Mitä jäi käteen Suomen lomasta?

Ollaan nyt oltu muutama päivä kotona – Saksan kodissa – ja aika on mennyt pyykkishow’hun, joululahjojen ihmettelyyn ja niille paikkojen löytämiseen sekä uudelleen ruuanlaittoon orientoitumiseen. Lähes kolmen viikon Suomessa olo oli lähinnä kahvipöydästä ja ravintolasta toiseen siirtymistä tai sitten lähikaupan valmiista ruuista nauttimista. Maksalaatikolle iso sydän tässä kohtaa!

Reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut, tiedossa oli paljon ennalta sovittuja treffejä kavereiden ja perheen kanssa ja kaikkiin päästiin menemään suunnitellusti. Lisäksi ehdin treffata muutamia kavereita ex-tempore ja osa ajasta oli pakko pyhittää ihan vaan olemiselle. Loistavasti reissaamaan tottuneet lapset alkoivat muutaman tiukan vierailupäivän jälkeen käydä sen verran kierroksilla, että rauhallinen aamupäivän vierailu läheiseen leikkipuistoon ihan vaan omalla porukalla teki terää.

Kohta tulee täyteen täysi vuosi Saksassa asumista ja aikaa edellisestä Suomen visiitistä oli nyt kulunut 8 kuukautta. Eihän tuo nyt ole mitään verrattuna moneen muuhun ulkosuomalaiseen, mutta meille tämä oli kuitenkin elämämme pisin aika olla poissa Suomesta. Puhumattakaan vaikka Reetasta, joka ei ole vielä edes kolmea vuotta itse.

Suomessa pistin merkille, kuinka kaikki maksoivat kaiken kortilla, ja erityisesti lähimaksulla. Sinänsä tässä on hassuinta se, että niinhän minäkin tein vielä vuosi sitten, maksoin kaiken kortilla. Nopeaan on saksalainen tapa maksaa kaikki käteisellä tarttunut minulle. Sain pitkiä katseita sekä ravintolassa että taksissa kun kaivoin seteliä lompakosta.

Julkisessa liikenteessä en voinut olla kiinnittämättä huomioita liikennevälineiden siisteyteen ja uutuuteen. Bussit, ratikat ja tietysti uudenkarhea Länsimetro olivat niin pakastavedetyn oloisia, että mietin voisiko sitä kalustoa pitää liikenteessä vähän pidempään ja vaikka laskea niiden lippujen hintoja säästyneellä rahalla?

Kehä I:n länsipääty oli myllätty täysin, näyttää siltä että omat nuoruuden kulmat kokee vielä todella suuren muutoksen. Tulevan tunnelin valmistelu oli kovassa vauhdissa ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi ollut komeaa suhauttaa metrolla Tapiolaan ja eksyä sinne. Helsingin keskustaan sen sijaan oli ilmestynyt kuin tyhjästä keskustakirjaston runko. Ehti tulla vähän turistiolo kun vaan ihmetteli ympäriinsä.

Yksi Suomen loman parhaita paloja oli päästä ulos syömään rakkaiden ystävien kanssa, niiden samojen joiden kanssa noin vuosi takaperin illallistettiin läksiäisiä. Täällä Saksassa ollessa elää sellaisessa mielikuvassa, että kaikki Suomessa olevat kaverit näkevät jatkuvasti toisiaan. Tämä paljastui kuitenkin isolta osalta ruuhkavuosien illuusioksi, ihan yhtä pihalla monet oli toistensa kuulumisista. Tavallaan lohduttavaa, ettei siinä mielessä jää kokonaan kaiken ulkopuolelle, mutta tietysti samalla niin harmillista, kuinka arki nielee mukaansa.

Kolmen viikon reissulle, johon piti sisällyttää kunnon pakkastalviulkoiluvaatteet, siistit vaatteet, nollakelin vaatteet ja tavalliset sisävaatteet – joululahjojen ja tuliaisten lisäksi – stressasin pakkaamista hämmästyttävän vähän. Toki jonkin verran, eihän siitä muuten tulisi mitään.

Autoon sullottiin 4 isoa matkalaukkua, lentolaukku, lasten lentolaukut, matkarattaat ja muutamat erinäiset kassit. Työnsin talvikengät täyteen sukkia, sulloin ja rullasin vaatteita. Minimoin omat vaatteet ja pakkasin jostain syystä lapsille ihan liian monta vaatekertaa. Koska asusteltiin Anopilla, oli meillä pyykinpesumahdollisuus, eivätkä Armin ja Reetta enää samaa tahtia sotke vaatteita kuin aiemmin. Ensi kerralla taas vähän viisaampana!

Levin pakkasille olin varustautunut hyvin, itselle kuitenkin lämpöpohjalliset kenkiin ja toppahousut olisivat olleet pop, mutta kun siitäkin nyt selvittiin ilman, niin lykkään omien toppahousujen ostoa suosiolla vielä ainakin vuodella – taas.

Uusi vuosi jouduttiin Miehen kanssa vaihtamaan erillään, koska koko syksyn pääsääntöisesti terveinä olleet lapset nostivat kuumeen just ennen aattoa. Arpaonni kavereiden kekkereihin lähtijälle osui minuun ja seuraavana päivänä olin ihan tyytyväinen, että lapsilla oli vielä kuumetta, koska pystyttiin sen varjolla vaan löhöämään sohvalla piirrettyjä katsoen, joka sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Uudenvuoden päivä sunnuntai oli muutenkin historiallinen päivä, koska Suomen alkoholilaki (jolle täälläkin joskus naureskellut) otti askeleen kohti järkeä ja salli 5,5% alkoholituotteiden myynnin ruokakaupoissa. Maailma ei tuhoutunutkaan vaan saatiin haettua muutamat Weissbierit illan ratoksi. Tietysti, koska kaupat ovat auki myös sunnuntaisin ja olisihan se Helsingin Kaaren iso Prisma ihan 24/7 auki. Koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ei ole sunnuntaina saanut noin vahvaa alkoholia ostettua. Hämmentävää.

Paluumatka (Helsingistä laivalla Tukholmaan, autolla Ruotsin läpi Kööpenhaminaan, yöpymisen jälkeen Düsseldorfiin) meni yhtä hyvin kuin tulomatkakin, joskin vain täysin päinvastaisessa säässä. Tullessa ihailtiin Ruotsissa Skånen valkeita peltoja ja lumikristallien koristamia puita, paluumatkalla tuulilasiin vihmoi vettä ja räntää ja värisävyinä oli vain harmaan koko kirjo. Kuitenkin heti Saksan rajalla sää selkeni, aurinko paistoi ja lämpöasteita kohosi muutama lisää kuin toivottaakseen meidät tervetulleeksi. Tätä kohteliaisuutta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun vaihdettiin takaisin sateeseen ja harmauteen.

Konkreettisesti Suomen reissusta jäi käteen joululahjojen lisäksi kassikaupalla suomiherkkuja ja osa niistä taisi jäädä vyötäröllekin…! Vieläkö ehtii tehdä uuden vuoden lupauksia?

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Riikka/Vihreän saaren emäntä 9.1.2018 at 17:28

    Olen havainnut ihan saman, että täältä kauempaa katsellessa sitä luulee kavereiden tapaavan toisiaan alvariinsa, mutta totuus tuntuu olevan pitkälti muuta. Järjestin kaveriporukalle illanistujaiset ravintolassa välipäivinä ja ajattelin kaikkien olevan enemmän kuin perillä toistensa menoista. Vaan niinpä vain paljastui, että harvapa heistä oli toisiaan tavannut sitten viime kesän. Kummasti se arki vie mukanaan ja täältä käsin kuvittelee muiden tekevät ”koko ajan kaikkea hauskaa” yhdessä.

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 11.1.2018 at 23:32

      Naulan kantaan. Sinänsä ulkosuomalaista lohduttaa tuo, ettei ihan jää paitsi kaikesta, mutta olishan se kiva että ihmiset vielä löytäisivät aikaa toisilleen 🙂

  • Reply Venla 10.1.2018 at 19:44

    Kiva, kun kirjoitit noista matkoista. Haaveena olisi ensi kesänä ehkä automatka Saksaan ja kiva lukea kokemuksia siitä. Mukavaa arkea sinne teille ja hyvää alkanutta vuotta. Niin ja ihana, kun on olemassa tuo Ulkosuomalaisten blogit-ryhmä. Se on ihan parasta lukemista, vaikka Suomessa asunkin.

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 11.1.2018 at 23:33

      Kiitos paljon ja samaa sinulle 🙂 Juu se ryhmä on kyllä ihana, voisin lukea muiden juttuja päiväkaudet läpeensä!

    Leave a Reply