Mikä on kun ottaa päähän?

Voihan mökötys!

Oma fiilis ollut päivän pari todella takkuinen. Veikkaan, että taustalla on sekä minun että Miehen parin viikon rikkonaiset yöunet (juuri, kun oli päässyt verrattain hyvin yöunien makuun, muutos on ollut dramaattinen), muun perheen sairastuvan pyörittäminen (ensin lapset vuorotellen, sitten Mies siihen perään – itsehän olen ollut terve kuin pukki tällä kertaa) ja stressinpoikanen eilen vierailulla käyneestä vuokraisäntäpariskunnasta.

Erittäin mukaviksi ja kohteliaiksi paljastunut vuokraisäntämme vaimoineen asustaa Stuttgartissa, ja he olivat etukäteen kysyneet, voisivatko tulla käymään. Tokihan se sopii, he olisivat halunneet tavata jo ennen vuokrasopimuksen allekirjoitusta, mutta meillä ei ollut mahdollisuutta rampata Suomesta Saksaan vain sitä varten. Mieheni sitten lähetti silloin heille sähköpostilla meidän perhekuvia ja saatiin vuokrasopimus tehtyä.

Siivosin asuntoa paraatikuntoon about kolme päivää. Helpommallakin olisi toki päässyt, mutta ajattelin siivoilla nyt sitten samalla vähän huolellisemmin. Ihan järjetön aika meni pelkästään pöydänkulmille, lattioille, raheille, tuoleille ja ihan mihin tahansa tasoille kertyneiden tavaroiden paikalleen saattamiseen. Ongelmaahan ei periaatteessa olisi, jos kaikella olisi paikkansa,  mutta kun näin onnellisesti ei vielä asiat ole. Ehkä jonain päivänä?

Kaikista ikkunoista ja lasiovista noin metrin korkeudelta sai hinkata pienten tahmatassujen jäljet pois ja tietysti jotain tarjottavaakin piti keksiä. Pienen Suomi-ikävän kourissa päädyin vanhaan klassikkoon eli mokkapaloihin, joista olin jostain lukenut, etteivät saksalaiset niitä tuntisi. Mokkapalat onnistuivat mainiosti ja näyttivät maistuvan!

Vuokraisäntäpariskunta on itse asunut tässä asunnossa sen valmistumisen 1989 jälkeen kuusi vuotta ensin vuokralla, jonka jälkeen he ostivat tämn paritalon puolikkaan itselleen. Myöhemmin työt veivät muualle ja he laittoivat asunnon vuokralle. Edellinen vuokralaisperhe asui tässä vähän yli 10 vuotta (!), ja he olisivat olleet myös halukkaita ostamaan asunnon itselleen.

Kauppoja ei kuitenkaan tullut, vaan asuntoon tehtiin kunnon pintaremontti ja uusittiin vessat ja kylpyhuoneet. Ja asennettiin samalla tuo keittiö meille pienen neuvottelun jälkeen. Saksassa on nimittäin ihan normaalia vuokrata asunto ilman keittiötä. Oltiin tosi onnekkaita, että keittiö odotti meitä yhtä laatikostoa vaille valmiina muuttopäivänä. Vuokraisäntä kertoi, että remontin organisointi oli ollut aikamoisen haastavaa 4oo kilometrin päästä. Lisäksi keittiön tilaukseen ja asennukseen menee kuulemma yleensä puoli vuotta, ja nyt aikaa oli vain kaksi kuukautta.

Kiiteltiin siis vuolaasti onnistuneesta remontista ja myös omistajat näyttivät olevan tyytyväisiä lopputulokseen.

Mutta silti: Voihan mökötys sentään. Eilen illalla en kyennyt enää muuta kuin kurtistamaan kulmia ja vetämään peittoa syvemmälle korviin. Tiedätkö sen tunteen, kun vaan ottaa päähän? Ja erityisesti sen tunteen, kun ei edes tiedä, mikä ottaa päähän, ja se vaan pahentaa tunnetta. 

Onneksi aurinko paistaa pilvien lomasta ja viikonloppu on edessä.

***

Uusimmat jutut löytyy helposti H niin kuin Hausfraun Facebookista ja kuvia Instagramista, kiva jos tykkäät & seuraat!

***

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply