7. hääpäivä

Seitsemän vuotta sitten heräsin kotona vähille unille jääneen yön jälkeen. Ilta oli vierähtänyt pitkäksi kahden kaasoni kanssa omaa polttarikansiota selatessa ja vielä sitä yhtä lasillista kuohuviiniä nauttiessa. Väsymys ei kuitenkaan painanut silmiä, vaan olin pirteä kuin peipponen jo ennen aamusuihkua ja valmiina lähtemään kuukausia aiemmin varattuun meikkiin ja kampaajalle.

Kampaajalla otettiin rennosti verkkareissa, ja luottohiustaituri kähersi vuorotellen kaikkien meidän kolmen hiuksia toiveidemme mukaan. Olimme kuulemma kesän rauhallisin morsiusseurue, koska kukaan meistä ei saanut hallitsemattomia itkukohtauksia tai puristanut tuolinkaiteita rystyset valkoisina jännityksestä. Päivän sää vaikutti epävakaiselta, ja puhelin pirisi kun pohdittiin, ohjeistetaanko 8-henkistä jazzbändiä kasaamaan soittimensa juhlapaikalla ulos vai sisätiloihin. Otettiin varman päälle, ja päädyttiin jälkimmäiseen.

Kuva: Johanna Hietanen Photography

Kun hiukset ja meikki olivat ojennuksessa, ehdin kotona tehdä vielä muutaman voileivän ihanasti hössöttäville kaasoille. Kun sain unelmieni hääpuvun päälleni, aurinko alkoi paistamaan pilvien lomasta ja sää selkeytyi eikä pisaroita nähty koko päivänä. Liian sokerista? Sori, mutta näin siinä kävi –  ja lisää on luvassa!

Ajoimme kirkolle bestmanin kyydissä 7-metrisellä valkoisella limusiinilla. Tasan kello 15.00 Espoon Leppävaaran punatiilisen kirkon uruista kajahti kauneimmista kaunein Prinsessa Ruususen häämarssi, ja sillä hetkellä henkeni salpautui ja sain vain soperrettua isälleni käsipuolessa ”Nyt mua taitaa vähän jännittää”.

Alttarilla en pystynyt olemaan tärisemättä – ja hymyilemättä. Siinä me nyt seistiin, paksun vihkiryijyn päällä, mikä sai korkokenkäni vapisemaan entisestään. Naiskanttori lauloi sellaisella upealla kanttorin äänellä Hymnin rakkaudelle, ja olin hermostuksissani valmis suutelemaan sulhasta aivan väärässä kohdassa seremoniaa.

Kuva: Johanna Hietanen Photography

Kun tahdon oli lausuttu kahteen kertaan ja hartaudella valittu timanttisormus koristi vasenta nimetöntä, käännyimme kohti juhlaväkeä ja odotimme rauhassa poistumismusiikin alkamista. Voin kertoa, että Love and Marriage (tv-sarja Married with Children, Pulmuset tunnusmusiikki) kuulostaa aivan älyttömän hyvältä uruilla soitettuna! Alkutahtien hämmästyneiden ilmeiden jälkeen hiljaisuus vaihtui lämpimään kohahdukseen, kun kuulijat saivat biisistä kiinni. En halua unohtaa sitä aitoa riemua ja vapautunutta tunnelmaa ikinä!

Riisinjyvien lennellessä pujahdin laahukseni kanssa limusiinin penkille ja avattiin yhdessä ansaittu kylmä kuohuva. Juhlapaikalla, joka oli minulle tuttu keltainen kartano jo lapsuudesta saakka, ja näin ollen erityisen tärkeä, ehdittiin ihastella Miehen kanssa cateringin kattamia pöytiä ja treenata parit valssipyörähdykset iltaa varten ennen vieraiden saapumista.

Kuva: Johanna Hietanen Photography

Olin suunnitellut hääjuhlaa ja sen yksityiskohtia lähemmäs puolitoistavuotta, ja juhlapaikkaa oli koristeltu talkoovoimin neljä päivää. Ja siinä se nyt oli, juuri niin täydellisenä kuin olin kuvitellutkin eikä hymy kasvoiltani hyytynyt missään vaiheessa. Vielä tätä kirjoittaessani, seitsemän vuoden jälkeen, huomaan saman äärimmäisen onnellisuuden tunteen valtaavan mieleni, kun ajattelen häitämme. En vaihtaisi sekuntiakaan, ja jos joskun jonkun päivän elämästäni saisin elää uudelleen, se olisi tuo päivä.

Kiitos juhlaväelle, kiitos bändille, kiitos cateringille, kiitos valokuvaajalle. Kaikki tämän jutun kuvat on ottanut lahjakas Johanna Hietanen Photography.

Kuva: Johanna Hietanen Photography

Kiitos rakas Mieheni, että olen saanut elää rinnallasi yli vuosikymmenen!

Meillä on edelleen kaikki maailman aika.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Viherjuuria 28.8.2017 at 10:06

    Onnea onnea onnea vaan myös seuraaviin vuosikymmeniin 🙂
    Meillä lähestyy yksivuotishääpäivä, paperiako se sitten on <3

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 29.8.2017 at 01:05

      Kiitos paljon ja ihanaa vuosipäivää teille 🙂

  • Reply Venla 28.8.2017 at 19:29

    Ihania kuvia, teidän hääpäiväkertomuksestakin tuli tosi hyvä fiilis. Sinun mies on ihan eri näköinen, kun oon kuvitellut, en osaa enää yhtään sanoa mitä kuvittelin, se on jännä kuinka mielikuva haihtuu heti, kun näkee aidon kuvan.
    Kaikkea ihanaa myös vuosiin seuraaviin.

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 29.8.2017 at 01:07

      Kiitos 🙂 Ja heh, hauska tuo eri mielikuva, muakin alkoi kiinnostaa minkänäköinen se ensimmäinen kuvitelma oli 😀

  • Reply Make 28.8.2017 at 21:03

    Onneksi olkoon ja onnea tulevaan.
    Sen verran kommentoisin : ” Meillä on edelleen kaikki maailman aika. ” Tutun mies kuoli aivoinfarktiin eikä ollut 40. Saksan autobaanat ovat omat lukunsa.
    Eläkää jokainen päivä täysillä, älkää säästelkö ”sitten joskus”.

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 29.8.2017 at 01:09

      Kiitos! Ja totta, elämästä ei tiedä koskaan miten käy, joten muistetaan nauttia siitä tässä ja nyt <3

    Leave a Reply