Saksan kielen välikatsaus

Aiemmin kirjoittelin saksan kielen opiskeluiden etenemisestä toukokuussa. Tällöin kerran viikossa olevaa kielikurssia oli takana kuukausi, ja into opiskella lisää hurja. Missäs sitten nyt ollaan? Noooh, samainen kurssi jatkuu vielä, ja nykyistä jaksoa on jäljellä kuukauden verran. Tämän jälkeen minun pitäisi olla kansainvälisellä asteikolla ymmärtääksen tasolla A2. Eli ei enää aivan alkeissa, vaan askel pohjalta ylemmäs.

Opiskeluintoa on vieläkin roimasti (voi miksei sitä ollut silloin koulussa näin paljon?!), mutta aikaa on tähän mennessä ollut edelleen suht rajatusti. Nyt kun lapsilla on päivähoidot alkaneet ja saan päiviini jopa useamman tunnin lisää tehdä mitä ikinä huvittaa,  voisin tätä aikaa hyödyntää vielä tehokkaamminkin vaikkapa siihen kielen opiskeluun.

Tavoittena olisi löytää iltakurssin tilalle joku aamupäiväkurssi. Kurkin ensimmäisenä kotikaupunkimme työväenopiston, Volkshochschulen eli VHS:n tarjontaa. Heillä olisi kyllä oikean tasoisia kursseja, mutta ikävästi vain joko ilta-aikaan tai sitten todella intensiivisinä rykäyksinä, esimerkiksi parin kuukauden ajan maanantaista torstaihin klo 9-13. Tämähän nyt varmasti olisi se tehokkain tapa, mutta on ehkä kuitenkin vähän liikaa. Voi kumpa olisi sellainen kurssi, joka olisi parina aamupäivänä viikossa!

Tällä hetkellä selviydyn jo kaupassa ja leipomossa saksaksi. Naapureiden kanssa pyrin puhumaan niin paljon kuin vain mahdollista, koska he ovat olleet tähän mennessä ehdottomasti parasta juttuseuraa tällaiselle kielipuolelle; osaavat artikuloida, puhua hitaasti, yksinkertaisesti ja tarvittaessa toistaa itseään saksaksi eikä heti vaihtaa englantiin. Päiväkodin tädit hölöttävät mulle saksaksi, ja yritän napata lauseiden tärkeimmät sanat jotta sanoma menisi perille. Toistaiseksi ollaan samalla aaltopituudella, ja seuraava tulikoe on parin viikon päästä oleva vanhempainilta. Aiemmin ollut vanhempaininfo oli henkisesti rankka, kun kaikki energia meni pinnistellessä ymmärtää edes jotain.

Jollain kierolla tavalla tykkään saksalaisesta tavasta muodostaa älyttömän pitkiä yhdyssanoja. Niiden merkitystä on hauska (!) arvailla, kun vihdoin osaa vähän jakaa pitkää sanaa osiin – aiemmin kaikki oli vain kirjaimia ladottuna peräkkäin. Radiosta alan ymmärtää, mistä aiheesta selostajat puhuvat milloinkin ja kotiin tulevista ilmaisjakelulehdistä tarttuu kanssa sana sieltä ja toinen täältä.

Ostin myös paksun naisten lehden (3,80€), jossa sopivassa tasapainossa kuvia ja tekstiä, ja sen kanssa saan kulumaan vielä illan jos toisenkin. Tällaisessa lehdessä on todella hyvin kirjoitettu valkoisen paidan kohdalle ”weiße Bluse” ja kun konteksti on tuttua niin sanojen arvaaminen on lähes lastenleikkiä.

Yhden artikkelin kohdalla otin käyttöön vanhan tutun tapani kouluajoilta. Istuessani Arminin päiväkodin sivuhuoneessa hoidon alkupäivinä, alleviivasin uusia sanoja ja kirjoitin niiden käännöksiä marginaaliin. Se, mikä tässä tavassa tuli ihan uutena, oli osan sanoista kääntäminen itselle englanniksi eikä suomeksi. Tämä johtuu varmaan siitä, että en ole varmaan koskaan elämässäni puhunut näin paljon englantia kuin nyt, ja siksi että se nykyinen kielikurssi on englanniksi.

Lasten kielitaito käynnistelee nyt moottoreitaan todenteolla, ja Reetta on jo muutamia sanoja oppinut toistamaan Tagesmutterin hoivissa. Hän osaa sanoa hiukset, silmät, käsi ja korvat ja osoittaa oikeaan kohtaan. Hauska ajatella, että tämä on ihan samaa hommaa, kuin mitä itse opettanut lapsille heidän ollessaan vauvoja tai ainakin pienempiä. Eli nyt tulee tavallaan sama uusiksi! Reetta osaa myös laskea saksaksi neljään ja suomeksi kahdeksaan. Armin osaa laskea saksaksi jo yhdeksään. Lisäksi erilaiset tervehdykset (Guten Morgen / Tag / Abend) alkavat muistua mieleen, joskin vuorokaudenajat voivat mennä vielä vähän sekaisin.

Ihailen suunnattomasti myös lasten suhtautumista uuteen kieleen: kaksivuotias ei ole kommentoinut asiaa lainkaan, vaan puhua papattaa kuulumisiaan hoitopäivän jälkeen minulle suomeksi. Saksalaisia sanoja ei ole vielä sekaan eksynyt, mutta se johtunee myös siitä, että Reetan sanavarasto suomeksi on mielestäni kovin kattava ikäisekseen. Armin sen sijaan tiedostaa hyvin, ettei ymmärrä kaikkea hänelle puhuttua.

”Meillä oli tänään aamupiiri. Siellä oli kivaa. Mutta en mä kyllä ymmärtänyt mitään mitä siellä sanottiin. Mutta ei se haittaa. Sellaista se vaan joskus on!”

<3

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply