Suomalaiset tavat vs. saksalaiset tavat

Nyt kun eloa saksanmaalla on ehtinyt vieriä reilut puolisen vuotta, alkaa pikkuhiljaa huomata enemmän ja enemmän erilaisia tapoja suomalaisten ja saksalaisten välillä. Jutut ovat kyllä aika arkipäiväisiä, kuten vaikka että suomalaiset ostaa leipänsä säilyvinä muovipusseissa ja saksalaiset päivittäin paperipusseissa. Ja tietysti moni havainnoista liittyy lapsiin, kun niiden kanssa arkea täällä on tiiviisti vietetty.

Olen alkanut myös huomaamaan, että joitain uusia tapoja olen omaksunut ihan huoletta, osan kohdalla taas pidän kynsin hampain kiinni suomalaisesta tavasta toimia.

Saksalaiseen tapaan…

…ostan mielelläni tuoreen leivän tai sämpylöitä leipomosta päivittäin. Toki joka päivä se ei onnistu, mutta olen totaalisen koukussa rapeakuorisiin sämpylöihin, mitä on tarjolla sen seitsemään sorttia ja enemmänkin. Enemmän ensimmäisiä havaintoja paikallisesta leipäkulttuurista kirjoitin viime keväänä.

…maksan paljon ostoksia käteisellä. Vaikka kortti käykin mielestäni ihan kiitettävän monessa paikassa, käteinen käy varmasti kaikkialla. Toki hyötyä on omata saksalaisen pankin myöntämä girocard eli pankkikortti, mutta erityisesti leipomoissa ja kioskeissa ei kortteja huolita lainkaan. Eli olen osittain pakotettu käyttämään käteistä enemmän kuin Suomessa, mutta jollain tavalla tykkään siitä. Lapsetkin saavat ehkä paremmin kiinni rahan ideasta, kun pääsevät välillä itse ojentamaan kolikon kassatädille.

…tervehdin vastaantulevia kadulla. No en kaikkia kaikkialla tietenkään, mutta pääsääntöisesti tervehdin kaikki, jotka tulevat kodin edustalla vastaan. Myös leikkipuistoissa ja ulkoilureiteillä tulee helposti tervehdittyä. Toisen naapurimme kanssa joudun vieläkin kättelemään (!) aika ajoin, noin viisi-kuusikymppinen äijä on selvästi kättelymiehiä. En tiedä, kuinka kauan tätä kestää, mutta pyrin vastamaan kättelyyn reippaasti – en kylläkään osaa itse sitä ehdottaa ikinä.

Suomalaiseen tapaan…

…käytän suolattua voita, tai siis sellaista Oivariinia vastaavaa, leivän päällä ja siihen sitten juustoa, kinkkua (ehdottomasti tässä järjestyksessä!) ja mieluiten myös kurkkua tai tomaattia tms. Saksalainen tapa olisi käsittääkseni käyttää suolatonta voita ja levittää sen päälle vaikkapa kerros hilloa.

… pesen lapseni pepun tarvittaessa juoksevan veden alla lavuaarissa. Olen ihmetellyt suuresti vaikkapa ostoskeskusten lastenhoitohuoneita, joissa voi olla hoitotaso muttei lainkaan fiksua vesipistettä! Uuden saksalaisen kaverini kanssa asiasta saatiin kunnon keskustelu aikaiseksi, ja sain selville täkäläisten äitien käyttävän lähes ainoastaan vauvojen kosteuspyyhkeitä, baby wipeseja, siinä missä suomalaiset on synnytyslaitokselta saakka opetettu kuinka vauvaa pestään lavuaarissa.

…pesemme hampaat aamuin illoin, aamulla ennen aamiaista ja illalla viimeisenä. Reetan perhepäivähoitaja ehdotti, että voisivat pestä lasten hampaat lounaan jälkeen, mutta kieltäydyin kohteliaasti tästä mahdollisuudesta. Kerroin, että lapsi on tottunut ottamaan ruokailun jälkeen xylitolpastillin, ja ettei napostelua katsota hyvällä. Rehellisyyden nimissä kuitenkin sanottakoon, että tämänhetkinen napostelukulttuurimme seilaa sujuvasti suomalaisen ja saksalaisen välimaastossa, riippuen aika pitkälti miten hyvin jaksan pitää asiasta jöötä minäkin päivänä.

Tässä muutamia esimerkkejä, jotka minulle tuli mieleen. Onko sinulla vastaavia kokemuksia?

Millaisista suomalaisista tavoista haluat pitää kiinni – tai mistä olet valmis luopumaan?

***

Blogini löydät myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu 22.8.2017 at 16:06

    Meillä päin opetettiin pyllyn pesu niin että vati jossa vettä ja sitten sellainen talouspaperin tyyppinen kastetaan siihen vatiin että sillä lailla pestään peppu Etelä-Saksassa. Toki monet käyttää wipseja joka paikkaan myös pöydän pyyhkimiseen. Mä taisin synnärillä kyllä tehdä sen pepun pesun juoksevan hanan alla. Muut vanhemmat tuijottivat järkyttyneinä. OMG! En ole täällä päin törmännyt lastenhoitohuonetta ilman vesipistettä.

  • Reply Riikka / Vihreän saaren emäntä 23.8.2017 at 18:46

    Heh, minäkin olen rahdannut noita xylitolpastilleja mukanani.
    Irlannissa on myös ihan perus käyttää noita wet wipeseja. Itse kyllä olen vesi-ihmisiä, mutta liikenteessä ollessa nuo märkäpyyhkeet ovat ainoa vaihtoehto hoitaa vaippahommat.
    Täälläkin tervehditään kaduilla ja kujilla ahkerasti, usein aloitteentekijä on se vastaantulija, toisinaan taas minä. Tosin en edelleenkään tiedä milloin tuntemattomalle vastaantulijalle tulisi sanoa ”Morning” ja milloin ”hello tai hello, how are you?”. Vähän sitten fiilispohjalta heittelen milloin mitäkin, jos siis olen se aloitteentekijä 🙂

  • Leave a Reply