Päiväkodin info uusille vanhemmille

Eilen illalla olin aivan kuitti, puhki ja poikki. Kyse ei suinkaan ollut siitä, että olisin ollut vaikka treenaamassa rantakuntoon, ehei, vaan kyse oli enemmäkin henkisesti puhki olemisesta. Olin nimittäin juuri pinnistellyt lähes 2,5 tuntia esikoisen tulevan päiväkodin saksankielisessä infotilaisuudessa, ja jouduin tämän jälkeen toteamaan että kyllä kielitaidon kohentuminen ottaa vasta todella varovaisia ensiaskeleitaan.

Se on jännä fiilis, kun istuu naperokokoisille ihmisille suunnatuilla pikkujakkaroilla ringissä muiden uusien vanhempien kanssa, ja pinnistää itsestään kaiken, jotta saa pysyttyä kärryillä asioista edes otsikkotasolla. Keskittyminen ei saisi herpaantua hetkeksikään, mutta niin se kuitenkin pakostikin teki, ja sen jälkeen saatoin olla auttamattomasti ulalla jonkin aikaa.

Infotilaisuus oli kaikenkaikkiaan ihan hyvin järjestetty. Paikalla oli parisenkymmentä uutena aloittavan lapsen vanhempaa ja kymmenkunta päiväkodin henkilökunnan edustajaa. Vanhemmat vaikuttivat ihan tavallisilta äideiltä ja iseiltä – ihmettelin itsekseni, mtä oikein muka olin odottanut kun tällaisesta asiasta jaksoin hämmästyä! Ensimmäinen tunti käytiin yhteisesti läpi yleisiä päiväkodin toimintaan ja sen aloittamiseen liittyviä asioita, seuraava tunti oltiin lasten tulevien ryhmien mukaisesti pienemmissä porukoissa.

Totesin itselleni monta kertaa infon aikana, että onpas kyllä hyvä, että Armin ehti olla Suomessakin päiväkodissa. Samoja asioita käytiin läpi täälläkin: laita lapsen vaatteisiin lapsen nimi, tuo varavaatteita, älä tuo sairasta lasta päiväkotiin, ynnä muuta hyvin perusteista lähtevää käytännön ohjeistusta. Toisaalta tunti oli myös täynnä yleistä höpinää, ja jos siellä jotain kovin poikkeavaa ohjeistusta annettiinkin ja olen syksyllä ihan pihalla, vetoan siihen etten vaan tajunnut höpinästä juuri mitään.

Tutustumisjakso on huolella määritelty

Jokainen päiväkodin työntekijä kertoi vuorollaan eri asioista, osa selvästi halukkaammin kuin toiset. Yhteisosion lopuksi esitettiin powerpointtina kaikkia aloittavia lapsia koskeva tutustumisjakso, joka sitten hieman erosikin Suomen meiningistä. Arminin aloittaessa päivähoitoa Suomessa tutustumiseen sai varata suurinpiirtein sen verran aikaa, kuin oli itse mahdollista roikkua päiväkodilla mukana ja kuinka lapsi tuntui hoitoon sopeutuvan. Toisaalta vallalla tuntui olevan ajatus, että kyllä jokainen lapsi sinne hoitoon sopeutuu enemmin tai myöhemmin. Joku itkee kuulemma kerran ja toinen ulvoo puoli vuotta – voi voi.

Saksalaisessa päiväkodissa tutustumiseen todella paneudutaan, tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi. Vanhemmille esiteltiin päiväkohtainen suunnitelma, kuinka ensimmäisenä päivänä hoitopaikassa ollaan yhden tunnin ajan yhdessä vanhemman kanssa. Toisena päivänä sama juttu, ja vielä kolmantenakin! Neljäntenä päivänä lapsi jää ilman vanhempaa puoleksi tunniksi. Vanhemman on oltava tämä aika viereisessä huoneessa. Se, kuinka lapsi tämän taianomaisen puolen tunnin aikana reagoi tilanteeseen, määrää noudatetaanko lyhyttä tutustumisjaksoa (6 päivää) vai pidempää tutustumisjaksoa (2-3 viikkoa).

Taidan käydä Arminin kanssa kunnon pep talkin  läpi neljännen päivän aamuna ja toivoa, että kaikki universumin tähdet ovat suotuisassa asennossa…!

”Ole kiinnostunut ja kysele”

Yhteisinfon jälkeen pienryhmän puolella ohjaajat odottivat ymmärtääkseni kahdeksaa vanhempaa paikalle – meitä oli loppujen lopuksi vain kaksi. Siinä sitten istuttiin; vanhempi opettaja, nuorempi lastenhoitaja, reipas noin samanikäinen kahden lapsen äiti ja minä. Jatkoin intensiivistä keskittymistä, ja puheen seuraaminen oli nyt hieman helpompaa, kun pääsi kuulemaan kaiken ilman häiriöitä ja näkemään kaikki ilmeet ja eleet läheltä. Keskustelu jatkui luonnollisesti saksaksi ja kyllähän se aika arpomiseksi meni, mistä milloinkin puhuttiin.

Onnekseni tämä toinen äiti työskentelee englanniksi, joten hän pystyi simultaanitulkkaamaan minulle keskustelun tärkeimmät palaset. Saatiin kasa päivämääriä syksylle, milloin on päiväkodin perhejuhlaa ja milloin taas hoitopaikka on kiinni. Ja taas kerran muistutettiin, että älä tuo sairasta lasta päiväkotiin. Tämä nyt pitäisi olla ihan itsestään selvää, mutta muistan kyllä hyvin, kuinka helposti hieman puolikuntoisen lapsen saattoi laittaa kuitenkin hoitoon, paineli itse purkamaan työkuormaa toimistolle ja toivoi ettei päiväkodista soiteta kesken päivää hakemaan lasta pois…

Saksassa – tai ainakin tässä päiväkodissa – tästä asiasta pidetään huolta erityisesti helposti tarttuvien lastentautien kohdalla. Jos lapsella on ollut vaikkapa ikävän yleinen enterorokko, täytyy tervehtynyt lapsi käyttää lääkärin pakeilla, joka tutkii lapsen ja antaa todistuksen siitä, että lapsi on terve. Vasta tämän lääkärin todistuksen kanssa voi palata päiväkotiin.

Energiani upposi jotenkin täysin muiden puheen ymmärtämiseen, joten joka kerta kun minulta kysyttiin, olisiko minulla jotain kysyttävää heiltä, en saanut itsestäni irti yhden yhtä kysymystä. Ja vaikka niin olin etukäteen kuullut, että täkäläisissä päiväkodeissa pitäisi olla kauhean aktiivinen ja kiinnostunut ja vaikka mitä – nyt en saanut itsestäni sitä irti. Toisaalta – hoitopaikka oli jo saatu, joten ehdin varmasti esittää niitä kysymyksiä vielä myöhemminkin.

Kummalliset hoitoajat ja ruokailuvaihtoehdot

Hoitoajoissa oli myös poikkeamaa verrattuna Suomen systeemiin. Suomessa sai tuoda ja viedä lapsia suht vapaasti tiettyjen tuntimäärien puitteissa, täällä käsittääkseni ollaan hieman tarkempia, että päivittäinen rytmi pysyisi samanlaisena. Aiemmin saamissani sopimuspapereissa sai valita lapselleen viikkotuntimäärät 25h ilman lounasta, 35h ilman lounasta, 35h lounaalla tai 45h lounaalla. Ehdottomasti mielenkiintoisin vaihtoehto näistä olisi ollut tuo 35h ilman lounasta, kuunnelkaas tätä: Vie lapsi päiväkotiin klo 7.30. Hae lapsi päiväkodista klo 12.30, tuo kotiin syömään ja vie takaisin hoitoon klo 14.00. Nouda lapsi kotiin klo 16.00.

Are you serious?!

Meidän perhe valitsi vaihtoehdon 35h sisältäen lounaan. Uskon, että Arminille tekee oikein hyvää yhteiset ruokailuhetket päiväkodissa, ja ehkä sen jälkeen se kotiruokakin taas maistuu paremmin – tai enhän tiedä vielä millaista gourmeeta täällä tarjoillaan päiväkodissa?

Miten teillä on vamistauduttu päivähoidon aloitukseen?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Terhi 14.6.2017 at 07:14

    Mielenkiintoista tuo ekan erohetken korostaminen. Meillähän sitä ei ole, totutteluvaihe kestää 4 viikkoa, jotka vanhemman täytyy istuskella käytävällä. Siihen sitten käytetään lomia ja isovanhempia, ja musta tää kaikki on vähän omituista 😜 varsinkin kun just istui siellä tammikuun (tänne muuton jälkeen) ja nyt vaihtuu enää tarhan sisällä ryhmä!

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 17.6.2017 at 14:20

      Toi neljä viikkoa on kyllä aika hard core 😀 Ja vielä enemmän tuollaisen ryhmänvaihdon yhteydessä…

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani 14.6.2017 at 11:43

    Mä niin samaistun tuohon väsymiseen saksankielisten vanhempainiltojen jne jäljiltä! On todella raskasta pinnistellä ymmärtääkseen edes jotain. Meidän päiväkodista onneksi kaikki info annetaan aina myös kirjallisena eli esim vanhempainvelvollisuuksista (talkoot, mukaan tarvittavat vaatteet jne) tuli omat ohjeet. Samoin aina ennen jotain päiväkodin juhlaa/erikoistapahtumaa tulee tiedot kirjallisena (monisteena tai sähköpostiin).

    • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 17.6.2017 at 14:22

      Juu mä lähdin kanssa monistenipun kanssa, mutta osa päivistä tuli vaan suullisesti. Mut nyt mulla on sovittuna treffit sen toisen äidin kanssa ensi viikoksi, ajattelin ottaa mukaan noita lippulappusia, jotka odottavat vielä täyttämistä.

  • Reply KirsikkaHoo 15.6.2017 at 17:10

    Meillä on valmistautuminen vielä henkisellä asteella, sillä tänään laitoimme nimen sopimukseen. Tuo aloitusrumba kuulostaa hyvin samalta, miten mullekin selitettiin. Toivottavasti selviämme lyhyellä kaavalla…

    Hirvittää jo nyt ajatus vanhempainilloista. Mullahan oli tarkoitus mennä kielikurssille kun Hoo on hoidossa, mutta katsotaan nyt miten se onnistuu. Jos ei onnistu, niin sitten ollaan vanhempainillassa kyllä ihan vaan koristeina. 🙂

  • Reply Valkkis / http://www.rantapallo.fi/hausfrau/ 17.6.2017 at 14:23

    Mun ”kerta viikossa” -kurssista on ollut jonkin verran hyötyä, mutta haaveilen myös puhumiseen keskittyvästä intensiivikurssista syksyllä 🙂

  • Leave a Reply