Grožnjan – pieni taiteilijakylä Kroatiassa

Kesäisellä Kroatian lomalla tehtiin päiväretki piskuiseen Grožnjanin kylään, joka sijaitsee Pohjois-Kroatiassa Istrian niemimaalla. Asukkaita kukkulan päällä olevan linnanmuurien ympäröimässä kylässä on alle 200, eikä alueella muutenkaan ole kuin alle 800 henkeä. Grožnjan kukkula kohoaa noin 300m meren pinnasta, ja turistit matkaavat sinne juuri näköalojen vuoksi. 

Grožnjanin kylä on ollut useamman eri maan valloituksen alaisuudessa vuosisatojen aikana, eniten paikan tunnelmaan vaikuttaa Venetsian aika 1300-luvun puolesta välistä 1700-luvun loppuun. Kylän kourallisesta asukkaita reilu kolmannes on vieläkin italialaisia. 

Kroatiassa on 123 kirkkoa, jotka on pyhitetty Saint Vitukselle, suomalaisittain Pyhälle Vitukselle, ja Grožnjanissa on niistä yksi. Harmittavasti komeaan kirkkoon ei ollut pääsyä eteistä pidemmälle, kuvankin joutui nappaamaan lasin läpi. 

En yleisesti ole mikään kyläbongari, mutta koska meillä oli autot käytettävissä, riittävästi aikaa ja intoa tehdä muutamia päiväretkiä, ja lisäksi oltiin saatu suosituksia vierailla kylässä, niin olihan sinne lähdettävä. Heti aamusta kun lähdettiin liikkeelle, niin saatiin auto vielä hienosti aivan linnakkeen muurin kupeeseen. Iltapäivällä lähtiessämme autoja olikin jo parkkeerattu vähän sikin sokin ja kylää kohti valuvia turisteja laahusti kivikkoisilla kaduilla kameroidensa kanssa.

Kylä on tunnettu taitelijoiden tyyssijana vuodesta 1965 alkaen. Kylään muuttaneet taiteilijat aloivat elävöittää autioitunutta seutua, ja lienivät siinä osaltaan onnistuneen, koska nyt ränsistyneiden talojen kivijaloissa oli pieniä gallerioita sekä käsityö- ja taidemyymälöitä vieri vieressä.

Osuttiin paikalle sattumalta vuosittaisen Jazz is back -musiikkifestivaalin aikaan. Huomautettakoon, että festivaali  on tässä kohtaa aika mahtipontinen sanavalinta, pariviikkoinen kyläjuhla voisi olla ehkä lähempänä totuutta. Kaduilla kaikui siellä täällä milloin mitäkin soitinta, kun muusikot harjoittelivat vanhojen talojen sisuksissa. Piskuisille aukioille oli koottu tuoleja katsomoiksi isompia konsertteja varten, ja lounaan aikaan eräs rytmiryhmä soitti hyväntuulista jazzia aivan ravintolan edustalla.

Lounasta syötiin oikein mainion Taverna Bastian sisäterassin ylätasolla, ja alkupalaksi otettiin tryffelillä maustettua juustoa. Kylässä oli pistänyt silmään jo alkuunsa tryffelisienien valtaisa tarjonta. Eli ei siis kyse suklaasta tällä kertaa. En ole tainnut aiemmin juurikaan päästä maistelemaan mitään tryffeliruokia, ja juuston maku oli aika voimakas omaan suuhun. Puhuttiin, että onkohan nämä niitä kulinaristisia elämyksiä, joista pitäisi voida sanoa tykkäävänsä vain vaikuttaakseen sivistyneemmältä? Alueella olisi myös mahdollista käydä tryffelimetsällä oppaan ja koulutettujen koirien kanssa, mutta jätettiin tällainen elämys muille.

Seurueemme kaksi pienintä jäsentä matkustivat matkarattaissa, ja kyyti oli todella rosoista satoja vuosia vinksahtaneilla mukulakivikaduilla. Suosittelen mahdollisuuksien mukaan jättämään rattaat pois tältä reissulta kokonaan, niistä tuntui olevan vain enemmän haittaa kuin hyötyä. Rattaita taidettiin enemmän vetää perässä kuin työntää. 

Kujilla ja pihoilla käyskennellessä ei voinut olla aivan varma, astuuko nyt suoraan jonkun oikealle takapihalle vai onko yleisellä kävelyreitillä. Kapeiden kujien yli kasvoi vihreitä viinirypäleköynnöksiä ja rakennukset heittivät suoraan aikamatkalle vuosien taakse.

Oltiin liikkeellä heti aamupäivästä, turisteja saapui tasaisena virtana keskipäivän jälkeen. Kylässä olisi voinut viettää ehkä pidempääkin, erityisesti jos olisi halunnut rauhassa tutkiskella pienien gallerioiden taidetarjontaa ja pohtia mahdollisia kotiinviemisiä. Lapsille luvattin jotkut pienet muistot, jolloin Reetta valitsi itselleen hauskan (oletettavasti käsintehdyn) kalan muotoisen lompakon ja Armin halusi pienen vihreän koristelinnunpöntön. 

Lopuksi napattiin vielä jälkiruuaksi porukalla kulhollinen pieniä rasvassa paistettuja taikinapalloja katukärrymyyjältä. Palloihin sai oman maun mukaan esimerkiksi tomusokeria, kanelia tai suklaakastiketta. Nyt valittiin sitä suklaata!

***

Aiemmin julkaistut matkailujutut Kroatiasta

Vesipuisto Istralandia

Dinopark Funtana

Varjoliito Motovunissa

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista, Bloglovinista ja Blogit.fi:stä

Previous Post Next Post

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Katriina 8.9.2017 at 22:01

    Grožnjan näyttää upealta paikalta. Siellä tuntee – kliseitä käyttääkseni- historian siipien havinaa. Mikä onni , että tuota ei ole modernisoitu ja uudisrakennettu Titon aikana. En osaa kuvitella, miltä tryffelijuusto maistuu, mutta Taverna Bastiassa näyttää olevan tarjolla myös tryffelillä höystettyä pastaa. Meidän nurkillammekin syksyisin italialainen ravintola/pizzeria Perla Di Calabria tarjoaa yksinkertaista, hyvää ja huokeaa tryffelipastaa: pastaa , kermakastiketta + tryffelilastuja. On myös sopuhintaan tryffelillä kuorrutettua rumsteakia. Herkullista! Eikä tuo ole mikään hienostelupaikka. Siellä ovat interiööri valkoisine pöytäliinoinenn , kokki ja palvelu kympin arvoisia ja hinta ja laatu kohdillaan. Kivaa, että hyvästä ruoasta ja juomasta ei tarvitse maksaa itseään kipeäksija bambinitkin ovat tervetulleita ja heitä palvellaan huomaavaisesti. Kyllä se äidin (ja isänkin) sydäntä lämmittää, kun lapsista pidetään kuten nuo Reetan ja Arminin saamat pienet lahjat sen osoittavat.

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 10.9.2017 at 23:19

      Tryffelipastaa olisi kiva kokeilla! 🙂 Kuulostaa mukavalta paikalta 🙂

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta 10.9.2017 at 12:49

    Tämä kylähullu voisi käydä tuollaisissa pikkukylissä ihan loputtomasti. En kyllästy, vaikka perheeni väittää niiden kaikkien näyttävän samalta! Ja tryffeli on minusta parhaimmillaan pastakastikkeessa, risotossa, bruscettan tai pizzan mausteena, mutta tryffelijuuston ystävä en erityisemmin ole. Kannattaa antaa sille todellakin mahdollisuus toisessa muodossa!

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 10.9.2017 at 23:20

      Haha, kylähullu 😀 Ja kiitos vinkeistä, en torppaa siis tryffeliä tällä perusteella vaan täytyy kokeilla toisessa muodossa uudelleen 🙂

  • Reply Tanja / Tanjan matkassa maailmalla 10.9.2017 at 22:49

    Täällä ilmoittautuu yksi kuka ei vaan voi sietää tryffeleitä missään muodossa. Elokuussa tuli itsekin lomailtua Kroatiassa ja harmikseni Istriassa ehdimme olemaan aivan liian vähän aikaa, mutta sen verran kuitenkin että vierailimme samalla suunnalla sijaitsevassa Humin pienessä kaupungissa. Blogista löytyy postaus jos haluat käydä vilkaisemassa.

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 10.9.2017 at 23:21

      Ainakin tuossa juustossa oli niin voimakas maku, että en ihmettele sen jakavan mielipiteitä. Ja kiitos vinkistä, täytyy käydä lukemassa 🙂

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle 16.9.2017 at 09:19

    Mä rrrrakastan tälläisiä pikkuisia kyliä. Niissä on jotenkin niin ihana tunnelma, etenkin jos on paikalla rauhalliseen aikaan. Ymmärrän kyllä, että lastenrattaiden kanssa mukulakivikadut ei ehkä tunnu niin valloittavilta kuin muuten. 😀 Tryffelijuustoa en ole koskaan maistanut, mutta tryffelirisotto ainakin oli omaan makuun ihan taivaallista ja olen huomattavasti keskivertoa nirsompi. 🙂 Voisin siis mielelläni kokeilla muitakin tryffeliruokia. Ilmeisesti ne eivät olleet ihan superkalliita?

  • Leave a Reply