Kroatian parhaaksi valittu vesipuisto Istralandia

Jos matkasi suuntautuu Kroatiassa Istrian niemimaalle, et voi olla törmäämättä suurten vesipuistojen mainontaan. Me saimme ensimmäiset esitteet kouraan heti Slovenian ja Kroatian rajalla; rajavartija kurkkasi passeja ja vieressä mainostyttö jakeli esitteitä. Samoja lappusia oli jätetty myös tuulilasinpyyhkijöiden alle myöhemmin kauppareissun aikana. Tässä mielessä mainonta alkoi olla suomalaisen mielestä enemmänkin ärsyttävää kuin kiinnostavaa, mutta oltiin jo ennen matkaa suunniteltu retkeä vesipuistoon ja sitä oli lapsillekin kovasti suitsutettu.

Istriassa on ainakin kaksi kilpailevaa vesipuistoa, Aquacolors Porec ja Aquapark Istralandia. Ensimmäinen mainostaa itseään Kroatian suurimpana ja toinen parhaimpana. Me kävimme jälkimmäisessä, koska se oli lähempänä loma-asuntoamme. Luotettiin taas aikaiseen lähtöön, mutta sisäänkäynnillä oli isot jonot heti puiston avautuessa kymmeneltä. Autot saatiin kuitenkin hyvin parkkiin ja kipitettiin pikapikaa hieman sekavaan jonoon juuri ennen isoa bussiryhmää.

Pienet lapset ilmaiseksi

Ostettiin liput aikuisille, pienet lapset (alle 100cm) pääsivät sisään ilmaiseksi, alkuun iloittiin tästä mutta myöhemmin selvisi miksei heistä tarvinnut maksaa. Samalla ostettiin aurinkotuolit ja varjot sekä säilytyslokerot, jotka olisi periaatteessa voinut jättää ottamattakin, koska kuuden aikuisen seurueesta aina joku pystyi jäämään vähän kyttäämään tavaroita.

Puisto oli ainakin omaan silmään valtava, ja suunnattiin ensimmäisenä lasten alueelle, jossa oli paljon merirosvoteemaisia, aika hurjiakin kiipeilypaikkoja ja vesiliukuja. Aurinkotuolien varaussysteemi oli mielestäni oikein toimiva: jokaisessa aurinkovarjossa oli pieni muovitasku, johon piti laittaa kuitti maksetuista tuoleista ja varjosta. Alueella kierteli sitten henkilökuntaa tsekkailemassa, että tuoleja käyttävät vain niistä maksaneet.

Tuoleja ja varjoja oli runsaasti, ja vaikka vaihdettiin pari kertaa aluetta, saatiin aina oma uusi mesta. Jos haluaa pihistellä, olisi oman pyyhkeen tai vaikka viltin voinut levittää jollekkin puiston laajoista nurmialueista. Massipetterit voivat ostaa päiväksi oman mökin, mutta ne näyttivät aika pelkistetyiltä (tyyliin pelkät seinät ja katto), joten en oikein nähnyt sellaisella lisäarvoa. Lisäksi mökit olivat selvästi kauempana altaista. 

Istralandiassa oli isoja, hurjia ja hauskoja mäkiä aikuisille ja rohkeille yli 100 senttisille. Meidän normaalisti vedestä hurjasti pitävät 2v ja 4v jäivät pituudesta vajaaksi, jotta olisivat päässeet juuri mihinkään vesiliukumäkiin. Toisaalta ne olivat kyllä todella hurjia. Paikasta jäikin mielestäni puuttumaan sellainen rauhallisesti laskeutuva, maltillisesti kiemurteleva mäki.

Tarjolla pienille oli lähinnä vain lasten alueen merirosvolaiva, jossa taas kouluikäiset (pojat) meuhkasivat siihen malliin, ettei väliin uskaltanut mennä. Vettä myöskin suihkusi ja roiskusi niin monesta suunnasta, että se pelotti meidän lapset väljemmille vesille. Lisäksi mainittakoon, että vaikka sää oli heinäkuisen helteinen, vesi pysyi vilvoittavana. Saksalaisen uimahallin lämpimään veteen tottuneille lapsille vesi oli ehkä aavistuksen liian vilvoittavaa.

F-f-f-falling

Mutta näistä seikoista huolimatta reissu oli kokonaisuutena onnistunut. Koska oltiin matkassa kuuden aikuisen ja neljän lapsen porukalla, mahdollisti se ryhmän hajaantumisen eri liukumäkiin vuorollaan. Miehet kävivät ensin kokeilemassa muutamia hurjia mäkiä, ja innostuin sitten itsekin kokeilemaan Free Fall -nimistä vesiliukua.

Kyseessähän ei ole mikä tahansa mäki, vaan Kroatian korkein vesiliukumäki, jonka huippu on 27m maan pinnasta ja lähtötasanne tarjoaa komeat näkymät – jos uskallat katsella ympärillesi jännitykseltä. Itse keskityin lähinnä pitämään kaiteesta kiinni ja hengittämään syvään. Free Fall menee muutamalla pehmennyksellä suoraan alaspäin lähes 100 metrin matkan, ja ainoa, mikä harmitti siinä muutamassa sekunnissa, jonka lasku kesti, oli se että vettä roiskui niin pirusti päälle, että oli pakko pitää silmiä kiinni!

Laskun jälkeen piti ensimmäisenä tsekata, onko bikinit vielä säädyllisesti päällä ja sitten vähän vetää henkistä voitontanssia uskalluksesta.

Peruspikaruokaa & monipuolista ohjelmaa

Ruokapuolella puisto ei valitettavasti tarjonnut mitään uutta. Listalta löytyi burgereita ja ranskalaisia, jotka ovat kieltämättä aika tylsiä, mutta toisaalta en oikein tiedä, mikä olisi ollut parempi vaihtoehto. Puistosta ei haettu gourmet-elämystä, vaan lähinnä jotain nopeaa, jonka voi syödä aurinkotuolissa, ja suunnata sitten takaisin polskimaan. Oli siellä sentään hedelmäsmoothieita ja frozenjugurttia myyvä kioski, mutta ei siellä yhtäkään asiakasta näkynyt. 

Vesileikkien lisäksi puisto tarjosi kaikenlaista oheisohjelmaa päivän mittaan. Olisi ollut esilaisia vesiaerobickeja, vesizumbia, lapsille vedenkestäviä (!) kasvomaalauksia, klovneja ja vaahtobileitä – kaikki ilman erillisia maksuja. Oma suosikkini oli puiston eri alueita kiertävä puhallinorkesteri, jonka jäsenet soittivat ja tanssasivat niin altaiden reunoilla kuin altaissakin! Repertuaarista löytyi hyviä covereita, mm. Bon Jovin It’s My Life. Tässä kohtaa päädyin taas kerran miettimään ammatinvalinta-asioita, olisiko vielä liian myöhäistä opetella soittamaan jotain ja muuttaa Kroatiaan vaikka vesipuiston trumpetistiksi?

Puisto on varmasti iso työllistäjä alueella, koska henkilökuntaa tuntui olevan paljon. Alue oli myös huomattavan siisti, roskiksia oli riittävästi eikä missään kulkuväylillä tai niiden liepeillä pyörinyt jätskipapereita tai muutakaan. Ja koko ajan jossain tapahtui jotain! Minulle ja Miehelle tuli sama vähän fiilis kuin edelliskesänä Barcelonan tienoilla Port Aventura – huvipuistossa. Mietittiin, voisiko näiden puistojen taustalla olla sama omistaja tai suunnitteleva taho? 

Istralandia tarjosi oikein mukavan päivän meille, mutta parhaimmillaan se on pelottomille vesiliukumäkien ystäville.

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista

Ps. Huomasithan arvonnan blogin Facebook-sivuilla? Kurkkaa sivulle kiinnitetty julkaisu!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 29.8.2017 at 13:31

    Ai että kun tuli oikein ikävä omaa lapsuutta! 😀 Harvemmin tulee lapsettomana 27-vuotiaana käytyä vesipuistoissa, mutta eiköhän tämäkin aika ole elämässä vielä tiedossa… Siisteys on ehdoton valttikortti puistossa, ja ehkä sitä tuollaiseen jättiliukumäkeenkin olisi pakko uskaltaa.

  • Reply Terhi | VAGABONDA 30.8.2017 at 10:44

    Kuulostaa ja näyttää hyvin toteutetulta vesipuistolta! Olen käynyt aika monissa vesipuistoissa ympäri maailmaa, sillä oppaana ollessa työhön kuului tietää millaisia alueen vesipuistot on, ja eihän ne aina kovinkaan kummoisia olleet. En ole mikään hurjapää, joten liukumäkien sijaan mun juttu on lazy riverit, joissa voi köllötellä renkaan päällä rauhallisen virran vietävänä.

  • Leave a Reply