Düsseldorfin alueen nähtävyydet: Krefeldin eläintarha

Tässä pitkin kevättä on ollut puhetta, että käytäisiin joku päivä eläintarhassa. Viikonlopun sää oli eläintarhavierailulle oikein suotuisa, sellainen vähän päälle +20c ja taivas kevyesti pilvessä. Meiltä lähin eläintarha sijaitsee Krefeldissä, reilun 20 kilometrin päässä Düsseldorfista luoteeseen, sinne siis!

Krefeldin eläintarha on toiminut vuodesta 1938 ja se on erikoistunut kädellisiin eläimiin eli kaikenlaisiin apinoihin, isoihin kissaeläimiin, Afrikan savannin eläimiin ja trooppisiin lintuihin. Oltiin etukäteen kuultu, että paikka olisi monipuolinen mutta kompaktin kokoinen ja että eläimet olisivat lähellä. Olipa yksi täälläpäin asuva tuttu hankkinut ihan vuosikortinkin, niin voi käydä päiväretkellä milloin vaan huvittaa.

Me suunnattiin matkaan iltapäivällä, ja vaikka parkkipaikka olikin tosi täynnä, niin sisäänkäynnillä ei ollut jonoa ollenkaan. Oltiin varmaan liikkeellä juuri siihen aikaan, että aamulla paikalle tulleet alkavat piakkoin valua poispäin. Kysyttiin lapsilta etukäteen, mitä eläimiä he haluaisivat nähdä. Armin toivoi näkevänsä flamingoja (huomaa trendien aallonharjalla oleva nelivuotias!) ja Reetta halusi nähdä ”rrrhuts-sin” eli strutsin. Asia selvä, olin googlettanut eläintarhan kuvia ja niiden perusteella nämä toiveet pystyttäisiin Krefeldissä toteuttamaan.

Kaunista ja vihreää

Eläintarha oli oikein vehreä, puistomainen ja sen pystyi kiertämään helposti seuraamalla Rundgang-kylttejä, jotka opastivat läpi koko paikan. Toki mulla oli suuntavaisto hukassa heti alkumetreiltä saakka, onneksi Miehellä pysyi suuntimat hallussa paremmin.

Lapsilla, erityisesti Arminilla tuntui olevan hirveä kiire koko ajan etenpäin, ja sainkin aina välillä yhyttää näitä puokkoilijoita milloin mistäkin aitaukselta. Osa eläimistä tosiaan tuntui olevan hyvinkin likellä, esimerkiksi punapeppupaviaanitkin olivat vain pienen vesiesteen takana omassa linnakkeessaan. Eikä siinä mitään sen kummempaa aitaa ollut, joten tämä kannattaa huomioida pienten lasten kanssa liikkuessa.

Monesti sain kipittää Miestä ja tohkeissaan olevia lapsia kiinni, kun itse yritin keskittyä kuvaamiseen edes hetkeksi. Eläinten läheisyys ja alueen vihreys oli houkutellut paikalle monia kuvaajia. Puistossa näkyikin paljon erityisesti miehiä, joiden mielestä objektiivin koolla on selvästi väliä. Erityisesti flamingolammikon luona oli kuvaajia, enkä yhtään ihmettele, alue oli satumaisen kaunis.

Eläintarha herättää ristiriitaisia ajatuksia

Kaiken kauneuden ja ihastelun lomassa eläintarhat ovat siinä mielessä ristiriitaisia paikkoja, että vaikka kuinka kiva onkin näyttää innostuneille lapsille että hei tuossa on ihan oikea tiikeri, ja oi katsokaa kuinka hienoja isoja lintuja, niin omassa takaraivossa jyskyttää kuitenkin pieni ääni, joka sanoo että eivät nämä eläimet tänne kuulu. Eläinten infotauluissa oli aina tieto, missä päin maailmaa kyseinen eläinlaji luonnollisesti elää, ja pitkän matkan ovat jotkut tehneet päätyäkseen Saksaan.

Vaikeinta on aina erityisen isojen eläinten kohdalla. Krefeldin isoimmat eläimet olivat intian elefantti, kaksikyttyräiset kamelit, sarvikuono ja isot gorillat ja orangit. Toisaalta ajattelen, olisiko muutaman eläimen elämä eläintarhassa hinta siitä, että ihmisten tietoisuus ja kunnioitus luontoa kohtaan kasvaisi? Krefeldissäkin oli infoplakaatteja vaikkapa muovin haitallisuudesta maailman vesistöille.

Kokonaisuudessan vaikea aihe, jota ei saa pureksittua ihan hetkessä.

Helpompi oli suhtautua vaikkapa kuumankosteaan perhosviidakkoon, jossa trooppisten kasvien seassa lenteli toinen toistaan kauniimpia siivekkäitä. Myöskään lehdenleikkaajamuurahaisten seuraaminen ei ollut lainkaan ahdistavaa, päinvastoin. Niillä tuntui hommaa riittävän, kun keskelle vesiallasta oli aseteltu kaksi saareketta, joista toisella oli iso kasa ihan leikkaamattomia lehtiä. Saarekkeiden välillä oli puunkarahka, jonka päällä oli täysi trafiikki meneillään, kun lehdenpalasia kuljetettiin toiselle puolelle vesistöä.

Varaa aikaa useampi tunti – tai mene uudestaan

Oltiin kuitenkin käyntiin tyytyväisiä, ja uskon että menemme toistekin. Lapsille riitti eläinten ihmettelyn lisäksi leikkipaikkoja ja tarjolla oli perus pikaruokaa, currywurstia ja ranskalaisia. Gourmeeta kannattaa metsästää muualta. Eläintarha ei ole kooltaan suuren suuri, mutta jos haluaa kiertää puiston ihan rauhassa, käydä välillä syömässä ja jätskillä sekä poiketa lasten leikkipaikalla, suosittelen varaamaan aikaa useamman tunnin.

Meillä oli aikaa noin 3 tuntia ennen eläintarhan sulkemista, ja osa puistosta jäi näkemättä. Lisäksi kannattaa huomioida, että mm. apinatalo, sademetsätalo ja isojen eläinten talo menevät kiinni klo 17.30, kun koko puisto sulkee klo 19.00. Toisaalta myös pakollinen paha lähtöportilla eli matkamuistomyymälä jäi nyt ajanpuutteen vuoksi käymättä, voi harmi!  

Liput olivat hinnaltaan kohtuulliset, 11,50 euroa aikuisilta ja 6,50 euroa yli 3-vuotiailta lapsilta. Vilkaisin myös vuosikorttien hintaa, ja se vaihtoehto tulee edullisemmaksi, jos aikoo vierailla eläntarhassa vähintään neljä kertaa vuodessa.

Millaisia kokemuksia sinulla on eläintarhoista?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Liisa / Hollanninhippiäinen 18.6.2017 at 13:55

    Esimieheni asuu Krefeldissä ja juuri kertoikin, että heidän eläintarhansa on kiva, vaikka kompakti. Juuri tuo eläintarhojen yleinen ristiriitaisuus minuakin vaivaa ja sain siihen hyvän vastauksen. Pääsin tutustumaan hollantilaisen apinoita ja kissaeläimiä auttavan säätiön (Stichting AAP) hoitolaan ja paikalla oli järjestön johtaja, joka on käynyt pelastamassa eläimiä onnettomista olosuhteista eri maista, eli siis hardcore luonnonsuojelija in action. Kysyin, mitä mieltä hän on vaatimuksista, että oikeastaan kaikki eläintarhat pitäisi sulkea. Vastaus: ei, se on liikaa. Eläintarhoissa on paljon yksilöitä jotka eivät pärjäisi luonnossa – joku on ne kuitenkin jo laittomasti sieltä hakenut, ja paras paikka niiden jatkaa elämäänsä on kunnollinen eläintarha. Eläintarhat auttavat myös harvinaisten lajien ylläpidossa. Ja edukatiivinen puoli on tärkeä. Että lapset näkevät eri eläimiä ja innostuvat olemaan se tuleva sukupolvi, joka kunnioittaa ja arvostaa luontoa ja haluaa osallistua eläinten alkuperäisten elinalueiden suojeluun.

  • Leave a Reply