Suomi 100 juhlat Düsseldorfissa

Kun edellisenä viikonloppuna olleista joulumyyjäisistä oli selvitty ja itsenäisyyspäivän itkut itketty oli juhlan aika. Düsseldorfin suomalainen seurakunta yhdessä suomalaisen kielikoulun kanssa järjestivät – tai siis järjestimme – itsenäisyyspäivän juhlan Suomi 100 -teeman kunniaksi Hotel Renaissancen tiloissa.

Juhlaan ei ollut erillistä pukukoodia, mutta mielestäni kaikki olivat laittaneet kyllä parasta päälleen. Näin tein minäkin, olinhan sentään raahannut Suomesta muuttokuormassa yhden täyspitkän iltapuvun. Lähinnä olin ajatellut sellaista tarvitsevani, jos pääsisin vaimon ominaisuudessa edustamaan jonnekin Miehen työdinnereille. No tällaisia kutsuja ei ole tippunut, joten kaivoin säilytyksestä rakkaan luottomekkoni, joka ostettiin aikanaan rehellisesti opintolainalla 10 vuotta (!!) sitten.

Päätin myös investoida kampaukseen, joten varasin ensimmäisen oman ajan kampaajalle täällä Saksassa olon aikana. Jos mun Suomen luottokampaaja lukee tätä, niin joo, yhtään ei ole lisääntynyt mun kampaajalla käymissyklini, ehkäpä vaan pidentynyt entisestään… Tällä kertaa sain kuulla hienovaraisia tuskailuja, kuinka ohuet hiukseni ovat latvoista ja kuinka niitä todella olisi hyvä välillä leikata. Sainpa lopuksi kampaamon arpajaisista -10% alennuksen seuraavasta käynnistä, joten ehkä mun on nyt pakko rohkaistua ja varata aika.

Kampaus oli kuitenkin onnistunut ja päästiin lähtemään oikein hyvissä ajoin juhlapaikalle. Ohjelma alkaisi Finlandia-hymnillä (tällä kertaa en itkenyt!), jonka jälkeen minun pitäisi lukea Suomen itsenäisyysjulistus, jonka teksti on aikasta monimutkainen ja lauseet pitkiä. Olin ehtinyt treenaamaan puheen läpi tasan kerran kotona, testiyleisönä olivat lapset ja meidän vieraat Suomesta. Lisäksi luin lyhyen tervetuliaispuheen yhdessä seurakunnan edustajan kanssa.

Esiintyminen lähes 200 henkiselle yleisölle meni mielestäni ihmeen hyvin, tai ainakaan minua ei jännittänyt mikrofoni kädessä yhtään niin paljon kuin olin alunperin kuvitellut. Ehkä tämäkin menee taas siihen samaan epämukavuusalueen ylittämisiin, että nyt kun se maksimi tälle vuodelle on jo saavutettu, niin loput menee vaan huomaamatta reunan yli?

Onneksi omat esiintymiset olivat aivan juhlan alussa, niin sen jälkeen pystyi nauttimaan loppuohjelmasta ja viinipullosta – vesipullo oli niin naurettavan kallis, ettei mitään rajaa. Juhlaohjelmassa oli mm. Düsseldorfin oopperan suomalaislaulajien esityksiä, Suomi-koulun lasten esitys yhdessä seurakunnan kuoron kanssa ja vangitseva tanssiesitys. Välijuonnoissa kerrottiin, millaisia uusia sanoja oli milläkin vuosikymmenellä suomen kieleen tullut, näitä oli mielenkiintoista kuunnella. Lopuksi laulettiin yhdessä komeasti Maamme-laulu, se oli hieno hetki.

Ruokailu toteutettiin buffettina, ja tarjolla oli illalliskortin erittäin kohtuulliseen hintaan nähden monipuolinen valikoima herkkuja. Joihinkin olisin mielelläni ripauttanut hieman suolaa, mutta muuten kattaus oli mielestäni onnistunut kokonaisuus. Jälkiruokapöydän suklaamousse oli täyteläinen päätös. Suomalaiselle olisi maistunut jälkkärin kanssa kahvi, mutta kun olin aikani kahvipannua etsinyt sitä löytämättä, tajusin että sumppi pitäisi erikseen tilata tarjoilijalta.

Aikuisille oli mahdollistettu teoreettinen tilaisuus nauttia ohjelmasta ja illallisesta rauhassa, kun lapset saivat temmeltää lastenvahtien valvovan silmän alla viereisessä tilassa. Olihan se toki arvattavissa, että eivät he siellä koko iltaa viihdy, ja jossain kohtaa ruokailua juhlatilan tanssilattian värivalot villitsivätkin joukkion jahtaamaan liikkuvia kuvioita lattiassa samaan tapaan kuin kissoja voi juksata taskulampulla. Pienten lasten vanhempia tämä ei tuntunut haittaavan, vanhempaa väkeä ehkä kylläkin. Peli kuitenkin vihellettiin poikki ja lapset ohjattiin takaisin lastenhuoneen puolelle vipeltämään.

Omat muksut alkoivat olla pitkästä päivästä sen verran poikki, että vetäydyimme kotiin pitkälti ennen juhlien päättymistä. Oltiin jo kuitenkin toista tuntia yli normaalista nukkumaanmenoajasta, ja vaikka periaatteessa lapset olisivat jonkin aikaa voineet vielä jaksaakin, niin oli parempi ottaa lähtö ennen kuin homma karkaa lopullisesti käsistä. Been there done that.

Kotona tajusin, ettei meistä ole yhtäkään yhteiskuvaa juhlista. Otettiin vahinko takaisin takan edustalla juuri ennen juhlamoodin vaihtumista kotimoodin villasukkiin ja verkkareihin.

Kuten tervetuliaispuheessanikin sanoin, oli äärimmäisen hienoa päästä juhlimaan 100-vuotiasta Suomea Düsseldorfissa – yhdessä, juhlavuoden teeman mukaisesti.

Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille, esiintyjille ja juhlavieraille – ja vielä kerran onnea Suomi!

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply tarja 13.12.2017 at 08:29

    Big party everywhere!!! I celebrated it with Finns in Stuttgart. 🙂

  • Leave a Reply