Pieniä käynnistysvaikeuksia havaittavissa ja vähään aikaan en olekaan odottanut perjantaita näin paljon.

Tälle viikolle osui kaikkien arkijuttujen aloitukset kerralla, mm. saksan kielikurssi joulutauon jälkeen. Kun oli kolme viikkoa puhunut hyvin tiiviisti pelkkää suomea, ja se yksi ainoa saksankielinen naistenlehtikin kulki avaamattomana Suomeen ja takaisin, oli hukassa ei vaan artikkelit vaan koko kieli. Eniten olin kuitenkin jännittänyt ensimmäistä työvuoroa loman jälkeen, mutta onnekseni olin saanut koko viikon vapaaksi.

Tätä vapautta ei kuitenkaan kestänyt kuin tiistaihin saakka, jolloin sain soiton että minua tarvittaisiin kaupalla keskiviikkona. Ohjelmantäyteisen tiistain jäljiltä mun oli todella hankalaa rauhoittua illalla unille, ja jännitykseltäni yöunet jäivät todella lyhyiksi ja unen laatu oli hataraa kuin silkkipaperi. Herätyskello kilkatti jo 5.45 ja jätin muun perheen nukkumaan.

Jollain ihmeellä selvisin kuitenkin työpäivästä ihan kivasti. Pomokin osti mulle asemapaikalleni eli kassalle jääkahvin yllärinä! Ehkä ensi viikolla ei enää jännitä näin paljoa?

Keskiviikolle osui vielä Suomi-koulumme johtokunnan ja opettajien kokous, jossa läpikäytäviä asioita oli viime loppuvuoden yhteenveto ja koko juuri alkanut kevätlukukausi. Kun iltamyöhällä raahustin kotiin, olin niin kuitti etten muista milloin viimeksi.

Myös lapset ovat tuntuneet hieman väsyneiltä, Reetan Tagesmutter laittoi kesken päivän kuvan pöydän äärellä palapelin päällä silmät kiinni nuokkuvasta tytöstä.

Onneksi sentään tuli pidettyä ystävien kanssa whatsappilla pientä kevennysviikkoa, ja tehtävänä oli postata ryhmään kuva kaikesta mitä syö. Aika kivasti tuli jätettyä monen monituiset napostelut tekemättä ja lisättyä leivälle vähän extravihreetä, koska eihän siitä muuten olisi kehdannut kellekkään kuvaa lähettää.

Tällä viikolla on myös tullut mietittyä, että millä ilveellä perheet, joissa molemmat vanhemmat käyvät alkaen 40h/viikossa töissä oikein toimivat – ja jaksavat? Hatunnoston saatte kaikki ja jonain päivänä se on taas meilläkin edessä. Sitä ennen yritän nyt kuitenkin nauttia näistä viikoistani, joissa päivät vaihtelevat vaikka toisaalta kotityöt on ja pysyy, ehkä ne pitävät toisiaan mukavasti tasapainossa?

Rutistetaan vielä perjantai ja otetaan viikonloppuna rennosti. Meillä ei ole mitään, ei niin mitään suunnitelmia sille, ja juuri nyt se on hyvä niin.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply